Uskottavaa vai totta

Ajatusten torppaaminen

  • Kuva 1. Skeduloituja ja muita tapahtumia, ajallisen esiintymisen osalta kiinteähköä ja vapaammin ajoitettavaa symboliikkaa ym.
    Kuva 1. Skeduloituja ja muita tapahtumia, ajallisen esiintymisen osalta kiinteähköä ja vapaammin ajoitettavaa symboliikkaa ym.

Tiedostaessaan, että vaarantava Nettikirjoitus saattaisi välivaiheiden kautta nostattaa lukijoiden tajuntaan Ideoita, jotka on haluttu pitää poissa ihmisten mielistä, sillä ne selittävät liian tarkasti sitä, miten jokin Kriittinen seikka maailmassa toimii, delegoi tavoittavuutensa tiedostava Mediatalo torppaamaan tarkoitetun suoritteen esim. kolumnistilleen. Kolumnisti on henkilö, jolla on eräänlainen lupa selittää, spekuloida ja ohjailla melkeinpä miten vain – toisin kuin esim. mielipidekirjoittajilla, joilla pienikin argumentointivirhe voi kostautua.

Vaikuttamiskilpailu

Se, mitä Mediatalo voisi syystä tai toisesta kauhistella, liittyisi siihen, mihin tilanteisiin voitaisiin pahimmillaan päätyä tai erityisesti, minkä lähes yksinoikeudelliselta tuntuneen hyödyn jotkut voisivat menettää, jos liian monet ihmiset pääsisivät ymmärrykseen jostain, joka mahdollistaa esim. helpon ja olemattomasti jälkiä jättävän kikan tai keinon käytön, jolla voi vaikuttaa muihin ihmisiin. Mediatalot ovat läpeensä muihinihmisiinvaikuttamis-bisneksessä, mitä kautta myös heidän motivaationsa tietynlaiseen torppailuun olisi perusteltavissa.

Se kielii paljonkin kolumnistien ynnä muiden yhteispelistä, että näiden mielikuvallisesti ohjailevien kolumnien julkaisukontekstissa esiintyy sellaista ainesta, joka sekä kytkeytyy assosiaatioiltaan kyseiseen kolumniin, että tämä liitännäisaine toimii sellaisenaankin ärsyttimenä, joka tiettyjen teorioiden mukaan sotkeutuu kolumnin lukeneen Nettikirjoittajan omassa mielessä sitä tiuhemmin kyseiseen kolumnitekstiin, mitä useammin siihen viitataan muissa yhteyksissä ja mitä sitten toistuvasti hyödynnetäänkin. Tämä ilmenee käytännössä vaikkapa siten, että jos on pääteltävissä (tai hienommin, analysoitavissa), minne Nettikirjoittaja menee omaa asiaansa seuraavaksi kertomaan, siellä odottaa mahdollisesti jo valmiina jotain sellaista, joka otsikoinniltaan tai viestin lähettäjän nimen osalta viittaa ärsyttävästi tuossa toisessa tilanneyhteydessä julkaistun kolumnin yhteydessä esiintyneeseen ainekseen, jolloin Nettikirjoittaja ajautuu sen valinnan äärelle, että joko hän vie asiansa läpi ärsyttävyyden metsikön tai jättää koko asian sikseen mieltään säästääkseen.

Siinä samalla kun kolumnin avustavine tekijöineen on tarkoitus ärsyttää Nettikirjoituksen tekijää, saadaan sillä vaikutettua toisella tapaa muihin lukijoihin altistamalla heidät jollekin mielikuvallisesti tai muuten Nettikirjoituksen kanssa kilpailevalle idealla – jota he eivät välttämättä koskaan tule kohdanneeksi/lukeneeksi, mutta ikään kuin varmuuden vuoksi. Kolumnia ympäröivän kontekstin muokkaaminen osallistuu myös tuntemuksien ja mielikuvien muokkaamiseen, mikä tapahtuisi esim. pyytämällä erikseen tiettyjä samanhenkisiä mainostavia kumppaneita tuottamaan tavoitteita myötäilevän/avustavan mainoksen, jonka voi pläntätä kolumnin läheisyyteen tai lähisivuille. Lehden muita juttuja ja niihin liittyviä kuvia voidaan tuottaa sijoitettavaksi kolumnin ympäristöön sillä tarkoituksella, että nekin vaikuttavat lukijalle muodostuviin mielikuviin – jos ei muuten niin uuvuttamalla lukijan mieltä, koska lukija ei kuitenkaan jaksa ottaa kaikkea lukemaansa vastaan sen ainokaisen lehden lukukerran aikana, mutta ottaapa kuitenkin sen verran paljon, että ne sysivät kilpailevia ajatuksia kauemma. Varsinainen Nettikirjoittaja on voitu saada kolumnin ja Mediatalon lehden äärelle yleensäkin virittämällä hänen mieltään siten muissa tilanneyhteyksissä, että hän on nopsempi huomioimaan tietynlaista otsikointia sen harvan kerran tuota lehteä lukemaan kiinnostuessaan.

Nettikirjoittajan tietokoneen käytön etätarkkailu

Huomionarvoista on sekin, ja huomionarvoistapa onkin, että ei ole mitenkään tavatonta, että Nettikirjoittajan kirjoittaessa jostain asiasta uudelleenversiointia vaikkapa jotain verkon keskustelufoorumia varten, joku vaikuttaa lukevan hänen parhaillaan kirjoittamaansa juttua. Tätä voidaan hyödyntää siten, että netin kautta vakoilijat valkkaavat jonkin sopivaa nimimerkkiä käyttävän tyypin kirjoittamaan foorumillistan uusimpien viestien joukkoon viestin, joka työn alla olevaan juttuun viittaavalla otsikoinnillaan pilaa Nettikirjoittajan mielialan heti, kun hän alkaa lähestyä tilannetta, jossa hän pääsee painamaan Lähetä-nappia. Mahdollisuuksien joukkoon voidaan laskea myös esim. Suomi24-yhteisön olemassa olevien nimerkkien muuttaminen palvelun adminien toimesta – hatusta heitettyä, ei todisteita väitteen tueksi – sekä IP-osoitteellinen käyttäjätunnistus, minkä perusteella voidaan triggeroida häirintäviestien automaattinen generoituminen virtuaalikäyttäjän toimesta. Eli samalla sekunnilla, kun aloittaa lukemaan esim. Helsingin Sanomista tiettyä kolumnia (tai vain tiettyä aukeamaa, jos käyttää näköislehteä), automatisoitu skripti tuottaa uuden häirintäviestin sinne, minne voidaan olettaa Nettikirjoittajan suuntaavan.

Eräs torppaamispyrkimys

Torppaamista on kohdistunut mm. Nettikirjoittajan tuottamaan selitykseen siitä, että ulkomaisien tv-sarjojen välillä olisi niin paljon keskinäistä synkronoituneisuutta, että se olisi mahdollista vain jos tv-sarjoja suunniteltaisiin eri tuotantoyhtiöiden kesken yhdessä. Jos tällaista käytäisiin miettimään tarkemmin, päädyttäisiin heti ensinnä siihen toteamukseen, että vahvaa synkronoituneisuutta todellakin esiintyy, vaikutelmaa vahvistaen sekin, että tv-sarjojen ulosajoissa ollessa ajoittain viikon tauko, se tuntuu olevan otettu huomioon myöskin.

Kuvassa 1 on esitelty paksureunaisempien suorakaiteiden avulla ajallisesti jo aikoja sitten skeduloituja tapahtumia (esim. tv-sarjat, mutta myös vaikkapa yleisöluennot), joiden puitteissa ja yhteisvaikutuksesta jokin tietty idea tulee viritettyä katsojien mielissä – ja tv-yhtiöt tietävät kyllä katsojiensa katselutottumukset siinä missä Mediatalot tiedostavat omiensa. Näitä säestää ja/tai niistä ottavat hyötyä irti muut tapahtumat, jotka voivat olla kyhäilty käyttöön kenties nopeallakin aikataululla, riippuen paljolti siitä, kuinka hyvin verkostoituneita niiden organisoijat ovat. Tapahtumien puitteisiin (eng. event boundaries) on merkitty pelkistetysti yksittäisiä merkkejä, jotka ovat joko ajallisesti kiinnitettyjä tai sitten niiden ajoitusta voidaan säätää kuten voisi tapahtumia esim. juonnetussa tapahtumassa. Nämä merkit viittaavat symboliikkaan, missä niin sanat kuin ilmiötkin voivat toimia ideoiden lämppääjinä. Ne voivat esiintyä tapahtumien ajateltavissa olevien rajojen ulkopuolella, niitä ennen tai niiden jälkeen, sillä ihmisaivot eivät erottele tapahtumien rajoja niin tarkkaan kuin mitä suorakaide voisi antaa ymmärtää, vaan ne ”muussaavat” tapahtumat ja niiden aikana ilmenneet asiat yhteen.

Jos synkronointia hyödyntävää ideoiden lämppäilyä käytäisiin miettimään tarkemmin, päädyttäisiin pian siihenkin huomioon, että se on varsin laajalti käytettyä ja lämppäiltyihin ideoihin ottavat osaa mm. monet suomalaiset poliitikot.

Kun päästäisiin siihen huomioon asti, että suomalaiset poliitikot tarrautuvat niihinkin lämppäiltyihin ideoihin, jotka vaikuttavat ulkomaisten tv-sarjojen tapahtumien synkronoituneisuutta ensinnä arvioiden siltä, että siinä ei pitäisi olla mitään tolkkua, koska kyseiset sarjat eivät ole nähtävissä Suomessa tai Suomessa näytettäisiin edelliskauden jaksoja, tultaisiin sen mietinnän äärelle, että josko olisi kuitenkin niin, että suomalaiset poliitikot eivät olisi kyseisissä tapauksissa synkanneet omaa (tai puolueensa) toimintaansa ulkomaisten tv-sarjojen tapahtumiin, vaan olisivat synkanneet toimintansa niihin tapahtumiin, joiden organisaattorit olivat olleet niitä, jotka olivat olleet ennalta tietoisia siitä, mitä ulkomaisissa tv-sarjoissa tulee tapahtumaan tai jotka olivat olleet nopeita reagoimaan siihen, mitä juuri äskettäin ulosajetuissa tv-sarjoissa tapahtui.

Ja kun tämän uuden oivalluksen ohjastamana käydään silmäilemään mediaympäristöstä sitä, mihin suomalaiset poliitikot olivatkaan toimintansa synkanneet, saatettaisiin löytää synkkautuneisuutta niin Guardianin, Der Spiegelin kuin IO9:n artikkeleihin, sekä mahdollisesti johonkin radiohaastetteluun, mainokseen tai sosiaalisen median hulinointiin. Olennaiseksi seikaksi voi nostaa sen, että toiminnan synkkaamisessa olisi sekä niitä, jotka ovat ennalta sopineet jostain jo aikaa sitten, sekä niitä, jotka pääsevät ennakkotietoon käsiksi, kun joku sen heille suo, sekä niitä, jotka ovat nopeita reagoimaan ja joilla on joko toimivat sosiaaliset verkostot tai kelpo tietojärjestelmä mediaseurantatarkoituksiin. Loppujen voi ajatella olevan mattimyöhäisiä yms.

Salassa pidettäväksi ja sovellettavissa olevaksi ymmärrykseksi muutettavissa olevaksi tiedoksi voi ajatella sen, mitä tämä synkkaus merkitsee lukijan/kuulijan/katsojen aivotoiminnan kannalta eli minkälaisen varmatoimisen kaavamaisuuden varaan jokin vaikuttamaan tarkoitettu toimintasuunnitelma voidaan perustaa. Ja juuri tähän asti Mediatalot eivät halua ihmisten pääsevän.

Se sinänsä ei vielä riitä todistukseksi esim. Helsingin Sanomien tietynlaiseen osallisuuteen, että Nettikirjoituksen käsitellessä ulkomaisten tv-sarjojen synkronointitarkoituksia, kolumnisti julkaisee kolumnin, jossa kerrotaan tv-sarjojen käsikirjoittajien voivan käsikirjoittaa useaa eri tv-sarjaa yhtä aikaa, vaikka se sinällään tarjoaa erinomaisen toimivan lyhytselityksen niille, jotka olisivat tulleet lukeneeksi sekä oman kirjoitukseni (vähemmän ihmisiä tavoittava), että Helsingin sanomien kolumnin, minkä toki tiedostan – ei sitä tarvitse tulla minulle asti kertomaan – mutta asiaa pitää tarkastella hieman enemmän asioita huomioon ottaen.

Taitolaji

Ajatusten torppaaminen on taitolaji, jota on hiottu, vaalittu ja koeteltu jo niin pitkään, ettei sellaista lähtökohtaisesta voi olettaakaan voitavan selittää auki helposti ja lyhyesti – ainakaan tekstimuodossa – mutta kun tietämyksellisesti etäällä pitämistä liittyen erilaisiin ihmisiinvaikuttamiskeinoihin tarkastellaan silmäilemällä vaikkapa hiukan vanhempia koulukirjoja ala-asteelta yläasteelle ja siitä lukion kautta korkeamman asteen koulutukseen, niin ei siellä taida vieläkään tulla missään yhteydessä kerrotuksi kovinkaan tarkasti niistä fundamentaalisen merkittävistä mekanismeista ja keinoista, joilla ihmisiin vaikutetaan ja siitä miten se oppi ihmisaivoihin varsinaisesti juurtuukaan. Eikä varmaan orientoivien tunneillakaan, joissa kerrotaan siitä, mitä on oppiminen ja minkälainen on oppiva ihminen; ei psykologien kirjoissa, joissa kerrotaan ihmisen elämänkaaresta, tunteista ja addiktioista; eikä kyllä filosofian, eikä bilsankaan kirjoissa kuin korkeintaan vanhentuneena ja liialti yksinkertaistettuna tietona. Monia käsityksiä muodostuu kyllä sitä kautta, kun opittu aines tuottaa uutta ajattelua oivalluksien kautta, minne sinne on pitkä matka siitä, että jotain kerrottaisiin aivan suoraan ja huolellisesti kuvitettuna. Ja vielä pidempi matka olisi siihen, että kerrottaisiin, kuinka vaikuttamistekniikoita voi käyttää mm. häirintätarkoituksiin, mistä itse olen paljon kertonut. Oppimissisältöihin liittyvää ja erityisesti niistä poisjätettävää voi hyvinkin ajatella poliittisiin valintoihin perustuvana, mutta attribuointi johonkin tiettyyn poliittiseen ryhmittymään saattanee tuottaa hankaluuksia.

Tietynlainen torppaavuus pitää joka tapauksessa huolen siitä, että parhain tieto kertyy niille, joilla sitä on jo entuudestaan, mikä saattaisi liberaalien mielestä – olettaen, että osaan käyttää tuota sanaa oikein – olla sellainen käytöksen malli, jota on täysin perusteltua noudattaa. Tieto sinänsähän ei tee viisaaksi tai älykkääksi, mutta jos liian monella alkaa olemaan liian helposti käytettäviä vaikuttamiskeinoja käytettävissään ja joita voi varioida loputtomiin ja joiden soveltaminen ei vaadi liikaa kognitiivista (ajatus)työtä, se voisi hitaasti nakertaen mitätöidä aiemmin enemmän yksinoikeudellisesta tiedosta nauttineiden merkitystä. Toisaalta sehän kertoisi sinänsä, ettei kovin merkityksellinen koskaan ollutkaan, jos identiteetti tällaisesta tuhoutuisi, mutta vähintäänkin se hyöty vaikuttamaan tarkoitetuista keinoista etäällä pitämisestä on, että tällöin ei ole niin paljon ihmisiä, jotka kykenevät purkamaan esim. poliitikkojen käytöstä auki kuin salakirjoitusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat