*

Uskottavaa vai totta

Työllisyysasteen karmaisevien nostokeinojen piilotavoitteisiin yhdistyvyydestä

Työllisyystavoitteiden saavuttamispyrkimykset ovat sitä järkevämpiä, mitä kohdennetummasta ryhmästä on kyse, mutta kun sillä tarkoitetaan kaikenlaisia ei-työllisiä, pyrkimyksistä viestiminen muuntuu lässytykseksi, minkä voi antaa anteeksi kertaluonteisena heittona haastattelutilanteessa, mutta kun työllisyysasteen nostamisesta tehdään tavoite, jota pitää tavoitella uhkauksin, painostuksin ja ilman laaja-alaisille ja yksityiskohtaisille yksilökohtaisille arvioinnille sijaa jättämättä, on syytä käydä läpi kysymyksiä kuten:

  • pyritäänkö estämään/hidastamaan jotain, mistä ei viestitä mediassa?
  • sopivat toteutuvat/aiotut muutokset osaksi jotain aiemmin tehtyä valmistelua?
  • mahdollistaako tämä yhteiskunnan kontrolloinnin ketteröittämisen/jämäköittämisen?
  • käykö mielivaltaisen päätöksenteon oikeutetummaksi sävyttäminen helpommaksi jossain alemmalla päätöksenteon tasolla?
  • onko 5 - 20 vuoden säteellä tapahtumassa (todennäköisesti, ulkopuolisen näkövinkkelistä) rakenteellisia muutoksia, joihin tehdyt teot ja ilmaistut aikeet varautuvat, mutta josta ei julkisuudessa kerrota?
  • onko muutos sellainen, että oppositiopuolue hallitukseen noustessaan ei päätyisi tekemään muutoksen palautusta takaisin entisenlaiseen, vaan antaisi olla silleen, vaikka nyt saattaakin jotain nurista?

Kokemuksesta tiedämme, että valtaa pitävät malttavat odottaa tavoitteiden saavuttamista jopa yli 20 vuotta, koska politiikka (ja mm. elinkeinoelämä) ei ole sillä tavoin henkilöitynyttä, että juuri jonkun tietyn henkilön pitäisi omasta mielestään olla se, joka tahkoaa muutokset läpi ja kerää krediitit siitä. Ei, kukin soveltuva tyyppi vuorollaan ja monesti yli puoluerajojen, osallistuu muutoksien eteenpäin viemiseen. Toisinaan sopivia tyyppejä "kuljetetaan" avustetusti virasta ja tehtävästä  toiseen, jotta häntä voidaan jonain tiettynä vuonna käyttää roolissa, joka vaatii juuri tietynlaista olemusta ja persoonaa. Voidaan ajatella, että on kohteliasta ja äänettömästi hyväksyttyä, ettei puhuta ihmisten olemuksista, vaan asioista, mutta tosiasiassa ihmisiä valitaan kaikkialla eri rooleihin sen vuoksi, että he näyttävät, kuulostavat tai jopa tuoksuvat joltain tietynlaiselta (tässä kuitenkin keneenkään erityisesti viittaamattomasti).

Ihmisiä ollaan motivoituneita kasvattamaan hallituksen ja muiden osallistuvien/puoltavien tahojen toimesta aina siihen asti kunnes hänen selkeytensä ulkopuolisten havainnoiman persoonan ja mielen osalta alkaa tuntumaan liian moneen käytetyltä. Eli kaikenmaailman yli kolmikymppiset "ajalehtijat" ja "haahuilijat" alkaisivat tässä mielessä muodostua rasitteeksi asti tulevaksi riskiksi (yhteiskunnnan ihmiskerrostumat), johon koetaan hassautuvan rahaa, mutta jota ei kuitenkaan haluta esim. terveyden osalta hoitaa täydellisesti, koska sitten yksityiset terveydenhuollon toimijat menettäisivät tuloja, joita heille on vuosien kuluessa alkanut ohjautumaan sitä enemmän, mitä huonommaksi julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on saatu tehtyä ja mitä enemmän julkisen terveydenhuollon puolella työskentelee ihmisiä, joiden mielestä tärkeintä on, että juuri heille riittää töitä.

Voidaan ajatella olevan ääneen kertomattomia tarkoituksia, joiden toteutuma todennäköistyy/helpottuu sitä kautta, että pyritään nostamaan tärkeään asemaan korotettua työllisyysastetta sillä tavoin, että korotetaan työnhakualueiden etäisyyttä numeerisesti säätämällä, höllennetään tai jopa kokonaan poistetaan ammattitaitosuoja, kovennetaan karensseja ym. Ei ole tarpeeksi tietoa saatavilla, josta voisi päätellä, mitä nämä mainitsemattomat varmuudella tarkoitukset olisivat, mutta eräs mahdollisuus on se, että koetaan liian hyvän intellektuellisen pohjan omaavien ehtivän kehittämään työttömyysaikana itseään omaehtoisesti siten, että he voisivat ehtiä tulla esim. muihin ihmisiin tehokkaasti vetoaviksi yhteiskuntakriitikoiksi tai näppäriksi media- ja tietoteknologioiden kehittäjäksi siinä tarkoituksessa, että he pystyvät sekä analysoimaan tehokkaasti maailman tapahtumia maailman tapahtumia datan avulla, että vaikuttamaan semiautomaattisesti ihmisjoukkoihin. Joku voisi argumentoida, että perustulo saattaa tulla kaikille jo piankin ja sitten kukin voi käyttää aikaansa miten haluaa, mutta se on itseasiassa mahdollinen indikaattori sille, että "aika alkaa loppumaan kesken" ja yhteiskunta alkaa olla lähellä sellaista järjestystä, että yhteiskuntakriitikkoisuuden alut voi häivyttää, näivettää tms. helposti. Poliisi ja armeijahan ovat aivan tohkeissaan siitä, että pääsevät seuraamaan kaikkea nettiliikennettä ja satelliittien välittämä data siihen päälle, mikä on hyvää jatkoa sille, että kaikki sosiaalisen median viestintä on jo ennestään analysoinnin piiriin kuuluvaa automaattisten web scraping -järjestelmien ja ohjelmointirajapintojen kautta, sekä Suomi24:n viestit päätyvät automaattisesti kenen tahansa tutkijaksi itseään kutsuvan käytettäväksi, jolloin palkatut häiriköt voidaan kutsua nopeasti tuottamaan kuormalavan täydeltä ärsytystä jokaiseen viestiin, jolla olisi potentiaalia konvertoida jotain ihmistä toisenlaiseksi (minkä tosin voisi jättää automaattisesti viestejä generoivien bottienkin tehtäväksi).

Kaiken maailman talouskriisidystopioilla pelottelun avulla on helpohko viedä eteenpäin kaikenlaisia muutoksia, joiden merkittävyys ja esim. suhde sosiaalisen median kautta vaikuttamisen vaikeutumiseen avautuu kenties vasta paljon myöhemmin, mitä tehostaa ihmisten kasvava pelko sitä kohtaan, että heidän privaattikaan viestintänsä ei ole turvassa luvattomilta katseilta, joihin voidaan laskea kuuluvan myös ne, jotka kaappaavat itselleen sen datan, minkä luvallisesti itselleen kaapannut poliisi tms. kaappasi ensin. Kyllä Suomesta vielä hyvälaatuinen kontrolliyhteiskunta saadaan, vaikka siitä jouduttaisiin maksamaan se kompensoiva, ihmisten vapautta lisäävä hinta, että ihmiset pääsevät kauppaan pari tuntia myöhempään kuin ennen ja omalla pihallaan saa tehdä muutostöitä vähemmin luvan kysymisten. Äärimmillään "rento kontrolliyhteiskunta" tarkoittaisi sitäkin, että yksikään suomalainen lapsi ei kasvaisi yhteiskunnan kannalta riskitekijäksi ennen täysikäisyyttä ellei häntä päästettäisi kokeilun vuoksi sellaiseksi kasvamaan (vrt. poliisilta pääsee ajoittain tahallaan joku vanki pakoon, jonka kulkureittejä voidaan arvioida ennalta käytöksenanalysointijärjestelmien avulla).

Iso, omaehtoiseen oppimiseen ja sitä kautta tähän työllistämistavoitteiden oheispyrkimyksiin liittyvä uutinen, joka saa aikaan säpinää sosiaalisessa mediassakin, on esim. se, että vain yksi korkeakoulututkinto per suomalainen olisi ilmainen, mutta katso.. samanhan saa aikaiseksi sillä, että vähennetään opintotukikuukausia, mikä nyt siis tulee toteutumaan. "Pienempiä" uutisia ihmiset eivät juurikaan jaksa välittää eteenpäin, yksittäisen postauksen saadessa muutenkin kenties vaivaiset 30 lukijaa Facebookissa ja moni tweetti Twitterissä ei tule edes huomioiduksi, koska Twitteriltä tulee jostain syystä kestäneeksi useita tulevia vuosia saadakseen hienosäädettyä tweettejä esiintuovaa algoritmiä, joka korvaa aiempaa tweettien kronologista järjestystä.

Helmikuista työnhaun koventamispaketin julkistamista, missä ei mainittu mitään yksilöiden henkilökohtaisten tavoitteiden huomioimisesta, olisi periaatteessa osuvaa peilata vaikkapa Facebookin kouluaiheisissa ryhmissä usein postailtuihin juttuihin liittyen yksilöllisiin opetussuunnitelmiin, "opetuksen vallankumoukseen" ja yksilöiden erilaisiin koulutuksellisiin kehityspolkuihin, mutta kuten Työ- ja elinkeinotoimistojen virkailijoista on kiva olla hallituksen tahdon toteuttajia - ja häröillä siinä samalla paikallistasoisesti - ei opettajillakaan ole mitään kiirettä lopettaa koulutusteollisuutta eli liian monipuoliset oppimispolut yms. ovat mahdottomuus.

Joissakin tapauksissa yksilö itse on itsensä esteenä kehittymiselle siinä mielessä, että vaikka Suomessa on runsaasti korkeakoulutettuja ihmisiä, joiden on brandattu olevan fiksuja, syövän hyvin, elävän keskimäärin pidempään ym., moni heistä on sillä tapaa struktuurin tarpeen armoilla, että petratakseen ensin itseään monilla osa-alueilla ja kombinoidakseen myöhemmin uutta osaamistaan , he kaipaisivat valmiita koulutusohjelmia tai ihan mitä ohjetta vain, joka ei pakottaisi heitä muodostamaan omaa oppimissuunnitelmaa esim. sukeltamalla ensi vaiheena sokkona esim. lähikirjastoon, DeepDyveen ja Abebooksiin.  Olettaen, että mukaan kuuluisi jonkinlaista omatoimista harjoitteluvaihetta kuten olisi laita esim. ohjelmistotekniikan ollessa kyseessä, TE-tulisi jatkossa entistä nopeammin tuhonneeksi omatoimiset "väsäykset" oppimisen edistämiseksi. Käytännössähän TE-toimisto voi valita mielivaltaisesti päivän, jolloin se soittaa työttömälle työnhakijalle ja kertoa, että juuri sillä hetkellä olisi tarjolla kolme (kamalaa) vaihtoehtoa, joista pitäisi valita jokin työnhakukohde ja jotka voivat siis olla aivan mitä tahansa työtä. Lappeenrannassa tämä tapahtuu vieläpä niin, että TE-toimiston virkailija odottaa työnhakijan tietokoneelle verkon kautta murtautuneelta sopivaa signaalia soiton sekunnin tarkkaan ajoittamiseen eli esim. juuri siihen vaiheeseen, kun tietokoneella ollaan katsomassa VPN:n yli jotain ulkomaista TV-sarjaa.

Työllisyysaste on varmasti hyödyllinen luku yhdistettäessä se muihin valtakunnan tilaa kuvaaviin indikaattoreihin tai vertailtaessa eroja eri maiden vastaavien lukujen kesken, mutta hienoiset korkeintaan muutaman prosentit siirtymät ylöspäin pakotteiden seurauksena eivät välttämättä ole mitään, mistä kenenkään pitäisi hullaantua, jos se jättää erityisen motivoituneiden yksilöiden henkilökohtaiset tavoitteet huomioimatta (vrt. kritiikkiin BKT:stä), vaikka tällainen olisi mahdollista huomioida päätöksenteon alemmilla portailla. Suut tukkivana vastaväitteenä, jota ei ole ihan helppo purkaa auki ns. lonkalta on se, että ministeriössä on kuulemma laskettu, että "1 %:n tiputus työttömyydessä säästäisi 600 miljoonaa" (mainittu Kauppakamarin verkkoartikkelissa huhtikuussa) eli täten muutaman prosentin lisäys työllisyysasteeseen olisi valtiontalouden kannalta näkökulmasta riippuen joko erityisen hyödyllistä tai hyödyllistä, mutta jokseenkin tyhmää.

Kuitenkin, jos ajatellaan, että kaikki yksinkertainen ja helppo on jo keksitty ja esim. ohjelmistotuotannon osalta olisi tärkeää kehittää jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole tehnyt tai ainakaan aloittanut markkinoimaan esim. Suomessa, niin sehän vaatii paljon aikaa ja pohjustustyötä, ja mitä enemmän tällaisen eteen joutuu pitämään aktiivisesti mielessään asioita, sitä tuhoisampaa jälkeä mielessä saa aikaan se, että mukaan ajatteluun yritetään väkisin sovittaa jotain, joka ei kertakaikkiaan sinne sovi. Kokoomuskin haluaa korostaa olevansa sivistyspuolue ja on aika lähellä, ettei tule todenneeksi, että se tarkoittanee sitä, että sivistytään mieluiten jollakin sellaisella tapaa, että saadaan kaapattua tämä sivistyneisyys johonkin hyötykäyttöön, joka palvelee niitä tahoja, joiden kavereita Kokoomus haluaa olla, mutta kyllähän se Kokoomuskin tykkää esim. jotain uutta kokeilevista startup-yrityksistä, mutta siinä matkalla sinne startup-yrittäjäksi on pari muuttujaa, joita (esim.) Kokoomus ei oikeasti ole ottanut huomioon.

Tarkastellessa sitä, minkälaisia ihmisiä yritykset helpoiten palkkaavat, on syytä antaa jokin merkittävä todennäköisyysarvo sille, että on koettu tarvittavan mekanismeja, keinoja ja niksejä, joilla saadaan pidettyä vääränlaiset ihmiset heille hyvistä työpaikoista kaukana ja sitä kautta estettyä heidän kehittymistään ihmisenä ym. Tällaisia väärämielisiä ihmisiä ovat esim. sellaiset, joiden moraalinen kompassi on ehjä, joiden sisäinen oikeustaju on rehellisyyden täyteinen ja jotka eivät halua aiheuttaa muille ihmisille haittaa (ei sinänsä sulje pois kilpailuhenkisyyttä). Suomessa on jo hyvin tavanomaista, että jo lapsetkin ymmärtävät sellaisia koulussa opettamattomia käsitteitä kuin vierusmatriisi (eng. adjacency matrix, http://mathworld.wolfram.com/AdjacencyMatrix.html) ja ymmärtävät miten sellaista sovelletaan esim. muihin ihmisiin kohdistuvaan häirintään, mitä saattaa tehostaa se, että Rovion Amazing Alex -peli on saattanut saada heidätkin hoksaamaan, että muita ihmisiä olisi hauska ohjailla tilanteesta ja paikasta toiseen. Mitähän muuta ylimääräistä (ennenaikaista?) heidän mieleensä saadaan ujutettua esim. niiden ikäistään vanhempien oppilaiden toimesta, joita he pitävät itseään tietävämpinä ja joita he kohtaavat enenevissä määrin uusien opetussuunnitelmien tullessa voimaan ja eri-ikäisten opiskelijoiden keskenään toimimisten lisääntyessä koululaitoksissa, sekä tehdessään enevässä määrin koulutehtäviä muualla kuin koulussa ja altistuessaan siinä samalla jollekin, joka kytkee heidän oppimaansa mukaan jotain ylimääräistä? Eräässä skenaariossa aiemmin vasta yliopistossa vastaan tulevia käsitteitä ja matemaattisia malleja, joilla voidaan havainnollistaa esim. ihmisten käyttäytymistä, alettaisiin valuttaa eri reittejä pitkin hyvinkin nuorien ihmisten mieleen, mikä yhdessä kaikenlaisten "yhdistämällä osaamisemme ja ominaisuutemme"-hengennostatusten ja lapsiin/nuoriin asti ulottuvan yleisestä taloudellisesta epävarmuudesta tietoisuuden kanssa voisi johtaa vaivihkaiseen tai väkinäiseen "yli kolmikymppisten ajalehtijoiden/haahuilijoiden" ohjailuun yhdessä mm. niiden kanssa, joilla on esim. viran puolesta soveltuvaa toimivaltaa. Olisihan se kätevää, jos niiltä joille on siunautunut kaikenlaista ymmärrystä, tietoa, osaamista ja kokemusta, voitaisiin riistää nuo kaikki pois psykologisen ja muun vaikuttamisen keinoin (käänteinen oppiminen, poisoppiminen).

On helppo sanoa, että jokin työllistymisen edistämiseen liittyvä idea on ollut esim. Sitran tai jonkin ajatuspajan/tutkimuslaitoksen, mutta tosiasiassa samojen agendojen ja tavoitteiden kannattajien ei tarvitse pitää hallussaan samojen puolueiden jäsenkirjoja, eikä jäsenkirjaa ollenkaan, sillä puhelin tai Skype riittävät aivan hyvin. Toisinaan ei tarvitse edes keskusteluyhteyttä, sillä älykkäät ihmiset kykenevät kyllä ymmärtämään monenlaisia eri tahojen tavoitteita ja pyrkimyksiä esim. pelkän mediaan suuntautuvan silmäilyn avulla ja toimimaan havaintojensa perusteella tavalla, joka on kuin telepaattisen yhteyden kautta sovittua. Esim. työnäyte-kokeilulla on samantapaisesti eri puolin Suomea ripoteltujen maahanmuuttajien asunnontarpeen kanssa helppo viedä tehokkaasti, helposti ja nopeasti tilaa ynnä mahdollisuuksia niiltä, jotka eivät enää nauti tietyillä tavoin hyödyllisen kansalaisen statusta. Ts. työnantajien on helppo todeta ei-kaivatuille työnhakijoille, että heillä on juuri työnäyte-kokeilu käynnissä, joka voi jatkua jopa vuoden, joten sillä erää ei palkattane ketään muuta. Lappeenrannan asuntopalvelu Oy:hän jo näyttikin tässä taannoin itselleni mallia siitä, miten estetään saamasta hyvää asuntoa, tarjoamalla surkeinta asuntoa, mikä heillä on koskaan ollut ja jakamalla muut vapaat asunnot muille ihmisille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat