*

Uskottavaa vai totta

Ihmiset unohtaneet minkälaista on osata kaivata parempaa?

  • Ihmiset unohtaneet minkälaista on osata kaivata parempaa?

Nyt kun suostuvainen Oikeus- ja työministeri Jari "mää en tiedä näistä hommista mitään, mutta että opetellaan" Lindström on jälleen aiheuttanut täysin tarpeettomia traumoja ihmisiin, on perusteltua nostaa eräänlaiseksi symboliksi kuvassa esiintyvä tanskalainen (epäolennaista) Gnious-merkkinen takki kuvastamaan sitä, kuinka vaateteollisuus tekee kolmella eri tasolla tulevien perustulon saajien elämän helvetilliseksi ja kuinka työpaikka, johon joku saattaa TE-toimistojen uhittelun vuoksi joutua hakemaan, muokkaisi työntekijää ihmiseksi, jonka päivittäiseen tehtäväkuvaan sisältyy sielunsa myyminen ja persoonansa rapauttaminen – vaikka voi se joskus olla pienempi haitta kuin jokin toinen.

Kuvassa oleva takki edustaa vaateteollisuuden kykyä osata tehdä vaatteita, mutta myös halua olla tekemättä liian hyvää. Käytännössä kyseinen takki on hyvin painotettu, se istuu hyvin sopivan mittaisen miehen ylle, siinä on kiva tuntu, mutta siinä ei voi ottaa askeltakaan, koska sen napit pitävät niin julmettua meteliä, että varovainenkin askeleen otto tuottaa lähes tamburiinin läimäyttämisen kuuloisen äänen. Olihan siinä pari muuta vähämerkityksempää seikkaa pielessä omaan makuuni, mutta nuo napit olisi kaikki pidettävä pidettävä kiinni, jotta ääntä ei kuuluisi, mutta eihän siinä silloin ole mukava olla, mikä taasen rajoittaa sen käyttömahdollisuuksia; linja-autossakaan ei kehtaisi ottaa nappeja auki, koska jokainen pikku töyssy toisi ylimääräistä matkamusaa muiden kuultavaksi. Joku voisi argumentoida, että ei sitten tilaa sitä, vaan tilaa jonkun toisen takin, mutta tällainen henkilö ei ole tainnut paljoa tilata verkkokaupoista vaatteita.

Verkkokauppaohjelmistojen myynnin kasvu on hurjaa, mutta ei se siinä juurikaan näy, että Suomeen tulisi esim. kerran kuussa uusi vaatteita maahantuova taho tarjoamaan täydennystä nopeampaan tilaamiseen (esim. Isosta-Britanniasta tilaamisen sijaan). Ja palauttamiseen. Toisaalta, kun jo valmistava taho tekee vaateostamisesta hankalaa tekemällä sellaisia vaatteita, joissa on jotain sellaista vikaa, ettei niitä sietäisi kovinkaan pitkään ostamisen jälkeen, niin verkkokauppiaat sössivät asioita asiakkaan kannalta vielä lisää suorastaan valkkaamalla sellaisia vaatteita eri valmistajilta, että asiakas uupuu siihen, ettei mikään ostettavissa oleva ole juuri sopiva, vaan aina jonkinlainen kompromissi. Kuinka paljon onnellisempia asiakaspalvelijat kivijalkaliikkeissä ja verkkokaupoissa olisivatkaan, jos he voisivat auttaa asiakasta saamaan melkein yhtä tarkkaan valkatun tuotteen kuin oltaisiin räätälillä konsanaan. Nythän asiakaspalvelijoiden roolina on puhua lööperiä niin paljon, että se asenne vuotaa varmasti myös seuraavaankin työpaikkaan.

Joku voisi argumentoida, että kannattaisi ehkä sijoittaa hiukan enemmän rahaa vaatteisiin, niin ei tarvitsisi huomautella epäkohdista, mutta siihenkin pätisi vastaus kuin edellä on jo annettu eli ilmeisesti ei ole tultu tehtyä kovin paljon verkko-ostoksia. Käyppä vaikka Outdoor and Country -verkkokaupasta läpi Barbourin takkeja ja laske kuinka monta takkia hylkäisit jonkun pöhkön yksityiskohdan vuoksi, tai tutkaile vaikka Cogglesista, josko hinta vaikuttaa siihen, onko takin taskut mukavan muotoiset, jääkö selkäpuolelle läimäistyt logot pois, onko corduroysta tehdyssä kauluksessa enemmän värivalikoimaa tai löytyykö kaikenlaisia ”ylläreitä” vähemmän.

Suomessa toimivat verkkokaupat eivät sentään ole sortuneet siihen, mihin jostain syystä ainakin kolme kirjanmerkeissäni olevaa saksalaista verkkokauppaa sortuu ja ovat vieläpä kalliita vaatteita myyviä tahoja eli vaatteiden värit on tahallaan vesitetty jollain kuvankäsittelyefektillä, jolloin niistä ei pysty saamaan todenoloista tuntumaa mitenkään. Eipä EU kuluttajansuojaviranomaisia paljon sekään kiinnosta, että asiakkaat joutuvat tilaamaan lukuisista verkkokaupoista tuotteita melkein sokkona, tuotteista ollessa esillä vain yksi kuva ja tuotteiden sitten saapuessa selviääkin, että jossain kuvassa näkymättömässä kohdassa on esim. valtava värillinen läiskä, joka aiheuttaa sen, että ei sen kanssa sitten mennäkään teatteriin, eikä taida kelvata lähikauppaankaan ja parempi kai jättää VR:n matkakin väliin moisen kanssa, mutta voisi siitä väliaikaisen tyynyn saada, jos joutuu jossain odottamaan kovin pitkään. Sitähän ei voi ääneen tietenkään sanoa, että vaatevalmistajilla olisi olemassa esim. kahdeksanvuotissuunnitelmat, jotka ovat monen vaatevalmistajan kesken yhteensovitettuja ja nyt ne sitten vain toteuttavat niitä, koska siitähän voi johtaa idean kartelliin, johon ottavat osaa monet verkkokaupatkin.

Jokainen kahtia erilaisia kenkiä ja paitaa kokeillut tietää, että erilaiset vaatteet saavat olon tuntumaan erilaisilta. Tulevien perustulon varaan jäävien ongelmana tulee olemaan se, että he eivät pysty vaatteiden avulla rakentamaan itsetuntoa, koska vaatteissa, joihin heillä on varaa, on takuuvarmasti jotain vikaa hihansuiden rannetta painavuuden tunnusta alkaen. Tässä ollaan myös lähellä mietintää siitä, että mitä työpaikkojen lisäämistä haluavat poliittiset puolueet toivoisivat suomalaiselta vaateteollisuudelta. Onko tärkeämpää/parempaa, että myynti vetää vai se, että ihmisillä on mukavaa? Ensin mainittu noista on helppoa arvioitavaa johtajille, jälkimmäinen vaatii funtsaamista. En tosin tässä yhteydessä tarkoittanut syyllistää kotimaista vaateteollisuutta yhtään mistään, mutta heitinpä nyt tuon kysymyksen ilmoille.

Olisi suotavaa, että esim. nuorten naisten poikaystävät alkaisivat verkostoitumaan paremmin maailmanlaajuisten ystäviensä kanssa ja tekemään hieman enemmän muutoksien eteen kuin esim. hashtagien vähän aikaa kestävä jakelu Twitterissä jonkin toisen asian yhteydessä. Maailma olisi paljon kivempi paikka, jos tuotevalmistajat pystyisivät/viitsisivät reakoimaan asiakkaiden haluihin nopeasti. Harvempi suomalainen olisi erityisen kiinnostunut siitä, onko jollain vaatelmistajalla jokin lanseeraus tai kausi meneillään, jos kustomoitavuus olisi ihan eri maailmasta, mikä saattaisi siinä ohessa tuhota myös brandien erottautumiskyvyn, mutta onko se sitten muka osa ihmisen elämän tarkoitusta, että hän odottaa esim. 8 vuotta sitä, että vihdoin tulisi se vuosi, jolloin yhdessä asioista sopivat vaatevalmistajat (*) ovat päättäneet julkaista jotain tietynlaista? Kenties jopa aivan uuden vaatemateriaalin (ooh!). Tuohon odotusaikaan mahtuu helposti vaikka yhdet tohtorin opinnot.

--

Jostain syystä en muista ensimmäistäkään oikeusasioihin liittyvää asiaa, jonka kera Lindström olisi tullut jostain ovesta ulos ja joka ei olisi liittynyt työasioihin. Tai turvapaikka-asioihin. Onkohan hän tehnyt jotain tärkeääkin sillä saralla, vaikkei nyt heti mieleen pintaan noussutkaan?

 

(*) Ei aivan harkittu kommentti, sillä näytti tuossa eräälläkin listalla olevan vaatevalmistajia useita satoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat