*

Uskottavaa vai totta

Pelkästä pärjäävämmän tunnun ylläpidosta muita kontrolloivaksi

Kenelläkään ei ole absoluuttista systeemitajua, mutta mitä simppelimmäksi huonompiosaisten vaihtoehtojen rajoittuneisuuden ja harkintojen todennäköisyyksien arviointi ja tietokoneella mallinnettavuus käy, joista esimerkkinä hotellialalta valmistunut työtön, huonosti verkottunut pienyrittäjä ja asenteellisesti vähimmistöön jäänyt nuori sosiaalialan työntekijä, sitä helpompi eri tavoin parempiosaisten on kokea voivansa intuitiivisesti ymmärtää näitä huonompiosaisia ja siten tuntea olevansa johonkin parempaan kuuluvia, vaikkeivat parempiosaisuuttaan aivan kaikessa kuviteltavissa olevassa laajuudessa tajuakaan. Määritelmällisesti tässä on tietenkin haastavaa se, että yksilötasolla erilaiset rajoitteet ja mahdollisuudet eivät välttämättä päde samalla tavoin joka hetki, mutta kun joku muu arvioi heitä ylimalkaisesti, arvioinnin kohdetta on helpompi käsitellä "juuri tietynlaisena" sen sijaan, että ajateltaisiin erilaisia etenemisreittejä ja erilaisten muokkaamisten avaamia uusia vaihtoehtoja. Liittynee jollain tapaa verbin "olla" huolimattomaan käyttöön ajattelussa.

Nuorten 28-vuotiaiden uskon omiin työnsaantimahdollisuuksiin ja muihin huvituksiin taantuessa, alkaa heillekin muodostua vähintään sumeahko käsitys siitä, miten ihmiset Suomessa jakaantuvat, mitä pönkittää otsikoidenluontitaidottomien journalistien jatkuva sanojen "eriarvoistava" ja "vastapuoli" käyttö – hetkinen, mitäs minä itse tässä juuri teen?. Tämä ei kuitenkaan johda ihan helposti siihen, että käytäisiin pitämään median ja heidän apureidensa määrittelemää ja näyttelemää vastapuolta vihollisena, mutta se jättää tajun siitä, että on olemassa jonkinlainen systeemi, jonka ylläpysyminen tuottaa päivittäin tietynlaisen yhteiskunnan ilmentymiä. Saattaa kuitenkin kestää pitkäänkin ennen kuin kukin yksilö tajuaa, että jos jonkinlainen kahtiajako on määriteltävä, niin toisella puolen ovat erilaisista demograafisista ja sosioekonomisista ryhmistä olevat, jotka eri tavoin aktiivisesti puoltavat "parempiosaisten" elinvoimaisuutta, toiminnan mahdollisuuksia ym.

Siinä vaiheessa kun ikävuosiltaan kolmeakymmentä lähestyvät nuoret alkavat arvioida toisiaan tyyliin "tuosta ei kyllä koskaan enää tulee mitään" Suomi on tosi kurjassa jamassa, sillä se tarkoittaa sitä, että kukaan ei viitsinyt ajoissa miettiä, miten yhteiskunta järjestetään sellaiseksi, että vaikka kaikki menisi aivan päin prinkkalaa henkilökohtaisilla tasoilla ja ikääkin alkaisi kertyä, kaikki pystyttäisiin fiksaamaan, nuorentuminen mukaan lukien.

Parempiosaisuus ei tarkoita tässä sitä, että olisi rikas tai edes hyvin toimeentuleva. Sitäkin toki voi olla, mutta ei se ole ehdoton kriteeri. Olennaisempaa on tietynlainen yhteenpelaaminen siinä määrin kuin kykenee ymmärtämään ketä "omalla puolella" on eli kyse ei ole esim. samojen viestintäjärjestelmien käyttämisestä, jotta kaikille parempiosaisille välittyisivät samat tiedot, vaan kyse on muodostuneesta tunnusta sen suhteen, missä määrin oma toiminta uuttaa eri ympäristöissä muihin toimijoihin tuntua siitä, miten asiat ovat, mikä on voimasuhteessa mihinkin, mitkä ovat keidenkin mahdollisuudet, keitä ei tarvita, ketä ei ole syytä kuunnella ym. Koska tällaista vahvistamista ilmenee eri puolin Suomea, eri aikoina, erilaisin tavoittavuuksin, eri tavoin mielessä prosessoituna ym. ei voitaisi määrittää täysin heitä kaikkia yhdistäviä tekijöitä, vaikka aika pysäytettäisiin ja tarkasteltaisiin kaikkien heidän kohdalla erikseen, mitä oli ajattelemassa tai sanomassa. Tietenkään kaikki eivät voi olla soveltuvien asenteiden määrittelijöitä, joten he ovat enemmänkin sellaisten soveltajia ja tietenkin parempiosaisten keskuudessa on jonkinlainen "nokkimisjärjestys" ja sosiaalisella statuksella yms. on merkitystä heidänkin kesken. Kyllä tässä määrittymäisillään olevien parempiosaisten keskuudessakin pystytään kokemaan aitoa kateutta parempaa palkkaa nostavia kohtaan, eiväthän he sentään missään puhtaassa jakamistaloudessa elä.

Parempiosaisuuden puoltajia ei hetkauta keskimäärin niin paljon se, jos yhteiskunta robotisoituu, algoritmistyy, pedagogiset kokeilut vakiintuvat seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, poliisi saa luvan asentaa yksittäisten ihmisten koneisiin vakoiluohjelmia, opettajat saavat luvan tarkastella oppilaiden terveystietoja, kaikkiin huoltamoihin ja yhden henkilön iltaisiin auki pitämiin elintarvikekauppoihin tulee käytöksen tunnistavat laitteet, biopankkeihin kerätään tutkijoiden käytöön entistä enemmän dataa  ihmisistä ym. sillä tämä kaikkihan vain vankistaa olemassa olevaa ja ehkäisee yllättävyyksiä. Joku EU olisi kuulemma kieltämässä verotietojen vuosittaisen julkistamisen, mutta so what, onhan historiallista dataa yhdistettäväksi muuhun ihmisistä kertovaan dataan vaikka kuinka pitkältä ajalta. Ja lisäksihän ovat käytössä tietojärjestelmien operatiivisista tietokannoista tietosiiloihin siirtymisten aikaiset tietojen duplikoinnin mahdollisuudet epävirallisille tahoille, joilla on jo entuudestaan kaikenlaista dataa parempiosaisten hyödynnettäväksi.

Koska monia talousseikkoihin tai turvallisuuteen perustuvia muutoksia ei kammeta takaisin, asiat voivat mennä monella eri rintamalla samanaikaisesta huonompaan suuntaan – siis, keskimäärin enemmän juurikin huonompiosaisten kannalta ajateltuna, yksilötason näkemyserojen mahdollisuus tiedostaen. Joitakin rakenteellisia muutoksia kuten SOTE on valmisteilla par’aikaa, mutta ilman hyvää ja laadukasta potilasraportointia tekoäly-avusteisen tiedon prosessoinnin kera SOTEsta tulee pelkkä terveyspalvelujen käyttöä lisäävä koneisto, joka tuottaa verotuloja, pitää paljon ihmisiä töissä ja jättää, edelleen, huonompiosaiset vaille parempaa hoitoa. Joitakin asioita voidaan ajatella kokeiltavan Suomessa sen vuoksi, että jossain toisessa OECD-maassa on päätetty/sovittu, että jos Suomi voisi viedä läpi sen ja sen kokeilun, niin vastavuoroisesti tässä toisessa maassa kokeillaan sitä, mitä Suomessa ei kehdata kokeilla. Mitä nämä muut kokeilut sitten olisivat, siitä ei ainakaan median ansiottomuuden vuoksi päästä selvyyteen, koska se mitä tapahtuu vaikkapa naapurimaissa, ei tule vertailukelpoiseksi esim. Helsingin Sanomien tai Aamulehden juttujen avulla ellei juttu sellaista erityisesti käsittele.

Olisi tavallaan uhkarohkeaa puhua asenteiden jonkinaikaisesta muuttumisesta koko parempiosaisten keskuudessa, koska ei mikään viestintä tavoita esim. 300 000 ihmistä kerralla samoin vaikutuksin, mutta jos viestinnälle annetaan riittävästi vaikutusaikaa, parempiosaiset ehtivät muuttaa toinen toisiaan, jolloin päästään esim. siihen, että heidän mielensä on otollisempaa mielikuvissaan huonompiosaisemmaksi kokemiensa ihmisten elämään haitallisesti vaikuttavien muutosten tai vaikutustekniikoiden kannalta. Vaikutustekniikkaa voi tässä olla esim. se, että huonompiosaisista ne, joita pystytään osoittamaan nimeltä, nettiä häiritään DNA:n avustuksella. Internet-liikenteessähän yksittäiset datapaketit voivat kukin kulkea eri reittejä muuten, mutta se viimeinen kilometri tai sata metriä kulkee vain yhtä reittiä. Voitaisiin päätyä myös siihen, että pyrittäisiin ehkäisemään sitä, että huonompiosaisten joukosta voitaisiin nousta vastustamaan nykytilannetta (nykytilanteita), mikä tapahtuisi esim. erilaisten "forced unlearning"-metodeiden käytöllä. Forced unlearning voi tarkoittaa esim. long-term depression -ilmiön tuottamista kohdeyksilöön, jolloin ajatteleminen tiettyjen mielteiden avulla muuttuu vaikeammaksi – tyypillisesti usean eri vaikuttamaan pyrkijän yhteistyönä toteutettuna, mutta mahdollisesti myös yhden huonompiosaisen toiseen huonompiosaiseen kohdistamana, kun ei jostain pakottavasta syystä voi olla tekemättäkään sillä tavoin.

Esimerkinomaisesti voitaisiin ottaa tarkasteltavaksi kolme ihmisluonnehdintaa, joista kahden elämänsä enemmän vakiinnuttaneen voisi ajatella olevan enemmän valmiimpi tietynlaisten yhteiskunnallisten muutosten kannattajiksi/hyväksyjiksi, mikä ei millään tavoin kerro siitä, kuinka laajalti ja nyansseittain he ovat asioista ajatelleet. Ihmisethän ovat nykyisin jo varhaislapsuudesta asti lähes riippuvaisia siitä, että joku muu ajattelee asioista osan ja he jonkin muun osan, ettei ihmisten voi ajatella lähtökohtaisesti viitsivän poistua/kurottua omassa mielessään kovin kauas. Tämän vuoksi omituisetkin lakiesitykset on helppo saada ns. läpi, jos ne vain selitetään jollakin kivalla taustatarinalla kuten "Tanskassakin on ollut tällä tavoin jo kaksi vuotta".

28-vuotias hipsteri. Liittynyt Ripilä on sipipää -ryhmään, matkustelee junalla ja OnniBussilla muuten vain, ei ole tyytyväinen yhteiskunnan tilaan, hikari matematiikassa lukioaikoina, ei tyytyväinen nykyisten amk-opintojen opintojaksojen sisältöihin, toteutuksiin ja opintoja täydentäviin mahdollisuuksiin, paheksuu opintotukikuukausien leikkauksia, haeskelee aktiivisesti tuttavuuksia eri kompetenssin omaavista ihmisistä, selailee lähes päivittäin Lifeboat Foundation Facebook-sivuja.

32-vuotias lukion äikän opettaja. Muutama vararehtorin sijaisuus, kaksi koiraa kotona, 12-vuotias poika, aviomies, omalle mökille matkaa 80 km, käy oman alan konferensseissa 10 krt vuodessa, ei erityisen kiinnostunut aikuisten opettamisesta, mutta nuoret ovat helppoja ja mukavia.

35-vuotias ICT-firman koodaava projektipäällikkö. Nuoruudessa tehnyt kotikutoista gonzo-tv:tä kavereiden kanssa, kolme avioliittoa takana, hyväksynyt asiakkaan palvelimelle takaportin asennuksen poliisien hyödynnettäväksi vain lähimmän esimiehen tietäen ja muilta työtekijöiltä salaten, nykyinen naisystävä opettaa iltaisin joogaa, taipumukset kaveripiiristä riippuvaisia: yhdessä tulee mässyteltyä enemmän pizzaa ja pelattua pleikkaria yms., toisten kanssa todennäköisemmin siistimmissä vetimissä somessa hyvät pisteet saaneessa ruokaravintolassa.

Noista omaan nicheensa keskittyvä ope ja vaihtoehtojen määrästä viehtyvä projektipäällikkö saattaisivat olla vähemmän moksis siitä, jos esim. robotisaatio lisääntyy, yleisellä turvallisuudella perustellut muutokset saatetaan voimaan (käytösvalvonta, nettivakoilu ym.), mutta hipsteri, joka arvioi toistuvasti sitä, mikä on hyvä elämä itsensä ja muiden kannalta, olisi jatkuvasti hiukan levoton, koska asiat eivät tunnu olevan kuten niiden pitäisi olla – miten ne sitten pitäisikään tunnepohjalta ajatellen olla.

Parempiosaisuuden tuntua täytyy vaalia, erilaisten ihmisten asenteita pitää päästä muokkaamaan ja kaikenlaisia käytäntöjä pitää muuttaa parempiosaisuuden puoltamisen kannalta yhtenäisemmäksi, sillä muuten voisi käydä niin, etteivät pelkät instituutionaaliset rakenteet pystyisi pitämään parempiosaisuuden sumeaa ideologiaa yllä. YT-neuvottelut tarjoavat näppärän keinon saada "sopivasti ohjelmoitua" porukkaa sisään sellaisiin yrityksiin, jotka eivät vielä ole tietynlaisten asenteiden myötäilijöitä, sillä onhan se helpompi valinta ottaa juuri Nokialta irtisanottu tyyppi töihin kuin pitkäaikaistyötön, sillä YT-neuvottelujen kautta irtisanotut esim. 400 ihmistä eivät tietenkään voi olla omaa syytään saaneet lopputiliä, vaan ihan vaan firman säästösyistä. Uuteen työpaikkaan sisään päästyään voi sitten käydä konvertoimaan työtovereita suoraan tai otaksumat-tyylisesti suggestoiden. Pienissä firmoissa on helpompaa päästä osallistumaan myös rekrytointiin vaikuttamiseen, mutta on epävarmaa, voiko sen varaan laskea mitään erityistä.

Ikä ja ulkonäkö ovat niitä mittareita, joiden avulla ihmisiä on helpoin arvioida, mikä on pitkälti tässä hiljalleen määrittyvien parempiosaisten puoltajien toiminnan tuote – siis se on toiminnan tuote, että ihmisiä arvioidaan tietyllä tavalla, toistettakoon. Suomessahan esim. ohjelmistokoodarit on profiloitu julkisuuden ja IT-alan yritysten yhteystietosivujen ja etusivujen "moi, me ollaan tällaisen näköisiä"-kuvien kautta parikymppisiksi junioreiksi, mikä ei jätä tilaa sille, että joku aloittaisi koodaushommat esim. vuosikymmen myöhemmin. Suomessa urakehitys IT-alalla on haluttu mm. median toimesta määritellä junaratamaisesti eteneväksi eli ensin jotain helppoa hommaa ja viimeistään kolmenkympin lähestyessä pitäisi olla suunnittelutason töissä expertti, sillä uutta junioria pukkaa jo koulusta entisten tilalle. Stack Overflowssa tehdyn käyttäjätutkimuksen mukaan, missä käyttäjät itse arvioivat omaa osaamistaan, 40-vuotiaat kokivat olevansa koodaushommissa selkeästi nuorempiaan parempia, mikä on tietenkin hiukan outoa, jos olisi niin, että koodaushommat ovat vain välivaihe ennen siirtymistä "fiinimpiin työnkuviin". Täten muodostunut, todellisuudesta vinoutunut mielikuva on sekä eräs jollain tapaa parempiosaisten tavoitteista, joka on saanut hyvän otteen ihmisten mielissä, että median aiheuttama vahinko, missä uudet artikkelit ja uutiset perustuvat aiempien juttujen tuottamiin vaikutuksiin, joita ei haluta kumota, vaan rakentaa jotain muuta niiden varaan ilman tarkempaa selvitystyötä (kognitiivisen kuormittumisen välttäminen), mistä sitten muodostuu lukijoiden ja kuulijoiden maailmankuva, jota lukijat ja kuulijat eivät koettele riittävästi.

Suomalaiset sinänsä, valitettavasti, tykkäävät sellaisesta logiikasta, joka on helppo muistaa, mitä "nuoremmat vs. nuorempia vanhemmat"-jaottelun osalta vahvistaa toistuvat poliitikkojen ulostulot, joissa taas kerran ilmaistaan sääliä nuoria kohtaan ja puhutaan "sukupolven pelastamisesta" tms., mikä toistuvana ilmiönä viestii hiljaisesti siitä, että nuoria vanhemmissa ihmisissä ei ole mitään pelastettavaa. Jos viitsittäisiin laittaa lisää resursseja tutkimuksiin, jotka kohdistuvat ihmisten terveyden edistämiseen, saataisiin nostettua rajaa ainakin siltä osin, minkä iän kohdalta ihmisissä ei ole enää pelastettavaa, millä olisi varmasti muitakin positiivisia vaikutuksia. Hiustenlähtöönkin saattaa jollain Bayerillä olla jo valmis lääke, jota ei kuitenkaan ole haluttu tuoda peer reviewereiden reposteltavaksi vielä 20 vuoteen - hakkerit voisivat joskus murtaa esiin jotain muutakin kuin niitä salasanoja.

Monenlaiset mahdollisuudet ovat eri henkilöiden saavutettavissa, käytettävissä, ulottuvilla tms. eri tavoin suhteessa sen hetkiseen tai tulevaan elämäntilanteeseen nähden. Ne voisivat olla esim. seuraavanlaisia: elinajanodote, ohjelmoitavat botit, työpaikka, Uber, käyttöliittymät, koulutus, tietoliikenneverkostot eli vähän sitä sun tätä, mutta kuitenkin sellaisia joiden saavutettavuuteen vaikuttavat erityisesti erilaiset kerrytettävissä olevat asiat kuten käytössä olevat rahavarat ja tietotaito. Käyttöliittymät viittaavat tässä siihen, että jos ihmiselle ei ole käytössään kuin yksi halpa, pienehköruutuinen älypuhelin, hänen muut vaihtoehtonsa ovat Internet-ajan varaaminen kirjastosta, baarin nurkassa nököttävän asiakaspäätteen näppäily tai tuttavien laitteet. Tai ehkä laitteita on runsaastikin omasta takaa, mutta kouluttautuminen ei ole nopealla aikataululla mahdollista, vaikka lähellä sijaitsisi yliopisto ja amk, sillä ne eivät ripottele erityisen hyödyllisiä rippeitä avoimina kursseina käytäviksi ja häirintä pilasi viimeisimmänkin yrityksen pääsykokeiden läpäisemiseksi. Muiden kaupunkien viimeiset vapaat vuokra-asunnot on saatettu antaa maahanmuuttajille, Terveystalon laboratorio hukkaa varmaan tälläkin kertaa otetut näytteet ja työpaikka jäi saamatta mystisen vihjailun säestämänä, jolla ei ollut erityisempää totuuteen kytkeytyvyyttä.

Ihmisten yleinen kyky osallistua julkiseen keskusteluun esim. Taloussanomien uutisten kommentoimisen kautta ei lupaa hyvää erilaisten huonompiosaisten kannalta, sillä sadat tietyistä eri aiheista alkavien viestien kirjoittajat eivät tapaa päästä juuri  minnekään asti eteenpäin annetusta aiheesta saati tullut nähneeksi yhtäläisyyksiä tai yhteyksiä muihin asioihin (ajankohtaiset, tulevat, menneet ja pitkäkestoiset), vaan keskustelu ns. junnaa. Pikanttia sinänsä, että hyvin moni kommentoija tässäkin eräässä Taloussanomien uutisessa kokee hallituksen pahoinpitelevän työttömiä tahallaan, mikä on laveasti ottaen linjassa sen kanssa mitä esim. Akavakin pyrkii viestimään, mutta eipä paljon työ- ja elinkeinomisteriä tai Petteri Orpoa kiinnosta – saa sinänsä itsensäkin miettimään, ovatko monet parempiosaiset luontaisesti sadismiin kykeneviä ja empatian osalta valikoivia: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000002283383.html

Ei ehkä ole liioittelua väittää, vaikka viestinnänopettaja kielsikin, että ihmisiin voidaan injektoida ideoita kuin lääkeruiskulla. Esim. Verkkouutisten mainitessa poliittisempien uutisten yhteydessä siitä, että "mielenterveyshäiriöisten lapsilla on suurempi riski itsemurhaan", on sillä ainakin kolme eri tehoa: yhdet lukijat kokevat entistä synkempää mieltä, toiset kokevat kerrotun olevan linjassa aikaisempien uskomusten kanssa ja kolmannet epätodennäköistävät seurustelun halua mielenterveysongelmaisten oloisten kanssa. Verkkouutisilla on tapana ujuttaa uutisvirtansa mukaan poikkeavuuksia, mikä oikeuttaa penäämään motiiveja valintoihin. Yksittäinen toimittaja huseeraa, sopinut päivän yleisteemaan sanan "mielenterveys" osalta, linjassa kovan linjan kanssa, jonka koko toimitus jakaa..? Siis, tutkimustuloksiahan olisi julkaistavaksi vaikka minkälaisia. Vai oliko kyse vain sen esittämisestä, että että haluttiin näyttää, että on edes joskus jotain terveysaiheista huomioitu? Miten vain, yhdenlainen huonompiosaisten ryhmä sai taas kylmää vettä päälleen.

Toki voidaan ajatella, että huonompiosaisuus on vain hirmu pitkä välivaihe ja että kunhan startup-yritykset saavat esim. terveystietoja analysoivat algoritminsä kenen tahansa kuukausi- tai kertamaksulla ostettavaksi, ei kukaan jää paitsi hyvästä hoidosta, mutta voipa käydä niinkin, että vielä vuonna 2023:kin terveysmarkkinoille tullaan edelleen tuotteilla, jotka keskittyvät johonkin "ikuisuusongelmaan", johon liittyen on jo sata tuotetta ja palvelua entuudestaan. Eikä vieläkään olisi Kickstarterissa, Indiegogossa tai Mesenaatissa sellaisia rahoituksenhakijoita, jotka kehittävät tuotetta, joka mittaa ihan mitä tahansa elimistön tilaa ja tallettaa tiedot omaan My Data -palveluun. Parempiosaisuuden makuun pääsyssä on se vaikutus, että mieleen uuttuu ajatuksia siitä, että eihän yhteiskuntaa sellaiseksi voi järjestää, että siitä tekeminen loppuisi, joten parempi vaan hidastella niin paljon kuin mahdollista ilman, että sentään aivan kokonaan pysähdytään.

--

Muistuma menneeltä ajalta: Teini-ikäiset pelaavat korttia nuorison omalla kerhotalolla, jonka kaupunki oli heille rakentanut, mutta kukaan ei koskaan tullut kysymään heiltä miksi he pelaavat pakalla, josta puuttuu yksi kurko. Kuukauden kuluttua pakasta puuttuu toinenkin kortti. Onko siis mikään ihme, että niiden, joilla on vaikutusvaltaa, on varsin helppo tehdä mitä vain, kunhan tarpeellinen näytelmä vain viedään läpi uskottavasti tai vähänlaisesti merkityksellisiä reaktioita aiheuttavasti?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat