*

Uskottavaa vai totta

Kokoelma erityisesti yhteiskuntaa käsitteleviä kirjoituksiani

Kokoelma erityisesti yhteiskuntaa käsitteleviä kirjoituksiani

Sisältää kirjoitukset (täsmälleen samanlaisina kuin alunperin toisaalla julkaistuna):

  • Yhteiskunnan dataistamisesta ja voittajien intressien tukemisesta
  • Hitusen ohjailtiin
  • Elämän dramaturgit
  • Pelkästä pärjäävämmän tunnun ylläpidosta muita kontrolloivaksi
  • Työllisyysasteen karmaisevien nostokeinojen piilotavoitteisiin yhdistyvyydestä
  • Tuntemattomat voivat suunnitella yksilön elämää takaperoisesti etukäteen
  • People acting in concert to keep the rest of the people at bay

 

------------

Yhteiskunnan dataistamisesta ja voittajien intressien tukemisesta

Kun toisaalla on pyritty käyttämään lainmuutoksia yhteiskunnan dataistamiseksi ja uusien tiedonhankintaoikeuksien vaiheittaiseksi lisäämiseksi siinä tarkoituksessa, että mahdollistetaan haikaillut mahdollisuudet puuttua logististen ja tietoverkottuneiden järjestelmien kautta kulkeviin fyysisiin ja digitaalisiin lähetyksiin monitoroitavuuden, suodatuksen, uudelleenajastuksen ja jopa muokkaamisen, väärentämisen ja uudelleenkokoamisen kautta - joiltain osin tavoitteet vielä saavuttamatta - on toisaalla kehitelty epävirallisia keinoja pitää ns. aisoissa nimettävissä olevia tahoja, ohjailla heitä tai tarvittaessa saada aiheutettua heille suoranaista haittaa, perustuen mielen uudelleenohjelmointiin. Lainmuutoksia ovat usein edeltäneet arkijärjen ulottuvissa olevat tai erinomaisilla esimerkeillä perusteltavissa olevat käytännöt, epävirallisten keinojen pohjautuessa kokeiluihin, jotka ovat johtaneet keinojen välineellistymiseen. Kun tähän yhdistää sen, että lukuisat erilaisissa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset ovat alkaneet kasvamaan luuloon, että tiettyjen asioiden osalta yhteiskunta ja sitä ympäröivä muu maailma voi kehittyä vain yhteen suuntaan ja kaikki sitä vastaan oleva on vain viivytystaistelua ja alle jäävää hidastetta, päädytään siihen, että moni ihminen hyväksyy sen, että ajoittain kenenkään asiasta meteliä nostamatta puututaan laista ja hyvästä etiikasta poikkeavalla tavalla nimettävissä olevien ihmisten toimintaan, riippumatta siitä onko tarve saanut alkunsa hallinnolliselta tasolta vai jostain muualta.

Ne, joilla on valtaa, eivät useinkaan malta olla käyttämättä sitä tai, jossain tapauksissa, eivät voi olla käyttämättä sitä, koska jokin sidosryhmä sen käyttöön pakottaa. Tämä johtaa siihen, että vaikka erilaisissa sosioekonomisissa asemissa olevat ihmiset pelaavat paljonkin yhteen ja lainaavat ajoittain toistensa tarjoamia mahdollisuuksia mm. juuri mielen uudelleenohjelmoimistarkoituksiin, vähemmän vallan tunteesta nauttivat tarvitsevat ”sirkushuveja” tai pysyväluonteista osallistuvuuden tunnetta pysyäkseen tyytyväisenä. Toisaalta, jos he eivät pysy tyytyväisenä, heillä olisi varsin suuri työ edessään estää sitä, mikä tapahtuu heistä riippumatta. Joka tapauksessa, toistensa näkökantoja ymmärtävien ihmisten joukko, joilla on käyttökelpoista valtaa tai jotka ovat ”yhteistyökykyistä materiaalia”, lisääntyy mm. virastojen ja erilaisten yritysten henkilöstövaihtuvuuden kautta, mihin osallistuvat merkittävässä määrin henkilöstörekrytointiprosessin osana olevat psykologiset testit. Kun samanmielisiä ihmisiä on riittävästi, luonnistuu epäeettisten tekojen peittelykin paljon helpommin.

Sitä mukaa kun asiat etenevät poliittisen ja piilo-ohjailun kautta Suomessa mm. siihen suuntaan, että lapsista ja nuorista on tulossa eräänlaista yhteiskunnan omaisuutta, joissa nähdään mahdollisuus ohjata heidät sopiviin lokosiin, joissa he joko tukevat yhteiskunnan toimintaa tai eivät ole sille uhkaksi, ja jotka eivät itse vielä hahmota, kuinka heitä ohjaillaan, kokevat monet poliittisen (julkisesti tunnustetun ohjailun) ja piilo-ohjailun tunnistavat ihmiset, että heille ei jää tarpeeksi omia vaikuttamisen mahdollisuuksia, mikä yllyttää heitä soveltamaan välineellistettyjä keinoja muiden ihmisten mielen uudelleenohjelmoimiseen. Toisinaan eri tahojen intressit kohtaavat, mitä voi ajatella tapahtuvan mm. tapauksissa, joissa halutaan demonisoida tai horjuttaa niitä ihmisiä, joilla voisi olla eri näkemys siitä, miten ihmisen persoonan ja elämänkaaren kehitykseen vaikutetaan ja jotka olisivat valmiita aiheuttamaan vastareaktioita vallitsevia käytäntöjä ym. vastaan.

Yksittäisten eri asemissa olevien ihmisten ja erilaisten oikeushenkilöiden intressien ja hetkellisten tarpeidenkäsittelytapojen kasvettua monilta osin yhteen, käy ilmeiseksi, että yhteiskunnan dataistaminen, tietoverkoistaminen ja laittomista keinoista mm. tietomurrot ja salamonitorointi mahdollistavat muiden ihmisten toiminnan helpomman ymmärtämisen ja helpomman heidän toimintaansa vaikuttamisen. Tarvitaan vain pääsy soveltuvaan sosiaaliseen verkostoon, jolla on käytössään webkonferenssiohjelmisto tai muu reaaliaikaisen online-yhteistyön mahdollistava (paikkariippumaton) järjestelmä, sillä kohdeyksilöiden toiminnan ja osallistujien omien tekojen vaikutuksen ymmärtämiseen tarvitaan usein muutama erilainen näkökulma, jonka soveltuvan tietotaidon hankkineet voivat lyhyen, tehokkaan, mielenkiintoisen ja mieleen jäävän online-kerronnan avulla tarjota. Tällainen tarjoaa monelle ihmiselle kiihdytyskaistan ymmärryksen kehittämiseen tietyiltä osin ja tekee jo hyvinkin nuorille ihmisille mahdolliseksi ymmärtää muiden ihmisten mahdollisia elämänkäänteitä ”ennenaikaisesti”. Tämän voi ilmaista niinkin, että heidän ei tarvitse odottaa vuosikymmeniä kerryttääkseen sopivia elämänkokemuksia tai tietämystä voidakseen ymmärtää muiden ihmisten motiiveja ja tekemiä valintoja.

Sitä mukaa kun yhteiskunta dataistuu, sensoreiden ja dataloggereiden käyttö lisääntyy (ulko- ja sisätiloissa), ihmisajattelun ymmärtämisen vaatiessa entistä vähemmän abstraktia ajattelua ihmisajattelun ilmiöiden tullessa selitetyksi helpohkosti ymmärrettävien visualisointien kautta ja sitä mukaa kun matematiikka mahdollistaa kertyvien, valtavien datamassojen semiautomaattisen tai täysin automatisoidun käsittelyn (omasta sosiaalisesta verkostosta saatavia palveluja), aikaistuvat niiden tuntemuksien esiin tulemiset, että ymmärtää elämää itsessään. Tämä on merkittävä lisäys siihen, että vain viettäisi jonkinlaista elämää päivä kerrallaan jonkin verran omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa ajoittain silmäillen. Erityisesti ihmismielen ilmiöiden visualisoiminen saa ihmiset kokemaan tuntemuksia, että he ymmärtävät muiden ihmisten aivoituksia, varsinkin jos visualisoinnin pohjana olevan, aiemmin kertyneen datan perusteella voidaan määrittää, miltä kohdeyksilön ”mieli näyttää” tulevaisuudessa ja minkälaisia muutoksia siinä välissä tapahtuu. Sosiaalisesta verkostosta riippuen tämä voi johtaa myös siihen, että muita ihmisiä käydään ajattelemaan androi­deina, eikä niinkään inhimillisinä olentoina. Tämän ei kannata antaa johtaa olettamukseen, että olisi ihmisiä, jotka voivat (yhdessä tai erikseen) ymmärtää muista ihmisistä kaiken, mikä on ymmärrettävissä; tyypillisesti, kun on kyse muihin ihmisiin vaikuttamisesta, rajaudutaan pienehköön valikoimaan varioiden käytettävissä olevia välineitä, jotta ”vaikuttamisprojektin” hallittavuus ei käy liian ongelmalliseksi ja monimutkaiseksi. Käytännön pakottamista syistä suuri osa kohdeyksilöiden toimintaan vaikuttamisesta jääkin tietojärjestelmien tehtäväksi, jotka voivat käsitellä paljon enemmän ja nopeammin erilaisten tietorakenteiden avulla tallennettua dataa kuin ihmisaivot pystyvät, mutta joiden toiminta voi kuitenkin olla vain niin kelpoista kuin minkälaiseksi ihminen on ne ohjelmoinut.

Ts. jos kohdeyksilön toimintaan osallistuneet eivät halua olla vain pelkkiä suorittajia, jotka toimivat tietokoneiden ohjeiden mukaan, he tyytyvät siihen, että toiminnan perustana olevat mielen uudelleenohjelmointiin tarkoitetut metodit ja toimintaa tukevat välineet ovat sillä tapaa sopivan yksinkertaisia, että niitä voi käyttää vähemmälläkin älyllä, jolloin suuri osa tiedon prosessoinnista tapahtuu ihmisten kesken heidän mielessään. Monesti päämäärät ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin yksittäisen osallistujan älykkyyden rajojen koettelu, jolloin toiminnan rajoitteet ovat enemmän riippuvaisia siitä, ketä tai mitä on hyödynnettävissä eli kuka osallistuvista tuntee datatiedemiehen MITistä, kuka ohjelmistoarkkitehdin älyautojen kehitysosastolta, kuka näyteputkia käsittelevän henkilön tietystä laboratoriosta, kuka tiettyä piiriä hoitavan postinjakajan, kuka sen jolla on käyttöaikaa grid-laskentapalveluun, kuka vaihtaa tietokoneen emolevyn sellaiseen, jossa on haittakoodia sisältävä mikroprosessori, kuka kulkee aamuisin samaa reittiä kuin kohdehenkilö yms.

Kohdehenkilön mieleen jätetyillä muistoilla, mielteillä, käsitteillä, ajatusklustereilla jne. on keskeinen merkitys mielen uudelleenohjelmoinnin kannalta ja sitä kautta kohdeyksilön profiloitavuuden ja tulevan käytöksen ennakoinnin kannalta, kuten on myös kohdeyksilön toiminnasta kertyvällä datalla (netinkäyttö, episodiset tapahtumat, sensoreiden keräämä data, kohdeyksilön havaitut ja arvioidut tulevat valinnat ja käytöksenpiirteet muiden ihmisten ja tietokoneiden arvioiden perusteella, kuullut ja lausutut sanailut, tilanteissa paikalla olleet ihmiset, kuljetut reitit ym.). Kaikki tämä päätyy soveltuvien tietokantojen ja järjestelmien sisällöksi. Toistensa näkökantoja ymmärtävien ihmisten joukosta, joka yhteistoimin kohdehenkilön elämään kajoaa ja joka ei minkään välttämättömyyden vuoksi ehkä koskaan kokoonnu minnekään yhteiseen fyysiseen tilaan kuulemaan toisiaan (esim. jääkiekkoareenalle), mutta joilla on käyttökelpoista valtaa tai jotka ovat ”yhteistyökykyistä materiaalia”, eivät kaikki osallistu toimintaan samalla säntillisyydellä kuin tavallisia töitä tehdään, mutta tarvittaessa heidän voi olla hyvinkin helppo päivittää tietonsa siitä, mikä on kohdeyksilön mielen uudelleenohjelmoinnin tila milläkin hetkellä.

Kerätty data pyritään tallentamaan ja käsittelemään niin huolella, että siitä muodostuu niin koherentteja datamassoja, että dataa analysoivat algoritmit pystyvät tuottamaan (riittävän) luotettavia ennusteita kohdehenkilön tulevasta käytöksestä ja tekemistä valinnoista. Mikään ei kiellä myöskään muihin käytettävissä oleviin tietojärjestelmiin kytkeytymistä ja ennusteiden parantamista sitä kautta.

Kun toimintaan osallistuneet ovat päässeet havainnoimaan mielen uudelleenohjelmoinnin vaikutuksia tarpeeksi kauan (vaihtelee yksilöstä toiseen), vähemmänkin valtaa nauttivat alkavat mieltyä ja jotkut suorastaan huumaantuvat siitä, että pääsevät ideoimaan, millä tavoin kohdeyksilön mielen uudelleenohjelmointia voisi hyödyntää. Kohdeyksilön toimintaa arvioivat, enemmän valtaa käsittelevät ihmiset, saattavat tulla miettineeksi myös sitäkin millä tavoin yhden kohdeyksilön kautta hankittua ymmärrystä voisi hyödyntää laajemminkin, useisiin ihmisiin kohdistuvana. Tässä kohdin ollaan lähellä niitä mietintöjä siitä, ketkä yhteiskunnassa pärjäävät paremmin ja keillä menee entistä huonommin.

Tekstin ohessa oleva laaja kuvio esittää erään näkemyksen siitä, kuinka ihmiset toimivat toistensa suhteen. Tämä teksti itsessään on alunperin julkaistu kirjoittajan julkaisemassa teoksessa "Valtakunta ajoittaisesta mielenrauhasta" sillä poikkeuksella, että tekstistä on poistettu tarpeettomalta tuntunut selitys kohdeyksilöiden demonisointiin liittyen.

 

------------

Hitusen ohjailtiin

Ettäkö Suomi olisi suunniteltu monessa mielessä vuosikymmeniä eteenpäin jo ennen jonkinlaiseksi harjoituskohteeksi otetun kohdeyksilön syntymää ja jonka tekemisiä sitten seurataan ja ohjataan mm. analytiikka- ja ihmisavusteisesti?

Se vielä jotenkin voitaisiin selittää, että tietynlaiset 30 – 50 -vuotiaat kokevat monilta osin, että heillä on ikään kuin oikeus pilata joko omalla alallaan etenemistä yrittävien tai muiden alojen teoriapohjaisessa tietämyksessä liian syvällä päässeiden käsitetajua ym. psykologisen haitanteon keinoin, mutta kun tätä pilaamista tapahtuu myös lapsien, nuorien, työelämästä pitkään poissaolleiden suunnalta ja vieläpä eläkkeellä olevat osallistuvat jonkinlaiseen peliin, jossa on mukana vahva koordinoituneisuuden maku ja toiminta vaikuttaa olevan synkronissa niin kotimaisiin kuin ulkomaisiinkin tapahtumiin, täytyisi olla löydettävissä sellainen selitysmalli, johon liittyy ihmisiä yhteenliittävää yhteishenkeä, jaettuja visioita tai edes yhteistä tahtotilaa jonkin asian suhteen. Nämä tietynlaiset aikuiset, muiden ihmisten mieleen puuttuvat ihmiset, olisivat olleet määritelmällisesti sellaisia, jotka ovat jo päässeet elämässään vauhtiin ja vielä olisi elämää edessäpäin, mutta jotka eivät välttämättä ole huippuhyviä työssään, eivätkä sellaista ehkä erityisesti kaipaakaan, eikä heiltä nykyistä enempää ole kukaan vaatimassakaan, jolloin heillä riittäisi eräiksi elämän peruspilareista töiden sujuvuus, saatu elanto ja työnteon/itsensä arvostus omalta ja muiden suunnalta. Yksinkertaisimmillaan heidän toimintaansa olisi voitu selittää mm. tarpeella varmistella omia asemiaan, identiteettejään ja tarpeellisuudentuntemuksiaansa, mutta selitykseksi olisi löydettävissä ja sovitettavissa myös heidän oletettu käsityksensä kelpoisasta, mutta ”lokeroivasta” yhteiskuntajärjestyksestä, missä koululaitokset tuottavat sekä ammattiosaajia, että tutkijoita, joista elämään mukaan ohjatut ja johdatetut voivat kokea olevansa muiden kontrolloitujen elämänlinjojen kautta kulkeneisiin verrattuna jollain tapaa erityisiä – todellisuudessa mm. monesta opinnäyteraportista ja gradutyöstä on luettavissa, että kouluopetuksien ja työelämän vaatimuksien välillä on valtavia kuiluja ja suuri osa opetuksesta menee monen valmistuneen kohdalla aivan hukkaan, mutta näitähän ei varsinaisesti huomioida silloin kun puhutaan ihmisten identiteeteistä. Kuitenkin, jos perimmmäisenä selityksenä aikuisten töykeydelle olisivat, edellisestä johdettuna, mm. ”ennakoiva itsepuolustus” ja sosiaalisen pääoman kasvattaminen muille palveluksia tekemällä, voisi pitää oletettavana, että vuosia vuosien perään jatkuneet negatiiviset talousuutiset pelkästään vankistaisivat heidät halukkuuttaan minimoida riskejä, joita mm. liiaksi ”omia polkujaan” kulkevat ihmiset, jotka vaikuttavat viestinnällään muiden ihmisten asenteisiin, suhtautumisiin, tuleviin valintoihin ym. voisivat aiheuttaa, jos näiden kohdeyksilöiden mahdollisuudet paranisivat eksponentiaalisesti tai edes tuplaantuisivat.

Mahdollisena osaselityksenä näiden aikuisten ihmisten motiiveja ei kannata hylätä, sillä ne voivat täsmätä hyvinkin osuvasti. Kuitenkin, koska saman kohdeyksilön aiempaa ja uudeksi osaamiseksi muodostuvaa ovat pilaamassa eri-ikäiset ihmiset sekä sellaisella temmolla ja paatoksella, ettei välipäiviä juuri jää, että toisaalta heillä ei vaikuta olevan varsinaista kiirettä kuin lähinnä jonkinlaisten toiminnan synkronointipisteiden saavuttamisien ja kohdeyksilön psykologiselle haitanteolle ym. altistumisien ylläpidon hallinnan suhteen, täytyisi olla niin, että jollain tarkkuudella määriteltyjä suunnnitelmallisuuksia on olemassa, toiminta on tietojärjestelmäavusteista ja toiminta vetoaa toistuvasti samoihin henkilöihin ilman, että heissä ilmenee pakottautuneisuuden tuntemuksia, vaan pikemminkin he käyttäytyvät kuin olisivat mukana Suuressa vitsissä. Tästäkö olisi kyse? Mikä voisi olla suurin vitsi ikinä? Vai olisiko sittenkin niin, että harjoitellaan  sellaista vaikuttamista, mistä ei jää helposti osoitettavia jälkiä?

Se tiedetään, että osalliset selkeästikin pyrkivät pitämään kohdehenkilöt aisoissa monella tapaa (mm. taloudellisten rajoitteiden luominen, työpaikan saannin vaikeuttaminen ja Internetin käytettävyyden häiritseminen), osallistujien käyttöön vuotaa tietoa mm. pankkitilien saldoista, kurssiarvosanoista ja käydyistä paikoista, sekä jopa sukulaiset osoittavat – hekin koordinoidusti – erittäin töykeää käytöstä. Mihin tällainen voisi sopia? Eräs harha-askel tällaisen mietinnän alkuvaiheilla olisi olettaa, että osallistumisen intressi olisi kaikkien osallistujien kesken yhteinen. Mikä näiden ihmisten intressi onkaan, se saa osallistujista otteen erilaisissa vaiheissa heidän elämäänsä, se soveltuu eri ihmisille eri tavoin, intressejä on varmastikin enemmän kuin yksi ja nämä intressit voivat olla keskenään erilaisissa riippuvaisuussuhteissa.

Heitetään alkuideaksi mahdollisuus, että Suomi olisi suunniteltu monessa mielessä vuosikymmeniä eteenpäin jo ennen kohdeyksilön syntymää ja että erilaisten tietokone- ja ihmisavusteisten ennustusjärjestelmien avulla ollaan voitu varautua moneen ennalta. Vuosikymmeniä sitten iPhonen tehoinen järjestelmä saattoi viedä parin autotallin verran tilaa, mutta vaikka niitä olisi harvassa, ei niitä ollut mitenkään välttämättä tarpeen pitää missään salassa, sillä virkamiehet, tutkijat ja filosofit ja muut ”tulevaisuuteen katsojat” ovat aina tuottaneet ennusteita siitä, minkälaiseksi erilaiset mietteiden kohteena olevat asiat kuten kaupungit ja valtiot, sekä ihmiset niissä kehittyvät minkäkinlaisten säännönalaisuuksien seurauksena. Yksittäisten ihmisten tulevan toiminnan ennustaminen on varmaankin läpi koko viime vuosisadan ollut eettisesti sen verran arveluttava asia, ettei kohdeihmisistä kertyvää dataa saattanut jättää esim. yliopistojen tiloissa sijaitseville nauha-asemille, joten pitkäaikaistutkimuksista johdettujen raporttien jakamisen, sekä erityisesti kohdeyksilöiden ohjailuun liittyvien keskustelujen järjestämisen kannalta olisi joko toimittava vaivihkaiseen tyyliin tai laskettava sen varaan, että osallisten ja ”asioista tietoiseksi” pääsevien kesken olisi rakennettavissa erittäin kestävä luottamussuhde. Riippuen siitä, mihin kohdin vetää rajan sille, mihin viitataan ilmaisulla ”vuosikymmeniä sitten”, voi käytännön järjestelyiden kannalta olla ollut hankalaa se, että autoja ja puhelimia oli vielä 1960-luvulla aika vähän, sekä tätä ennen jyrkästi vähemmän. Koska ei kuitenkaan voi varmuudella tietää olisiko arvaus siitä, miten idea tietynlaisesta yksilöön kohdistuvasta pitkäaikaistutkimuksesta tai Suuresta vitsistä olisi lähtenyt liikkeelle ja miten sitä on sen alkuvaiheilla käsitelty, kuinkakin tarkka, ei sitä kannata vatvoa liiaksi. Olisi myös liian helppo sortua ajattelemaan, että toiminta olisi sellaista, joka vaatisi kaikilta osin akateemisesti kouluttautuneisuutta ja siihen liittyvä kommunikaatio tapahtuisi vain heidänlaistensa kesken, sillä jos tiedettäisiin, että yksittäisen kohdehenkilön seurannan ja elämässään ohjailun onnistuminen vaatisi lukuisissa sosio-ekonomisissa asemissa olevien ihmisten ominaisuuksien hyödyntämistä, tulisi Pelin (joko pitkäaikaistutkimus tai Suuri vitsi) tai ainakin sen osaideoiden olla monien erilaisten ihmisten ymmärrettävissä. Ideat mm. ihmisiin vaikuttamisiin liittyen voivat sinänsä olla juonteita jostain, josta on ollut paikallisia sovellutuksia jo vaikkapa lähempänä kirjapainon yleistymisen aikaa.

Milloin tällainen yksittäiseen kohdeyksilöön liittyvä toiminnanennustamisjärjestelmä olisikaan saanut alkunsa, voitaisiin ajatella, ellei jopa pitää olettamuksena, että nykyisin sellaisen parantelua olisivat kilvan erilaiset analytiikkayritykset avustamassa. Luottamusta, ei pelkästään tällaista ennustamisjärjestelmää, vaan myös osallistuvien ihmisten keskenään tekemiä suullisia sopimuksia kohtaan, lisäisi valtavasti se, että se, mistä on sovittu ja ennustettu jo aikoja sitten, tulisi vuosikymmeniä kestäneen toiminnan analytiikka- ym. avusteisen vaalimisen kautta toteen – toistuvasti. Ja tämä siis riippumatta erityisemmin siitä, oliko kohdeyksilön tekemissä valinnoissa esim. kulkusuuntien ja puheensisältöjen suhteen kyse ”pienistä” vai ”suurista” valinnoista (vrt. ”mihin kouluun hakisi” ja ”aloittaisiko keskustelun millä fraasilla”). Tällainen kertoo myös siitä, kuinka paljon tiedetään ihmisaivojen toiminnasta ja vaikuttavista tekijöistä (esim. suggestiot  ja priming-efekti). On myös oletetettavaa, että osallistujille kertyy tietoa siitä, kuinka niinkin pienet asiat kuin hihansuun istuvuus voivat vaikuttaa käytökseen ja mielentiloihin; kuinka suoliston bakteerikannan muutos voi kankeistaa kognitiivista kyvykkyyttä lyhyen ajan kuluessa; kuinka minkäkinlainen suggestoiva houkuttelu saa minkäkinlaisen ihmisen kaipaamaan mitäkin; kuinka suomenkielen sanojen monimerkityksellisyyttä ja suomenkielen synteettisyyttä voidaan hyödyntää assosiaatioiden ohjailussa ym. Tällaisesta on ollut saatavilla sekä jaettavissa olevaa kokemustietoa, että luettavissa olevaa kirjallisuutta jo pitkän aikaa.

Siirryttäessä toviksi yksilötason toiminnan ennustamisesta sellaiseen kaupunki- ja valtiotason asioiden ennustamiseen ja ohjailuun, jossa on kyse määrällisesti suurien ihmisryhmien elämänmahdollisuuksien turvaamista, ollaan jo paljon lähempänä sitä mahdollisuutta, että analytiikka- ym. avusteinen tapahtumien ja kehityskulkujen ohjailu saa osakseen hyväksyntää myös sellaisissa tapauksissa, jossa ollaan ylitetty eettisesti arveluttavan toiminnan rajat eli esim. seurataan ja ohjaillaan jonkun tietyn kohdeyksilön toimintaan, jos tämä arveluttava toiminta vain tuottaa sellaista tietoa, että se hyödyttää aikalaisiaan (aikuiset, vasta pituutta kasvamassa olevat ym.) ja/tai tulevia ihmispopulaatioita.

Ei kuitenkaan pidä olettaa, että vaikka toimintaa enemmän hallinnoivat ihmiset haluavatkin riittävän suuren määrän ihmisiä puolelleen, että kaikki pääsivät yhtälaisesti päätöksenteosta, raporteista, metodeista ym. tietoiseksi. Voihan olla niinkin, että jopa lama-aika olisi jollain tapaa keinotekoisesti aiheutettua sen vuoksi, että voitaisiin koetella, kuinka hyvänlaatuisia ennusteita niiden vaikutuksista, kestosta, niihin reagoimisesta ym. on saatavilla ennakkoon. Voidaan kuitenkin kuvitella, että monet jo muutenkin paljon erilaisia sitoumuksia solmineet ja lupauksia antaneet ihmiset olisivat otollisia asenteiden konvertoimisen ja luottamuksellisen tiedon salassapitokyvykkyyden näkökulmasta. Tällaisia ihmisiä saattaisivat olla esim. yrityksien omistajat ja niiden työntekijät, jotka voivat toiminnassa mukana olemisen kautta päästä käsiksi tunti- ja päivätarkkuiseen tietoon siitä, milloin media alkaa rummuttamaan esim. laman loppumista. Salassapidosta, sekä  tehdyistä sitoumuksista ja lupauksista kiinnipitämisestä voi nykyajan puitteissa pitää esimerkkinä sitä, että on aivan normaalia, että kaksi tai useampi kilpailevaa, globaalisti toimivaa yritystä voi tuoda samana päivänä markkinoille tuotteen tai palvelun, jonka kehittely on vienyt varmastikin ainakin vuoden, ikään kuin yritykset eivät olisi tietäneet toistensa tekemisistä muka mitään eli julkisuudessa viestimisen sisällöstä huolimatta eri yrityksien projektijohtajat ovat olleet tiiviisti toisiinsa yhteyksissä. Tosin, tokihan tuosta olisi vielä jonkin verran matkaa suoranaiseen moraalikatoon. Kuitenkin, toiminnan synkronointia yritysten ja erilaisten instituutioiden välillä tapahtuu sekä toimialojen sisällä, että niiden välillä (esim. pankki- ja vakuutusalan, sekä jonkin muun alan välillä), mukana päsmäröimässä voiden olla monenlaista esim. elinkeinoelämän ja politiikan edustajaa. Toisinaan tämä on olettamusta, joka perustuu siihen miten uutismediat latovat otsikkonsa ja asettelevat/valikoivat kuvituksensa, toisinaan tämä on tosiasia, joka on kiistämättömästi todistettavissa, jos vain viitsii nähdä vaivan jostain johdettavissa olevien irrallisten tosiseikkojen yhdistelemiseksi.

Koska analytiikkaa voi perusluonteeltaan pitää ei-seksikkäänä, voidaan yleistävästi todeta, että yksilöön kohdistuvaan ennustamistoimintaan ja siihen oleellisesti liittyvän ihmisten joukkoistamisen täytyy olla jollain sellaisella tavalla sävyttynyttä ja vetoavaa, ettei vähemmän hallinnoivassa asemassa olevien kiinnostus ja motivoituneisuus lopahda kesken. Siis, eiväthän nekään ihmiset, jotka vielä seuraavat maksuttomien, kansallisten tv-kanavien antia, ryntää lauantai-iltaisen viihdeannoksen jälkeen Tilastokeskuksen sivuille katselemaan, josko siellä olisi uusia taulukoita tarkasteltavaksi.

Jos siis voitaisiin pitää lähtöolettamuksena sitä, että analytiikka on aina vain luotettavampaa, yhteiskunnallisella ja paikallisilla tasoilla on paljon yhteenpelaavia, toisiinsa luottavia ihmisiä, yksilöön kohdistuvaan seurantaan ja ohjailuun liittyvät moraaliset dilemmat pystytään ylittämään ”yhteisen hyvän” nimissä, päästäisiin jo lähelle sen miettimistä, mitä olisivat ne tavoitteet, miksi jonkin yksilön elämää pitäisi seurata ja ohjailla suhteellisen tarkasti. Yksinkertaisimmillaan kyse voisi olla siitä, että testataan sitä, huomaako kohdeyksilö, että häneen vaikutetaan ja milloin hän huomaa ja mitenkä hän reagoi. Mahdollisia osatavoitteita on käytännössä ääretön määrä. Eräs tavoite voisi olla alussa mainitussa käsitteiden ym. pilaamisessa, jolloin saataisiin selvyyttä siitä, millä keinoin voitaisiin vaikuttaa muihinkin ihmisiin, jotka esim. tulevat rikkoneeksi vastaan sellaista, mikä on omiaan murtamaan yhteiskunnassa vallitsevia järjestyksiä ja säännönmukaisuuksia. Tai ehkä halutaan testata sitä, miten hyvä joku ihminen on uudelleentuottamaan sen opin, mikä hänelle on tehty vaikeasti mielestä tavoitettavaksi/konstruoitavaksi erilaisten inhibitoristen (estävien) ja mieltä sotkevien vaikutusten seurauksena. Tai ehkä halutaan ohjata joku tietynlaisen koulutuksen pariin sen selvittämiseksi, miten tietynlainen tieto- ja kokemuspohja toimii kyseisen koulutuksen suhteen, vaikka arviot antaisivat ymmärtää, että pieleen menee. Laarin pohjalla jäisi kuitenkin helposti kysymykset siitä, innostavatko minkäkinlaiset kokeilut minkäkinlaisia mielen ohjailuun ym. osallistuvia.

Tässä on vielä sellainenkin ongelma jäljellä, että tiettyyn kohdeyksilöön vaikuttavaan toimintaan osallistetaan myös maahanmuuttajia ja yliopisto-opiskeluistaan maksavia ulkomaisia opiskelijoita. Varsin helpostikin jopa. Tämän saattaisi voida selittää pois sillä, että kyse olisi peleistä pelien sisällä ja täten moni osallistuja luulee pelaavansa jotain tietynlaista peliä, vaikka kyse olisikin siitä, ettei heille ole ”kerrottu kaikkea”, mutta se millä kepeydellä eri-ikäiset suomalaiset ja ei-kantasuomalaiset välillään ja keskenään kohdeyksilön toiminnasta suggestoiden ja suoraan vihjailevat, sekä se kuinka monessa yhteydessä tällaista tulee esille ja kuinka voidaan arvioida sirkushuvimaisesti toimintaan osallistujia olevan niin paljon, että se herättäisi helposti riippumattoman median, bloggaajien, twiittaajien ym. huomion, antaa ymmärtää, että kyse täytynee olla mm. a) ihmisten asenteiden laajamittaisesta muutoksesta sen suhteen, mikä on hauskaa ja kuinka pitkälle töykeyden puolelle voidaan mennä, b) ihmisten parantuneesta käsityksestä siitä, mikä ihminen on oliona (aivotoiminnan ymmärryksen taju vähentää mysteerisyyden tuntua ja tekee samalla ihmisestä vähemmän inhimillisen tuntuisen), c) erilaisten osanottajan saamasta hyödystä itselleen (sosiaalinen pääoma) tai sidosryhmilleen, sekä d) puolensa valitsemisesta.

Viitatessa puolensa valitsemiseen täytyy olla huolellinen, koska voi herkästi antaa tulla ymmärtäneeksi, että tarkoittaa jonkinlaista toistensa suhteen polarisoituneiden vaihtoehtojen välillä valitsemista. Tässä sitä on kuitenkin käytetty fraasina, jonka voi ajatella tarkoittavan esim. sellaista valitsemista, missä ollaan tovin aikaa jollain lailla, mutta ei erityisemmin sitouduta mihinkään pidempiaikaiseen tai sitten se on jotain järkähtämättömän oloista valintaa, josta ei enää lipsuta sen jälkeen, kun valinta on tehty. Riippuu ihmisestä, ajankohdasta ja ties mistä, mutta joka tapauksessa pikanttina seikkana voi pitää sitä, että osallistuvat henkilöt (havaittavissa olevat ja taustalla vaikuttavat) eivät sooloile juuri koskaan, vaan he vaikuttavan noudattavan jonkinlaista ohjetta. Sitä voidaan kuitenkin pitää jollain tapaa paljastavana, että  moni osallistuja vaikuttaa noudattavan jotain ohjetta silloinkin, kun sopiva aika ohjeen mukaiselle toiminnalle on jo mennyt ohitse tai sitä ei koskaan ilmennytkään. Juuri tämä kielii peleistä pelin sisällä.

Erillinen kirjoitus ”Aivohakkeri: vaikuttavuuden tietämisestä” selvittää sitä, minkälainen on erittäin tyypillinen ”katutason” (ja Internetissä) osallistujien käyttämä mieleenvaikuttamistekniikka. Sitä voidaan toimintaa takaisinmallinnettaessa hyödyntää sellaisen tilastotiedon esiinsaamiseksi, josta voidaan lukea melko tarkalleen, mikä mielle on ollut kulloisenkin ”vaikuttamissession” aloittavana triggerinä, mitä sitten seurasi ja arvioida tätä kautta tarkoituksia. Sitä on toki vaikea arvioida tarkasti, minkälaista kohdeyksilöön vaikuttamista on esiintynyt esim. vuosia sitten, jos ei ole jo tuolloin kerännyt talteen kaikenlaisia ”pieniä merkittäviä seikkoja”, mutta muistista ja muilta ihmisiltä kertomatietona kerättävän tiedon avulla on mahdollista punoa asioita yhteen esim. osallistuneiden henkilöiden määrittämiseksi. Jälkeenpäin tapahtuvassa arvioinnissa on toki huomioitava sekin, että vaikutteita aiheuttaneet ihmiset eivät välttämättä koskaan päässeet ns. jyvälle siitä, mikä oli heidän vaikuttamaan tarkoitetun tekonsa varsinainen tarkoitus, heidän itsensä toimiessa jonkun muun ihmisen välineenä.

Erikoista yksilöön kohdistavassa vaikuttamisessa, johon osallistuvat monet ihmiset, on se, että vaikka nykyisin ihmisten suuremman liikkuvuuden, kommunikointimahdollisuuksien ja liikkuvan kuvan tarjoaman elämyksellisen aineiston kokemisen kautta, pitäisi olla niin, että piilossa olevia tuntemuksia, asenteita ja muuta hiljaista tietoa on helpompaa aistiskella, ei Peli tai Suuri vitsi silti muunnu vähemmän töykeyttä sisältäväksi. Monista uusista ja entisistä osallistujista on aistittavissa ja tunnistettavissa, että he eivät missään määrin paheksu mitään, mitä kohdehenkilö tekee tai ajattelee, vaan he pikemminkin lähinnä piruilevat ja vaikuttavat tiedostavan, että kohdehenkilö selviää kyllä mentaalisesti ja muutenkin asetuista vaikuttimista, mutta hekään eivät koskaan suoranaisesti auta minkään asian suhteen. Tämän voisi myös ajatella olevan erittäin paljastavaa: eivät paheksu tms., mutta eivät autakaan. Miksi näin olisi? Konformistisuus, muiden tuottama paine toimia tietyllä tavalla? Vai kenties, laajemmin ajatellen, välttämättömyys toiminnan synkronoimiseen sellaisiin asioihin, joiden on välttämätöntä tapahtua tietyllä tapaa, tietyllä ajoituksella yms.

Sitä voi pitää Pelin heikkoutena, että jos osallistujien ja yhteensovitettavien asioiden (esim. lupaus siitä, että kohdeyksilö saadaan ohjattua toimimaan tietyllä tavalla juuri tiettynä päivänä) määrä pysyttelee korkeana, voi olla vaikea kehittää toimintaa ilman, että vähemmän kykeneväisten osallistujien absoluuttinen määrä kasvaa niin suureksi, että he alkavat aiheuttaa jonkinlaista eripuraa, juontuen siitä, että he eivät kykene toimimaan ohjaavien tekijöiden järjestelijöinä, eikä heidän havainnointikykynsäkään uuden datan tuottamiseksi ole riittävän kelpoista. Pelin laadun lisääntyessä ”professoritason” analytiikkaosaajat, datatiedemiehet, tietojärjestelmien ohjelmoijat, monimutkaisten tietomallien suunnittelijat, erilaisten luonnontieteiden asiantuntijat ja muut eri tavoin mieleltään vireämmät, jotka voisivat sinänsä edelleen olla mistä tahansa sosio-ekonomisesta ryhmästä, alkavat kokea, että he eivät oikeasti tarvitse tai ehkä haluakaan pitää joukoissa mukana ”kaiken maailman vapaamatkustajia”. Vaihtoehtona olisi esim. erilaisten animaatioiden ja interaktiivisten esitysten kautta selittää ajoittain vähemmän osaaville ja viitsiville, minkälaisiin mentaalisiin prosesseihin ym. johonkin ohjausvaikutus perustuu, mutta siinäkin tulisi jossain vaiheessa eteen se kysymys, kuinka vapaasti tällaista tietoa halutaan jakaa. Epäillä voi myös sitäkin, riittääkö uusista ohjeista ja vaikutusmetodeista tiedon saaminen missään määrin siihen, että osaa soveltaa niitä tarkoituksenmukaisella tavalla, eikä tulisi erheellisesti aiheuttaneeksi vääränlaisia muistijälkiä kohdeyksilön mieleen, jos toiminta monimutkaistuu liiaksi. Täten kohdeyksilön kannalta voidaan pitää tavallaan hyvänä merkkinä, jos amatöörimaista meininkiä esiintyy, eikä siitä vaikuteta pääsevän eteenpäin. Erillisiä ongelmakohtia ovat sitten mm. kohdeyksilön omaisuuden tuhoaminen, Internet käyttöön puuttuminen, stressivasteiden aiheuttaminen ja muu sellainen, joka pitää ihmisenä muuntumisena lähtökohdat hankalina, mutta valitettavasti juuri tähän tällainen Peli usein perustuu, sillä muuten analytiikan tehtävä kävisi mahdottomaksi datamäärän kasvun johtaessa myös epäkelvon tiedon lisääntymiseen ja täten analyysien tulosten vääristymiseen. Pelin laadun arvioinnin mielessä tällaisen pitäisi saada osallistujan pitäisi kokea jonkinlaista noloutta siitä, että edes kehtaa osallistua moiseen, mutta koita sitä sitten heille sanoa.

 

------------

Elämän dramaturgit

Voidaan kuvitella lukematon määrä kokeiluja, joissa tutkitaan sitä minkälaisille ihmisille minkäkinlainen yhteiskunta tai toimintaympäristö toimii, minkä vuoksi testiyksilöstä voi tuntua, että hänen elämänsä on tulevankin osalta muille ihmisille kuin jonkinlaista nauhoitetta. Pahimmillaan epätoimivuus tarkoittaa sitä, että yksilö ei pysty pitkänkään ajan kuluessa luovimaan elämässään parempaan asemaan, vaan hänen elämänsä junnaa enimmäkseen samoissa rajoittuneissa mahdollisuuksissa, mahdollisesti joiltain osin kohti huonompaa edeten. Kuka testaavana tahona onkin, ei aina malteta odottaa sitä, että jostain ilmestyy sopivanlainen kandidaatti tietynlaista testitapausta varten, vaan päädytään muokkaamaan jo tiedossa olevan yksilön elämää. Tämä elämän muokkaaminen voi vähimmillään tarkoittaa sitä, että testiyksilö pystyisi kyllä palauttamaan elämänsä takaisin entisenlaiseksi, jos hän vain jaksaisi ajatella mielestään esiin sen asian, joka hänen pitäisi huomioida aiheuttaakseen itsessään positiivisen muutoksen kohti entistä, mutta se tuntuu hänestä aivan liian työläältä tai sitten ajatukset eivät suuntaudu sinne päinkään.

Vaikuttamaan pyrkivät kokeilut eivät minkään erityisen välttämättömyyden vuoksi kohdistu ”yhteiskunnan alimpiin kerroksiin”, joilla olisi vähäisempi koulutus tms., vaan vahvaa ohjautuneisuuden tunnetta voi kokea myös sellainen, joka löytää itsensä jonkin koulun rehtorin asemasta tai jonkin kunnan virkamiehen roolista, eikä osaa arvioida ollenkaan, kuinka moni ihminen on osallistunut suoraan hänen valitsemiseensa ja missä yhteyksissä häneen on vaikutettu esim. priming-tekniikan avulla, jotta hän tulisi kuin hypnoosissa tehneeksi häneltä odotettuja valintoja – ennen ja myös jälkeen tehtävään valitsemisen.

Ihmisiä syntyy jatkuvasti uusia ja periaatteessa heistä kaikista voi tulla minkälaisia vain, mutta erilaisilla yhteiskunnallisilla toimijoilla voi olla haluna kanavoida ihmisiä massoittain erilaisiin uomiin tai vaihtoehtoisesti estää sitä, että jotkut tietyt ihmiset pääsisivät johonkin tiettyyn asemaan tietynlaisen mentaalisen varustuksen kera. Estäminen on jossain mielessä kriittisempää osattavaa, koska estämistä voi yleisesti luonnehtia sellaiseksi, että sitä voidaan harrastaa silloinkin, kun aikaa vaikuttamiseen on vähän. Enemmän piilossa valintoja ohjaavat psykologiset vaikuttimet ovat metodeina monelta osin yhtä käyttökelpoisia, mutta jos tavoitteena on se, että joku ei kerta kaikkiaan saisi saavuttaa tietynlaista asemaa, vaikuttamisen laatu yleensä heikkenee ja uskaliaisuus epävarmoihin kokeiluihin tulee korvaantuneeksi enemmän varmatoimisilla metodeilla, joita voi toistaa varioiden loputtomiin.

Systemaattinen vaikuttaminen ei todennäköisemmin ailahtele laadultaan niin paljon kuin sellainen, johon jokin taho tulee innostuneeksi ilman erityisempää vaikuttamisen koordinoitavuuden miettimistä. Systemaattinen vaikuttaminen voi noudattaa samankaltaista säntillisyyttä toteutuksessaan kuin organisaatioiden toimintaa ohjaavat käytännöt ja ohjeistukset, mutta tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että vaikuttaminen voi olla luonteeltaan läpeensä leikkisää. Täytyyhän osallistuvien tahojen tuntea voivansa viihtyä. Siitä miten leikkisyys ja samalla myös eettisyys määrittyy, asettuu kyseenalaiseksi silloin, kun kohdeyksilö voi huonosti vaikuttamisen vuoksi.

Erinäisten tutkimuksien mukaan ihmiseen vaikuttaminen on helpompaa silloin, kun hänen mielensä on elimistön lievän vajeetoiminnan vuoksi alttiimpi priming-vaikutuksille eli aistimuksien ja ajatusten myöhempää ajatustoimintaa valmistelevuudelle eli tiettyjen ajatusten esiintyvyyden todennäköistämiselle. Kilpirauhanen on tällaisen pohjustamiselle hyvä kohde, koska se osallistuu moneen elimistön toimintaan ja sen toimivuuden mahdollisuuksien suhteen on suora korrelaatio jodin saannin välillä. Lukuisassa laajalla yleisölle suunnatussa artikkelissa on mainittu siitä, että monilla suomalaisilla on vajetta jodin saannissa, mutta pikantisti apteekista ei voi saada kuin mega-annoksisia joditabletteja, vaikka ihan pieni lisä olisi kätevämpää jodin saannin turvaamiseksi, saantisuosituksissa pysyttäytyen. Kilpirauhanen tarvitsee kilpirauhashormonien valmistamiseen jodia, jota elimistö ei erityisemmin käytä  mihinkään muuhun (sen tiedon mukaan, mitä terveystietojen julkaisijat pitävät verkkosivuillaan yllä) ja kilpirauhashormoneja taasen tarvitaan eri puolin elimistöä, jottei mm. ajatuksenkulku hidastuisi ja ajatusten tavoitettavuus heikentyisi. Jos ajatusten tavoitettavuus/muodostettavuus heikentyy, pääsevät helpoimmin mieleen juolahtavat ajatukset ”valtaamaan lisää alaa” ajattelussa lisäämällä (teoriassa) verkostoituneisuutta muiden enemmän helpommin mieleen juolahtavien ajatusten kesken. Myös erilaiset ehdollistumat ja yksittäiset, uudet assosiaatiosidokset esimerkiksi sanojen välillä voivat jäädä normaalia helpommin pysyväluonteisiksi.
 
Puhuttaessa vaikuttamaan pyrkivästä tahosta, on huomioitava, että kyse voi olla dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, johon eri ihmiset ottavat eriasteisesti osaa tilannekohtaisesti, eikä näiden ihmisten välillä välttämättä ole erityisempää tasa-arvoisuutta ts. osa on jonkinlaisia suorittajia/toteuttajia, joilla ei ole mahdollisuutta tietää, kuinka laajasta vaikuttamistoiminnasta on kyse ja/tai mihin kaikkeen sillä pyritään. Asenteiden osalta yhtenäisyyttä saattaa olla paljonkin enemmän, mikä hyödyttää osallistumiseen houkuttelumisen tarkoituksissa. Tällaista voi esiintyä mm. niissä tapauksissa, joissa ei haluta, että joku tietty henkilö saavuttaa jotain erityistä tietynlaisen mentaalisen varustuksen kera. Estämiskeinoihin voi tällöin lukeutua esim. se, että testiyksilön halutessa selvittää jonkin fysiologisen arvon laboratoriomittauksen kautta, hän saa toistuvasti manipuloituja tuloksia, jotka kertovat normaaliarvojen rajoissa olemisesta, vaikkei näin olisikaan.

Käydessä terveysasemilla (ent. terveyskeskukset) otattamassa laboratoriokokeita, on joka ikinen kerta, monena perättäisenä vuotena moneen kertaan, saatu mainittuun jodiin liittyvissä kilpirauhaskokeissa samankaltaiset ”viitearvojen rajoissa” tulokset. Tämä on varsin mystistä, koska kilpirauhashormoni tyroksiinin (tetrajodityroniini, T4) ja trijodityroniinin (T3, syntetisoidaan enimmäkseen edellisestä) muodostumiseen tarvitaan sekä jodia, että aminohappo tyrosiiniä ja jodin kerrotaan osallistuvan erityisesti juuri näiden aineiden muodostumiseen eikä sitten juuri muuhun. Jos jodilisä auttaa jo minuuttien ja tuntien mittaisen ajanjakson aikana toistuvasti, puoltaa se aika vahvasti sitä todennäköisyyttä, että joko jodista on vajetta elimistössä tai sitten sitä ei jostain syystä ole saatu käyttöön eri puolin elimistöä olevista varastoista, mutta suoraan verenkierrosta paremmin. Koska kaulalla ei ole ollut havaittavissa kilpirauhasen suurentumisesta kompensoimassa kilpirauhashormonien tuotantoa (jodin verenkierrosta keräämisen tehostaminen, eng. iodide-trapping), ei jodin puutos ilmeisesti ole ollut aivan suuren suurta? Suorina ja epäsuorina kohteina vaikuttavat olleen mm. ruoansulatus, ääriraajojen lämpötilat ja ajattelun jähmeys/vetreys. Kilpirauhashormonien  määriä on mitattu sekä kymmenisen minuuttia paikoillaan odottaen, että suoraan pyöräilemästä tullessa ja ainako ne ovat silti olleet viitearvojen rajoissa? Asianomaisen omien taulukkolaskelmien mukaan myös raudasta on ollut erään mittauskerron aikana puutetta jo pidempään, minkä pitäisi vaikuttaa haittaavasti kilpirauhashormonien muodostumiseen, mutta tuolloinkin tulokset olleet viitearvojen rajoissa.

Kilpirauhashormonien kerrotaan säätelevän mm. kehon proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien käyttöä sekä stimuloivan vitamiinien ja hivenaineiden aineenvaihduntaa. Inhiboivana (estävänä) tekijänä olisivat myös goitrogeeniset ruoat (monet kasvikset ja vihannekset) niiden vaikuttaessa kilpirauhashormonien tuotantoon häiritsemällä jodin hyödynnettävyyttä. Jos ei tiedä goitrogeenisyydestä, voi tulla ohjailluksi käyttämään ruokia, joilla ei tiedä olevan haitallista vaikutusta. Koska kilpirauhashormonien muodostumiseen tarvitaan myös aminohappo tyrosiiniä, jota taasen tarvitaan lukuisten muiden hormonien (mm. dopamiini) tuotantoon, herää kysymys tyrosiinin riittävyydestä kilpirauhashormonien tuotantoa varten. Sopivanlaisella psykologisella/fysiologisella ärsyttämisellä saadaan varsin tehokkaasti kulumaan dopamiinia, minkä voisi ajatella aiheuttavan lisääntyvää tyrosiiniä vaativaa dopamiinisynteesiä, mikä taasen aiheuttaisi kilpailutilanteen erilaisten elimistön tarvitsemien aineiden tuotannoissa. Elimistö pystyy muokkaamaan tyrosiiniä myös fenyylialaniinistä, mutta sekin on aminohappo, jota täytyy saada ravinnosta, koska elimistö ei pysty tuottamaan sitä itse. Koska tyrosiiniä tarvitaan dopamiinin tuottamisen lisäksi myös adrenaliinin ja noradrenaliinin tuottamiseksi, voisi periaatteessa kyetä pelkästään omia tuntemuksiaan kuulostelemalla arvioimaan, onko tyrosiinistä puutetta.

Vaikuttamaan pyrkijöiden kannalta on arvokasta tietoa, jos on selvitettävissä edes keskimääräisellä tasolla, minkälainen on testiyksilön jodin saanti. Tämän lisäksi voidaan testiyksilön reaktioiden perusteella analysoida sitä, kuinka paljon tämä vielä sietää häirintää jollain tietyllä kertaa ennen kuin hän ajautuu ajattelun moodiin, jossa hän on sopivan alttiina suggestioille ja muulle psykologiselle vaikuttamiselle. Kaikki tällainen on kirjattavissa jossain toisaallakin sovellettaviksi ohjeiksi, jolloin se mitä opitaan yhteen henkilöön vaikuttamista, on käypää tietoa esim. sataan tuhanteen muuhunkin ihmiseen – tai miljooniin ihmisiin, jos ei rajaudu pelkästään Suomeen.

Kun testihenkilö tunnetaan läpikotaisin historialtaan, nykyiseltä tilanteeltaan ja tulevaisuuteen kohdistuvilta aikomuksiltaan, häntä saatetaan käyttää eräänlaisena ”yhteiskunnan penetraatiotestaajana” sen selvittämiseksi, kuinka muut jollain tapaa hänenlaisensa selviytyisivät/suoriutuisivat jostain ratkaistavissa olevasta asiasta. Tällainen voi liittyä esim. siihen, saisiko hän johdateltua muita ihmisiä mukaansa jonkin muutoksen aikaansaamiseksi ja kuinka hän tekee sen (esim. käyttääkö sosiaalista mediaa vai toimiiko enemmän underground-tyyliin). Minkälaisia tuloksia näistä tutkimuksista olisikaan saatavissa, kaikki osalliset eivät hyödyntäisi niitä samalla tavoin, koska suurimman osan ajastaan he kuitenkin viettävät erilaisissa ”piireissä”, ovat kouluttautuneet eri tavoilla, työskentelevät pääsääntöisesti erilaisissa yhteisöissä, pitävät erilaisista harrastuksista ja monet heistä asuvatkin aivan eri paikkakunnilla ellei peräti eri maassa. Ts. erilaisilla vaikuttamaan pyrkivillä ei varmastikaan ole pelkästään yhteisiä pyrkimyksiä, eivätkä he edes halua olla jatkuvasti toistensa kanssa tekemisissä. Yhteistä heidän toiminnassaan olisi todennäköisesti ainakin se, että tietojärjestelmäavusteinen toiminta perustuu testiyksilön käytöksen sovittamiseen sellaisiin ”muotteihin ja malleihin”, jotka täsmäävät tietojärjestelmässä oleviin. Helpointa tämä on silloin, kun testiyksilö pidetään sosiaalisesti erakoituneena, vaikeasti työllistyvänä ja vähällä rahalla, sillä tällöin hänen mahdollisuutensa muuttua ihmisenä on rajoittuneempaa.

Koska Suomi on suhteellisen pieni maa asukkaiden määrässä mitattuna ja Maslowin tarvehierarkien mukaisesti ensin halutaan turvata omat fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet, eri tavoin leviävät asenteellisuudet muovaavat nopeasti ihmisten asenteita sillä tapaa yhtenäisemmiksi, että joidenkin ihmisten joutuminen jonkinlaisiksi testiyksilöiksi voi tulla niin laajalti hyväksytyksi, että niihin käydään tekemään enemmän tai vähemmän suorasukaisia viittauksia niin populaarikulttuurissa kuin myös politiikassa ja muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ihmisten asenteiden ja näkemysten muokkaamisen kannalta pelkkä tunnistetuksi vertauskohteeksi asettaminen laajalti aistinelimiä tavoittavasti muokkaa nopeasti ihmisten taipumuksia sellaiseksi, että he alkavat toimia elämässään siihen tapaan kuin on joidenkin enemmän valtaa käyttävien mielestä toivottavaa. Suomalaisessa mediassa (mainonta mukaan lukien) on päivittäin viittauksia jonkun testiyksilön tekemisistä, tiedon ollessa peräisin esim. testiyksilön tietokoneelle jätetyn taustaprosessin Internetiin lähettämästä aineistosta, kauppakeskuksen videokameroista tai yksityisestä keskustelusta jonkun näennäisen luotettavan asiantuntijan kanssa. Kun samankaltaisesti vihjailevia tahoja kertyy riittävästi, eivät näiden toimintaa havainnoivat ihmiset voi välttyä tajuamasta, että muutkin ihmiset havainnoivat samaa kuin hekin, mikä taas johdattaa ajattelemaan, että näinkö sitä pitää Suomessa elää?

”Mitä useammalle teko tuottaa nautintoa, sitä moraalisempi se Benthamin mukaan on.” (Cogito-sarjan kirjasta Filosofinen etiikka, utilitarismin keksijäksi luonnehdittua Jeremy Benthamia esittelevästä osasta)  

 

------------

Pelkästä pärjäävämmän tunnun ylläpidosta muita kontrolloivaksi

Kenelläkään ei ole absoluuttista systeemitajua, mutta mitä simppelimmäksi huonompiosaisten vaihtoehtojen rajoittuneisuuden ja harkintojen todennäköisyyksien arviointi ja tietokoneella mallinnettavuus käy, joista esimerkkinä hotellialalta valmistunut työtön, huonosti verkottunut pienyrittäjä ja asenteellisesti vähimmistöön jäänyt nuori sosiaalialan työntekijä, sitä helpompi eri tavoin parempiosaisten on kokea voivansa intuitiivisesti ymmärtää näitä huonompiosaisia ja siten tuntea olevansa johonkin parempaan kuuluvia, vaikkeivat parempiosaisuuttaan aivan kaikessa kuviteltavissa olevassa laajuudessa tajuakaan. Määritelmällisesti tässä on tietenkin haastavaa se, että yksilötasolla erilaiset rajoitteet ja mahdollisuudet eivät välttämättä päde samalla tavoin joka hetki, mutta kun joku muu arvioi heitä ylimalkaisesti, arvioinnin kohdetta on helpompi käsitellä "juuri tietynlaisena" sen sijaan, että ajateltaisiin erilaisia etenemisreittejä ja erilaisten muokkaamisten avaamia uusia vaihtoehtoja. Liittynee jollain tapaa verbin "olla" huolimattomaan käyttöön ajattelussa.

Nuorten 28-vuotiaiden uskon omiin työnsaantimahdollisuuksiin ja muihin huvituksiin taantuessa, alkaa heillekin muodostua vähintään sumeahko käsitys siitä, miten ihmiset Suomessa jakaantuvat, mitä pönkittää otsikoidenluontitaidottomien journalistien jatkuva sanojen "eriarvoistava" ja "vastapuoli" käyttö – hetkinen, mitäs minä itse tässä juuri teen?. Tämä ei kuitenkaan johda ihan helposti siihen, että käytäisiin pitämään median ja heidän apureidensa määrittelemää ja näyttelemää vastapuolta vihollisena, mutta se jättää tajun siitä, että on olemassa jonkinlainen systeemi, jonka ylläpysyminen tuottaa päivittäin tietynlaisen yhteiskunnan ilmentymiä. Saattaa kuitenkin kestää pitkäänkin ennen kuin kukin yksilö tajuaa, että jos jonkinlainen kahtiajako on määriteltävä, niin toisella puolen ovat erilaisista demograafisista ja sosioekonomisista ryhmistä olevat, jotka eri tavoin aktiivisesti puoltavat "parempiosaisten" elinvoimaisuutta, toiminnan mahdollisuuksia ym.

Siinä vaiheessa kun ikävuosiltaan kolmeakymmentä lähestyvät nuoret alkavat arvioida toisiaan tyyliin "tuosta ei kyllä koskaan enää tulee mitään" Suomi on tosi kurjassa jamassa, sillä se tarkoittaa sitä, että kukaan ei viitsinyt ajoissa miettiä, miten yhteiskunta järjestetään sellaiseksi, että vaikka kaikki menisi aivan päin prinkkalaa henkilökohtaisilla tasoilla ja ikääkin alkaisi kertyä, kaikki pystyttäisiin fiksaamaan, nuorentuminen mukaan lukien.

Parempiosaisuus ei tarkoita tässä sitä, että olisi rikas tai edes hyvin toimeentuleva. Sitäkin toki voi olla, mutta ei se ole ehdoton kriteeri. Olennaisempaa on tietynlainen yhteenpelaaminen siinä määrin kuin kykenee ymmärtämään ketä "omalla puolella" on eli kyse ei ole esim. samojen viestintäjärjestelmien käyttämisestä, jotta kaikille parempiosaisille välittyisivät samat tiedot, vaan kyse on muodostuneesta tunnusta sen suhteen, missä määrin oma toiminta uuttaa eri ympäristöissä muihin toimijoihin tuntua siitä, miten asiat ovat, mikä on voimasuhteessa mihinkin, mitkä ovat keidenkin mahdollisuudet, keitä ei tarvita, ketä ei ole syytä kuunnella ym. Koska tällaista vahvistamista ilmenee eri puolin Suomea, eri aikoina, erilaisin tavoittavuuksin, eri tavoin mielessä prosessoituna ym. ei voitaisi määrittää täysin heitä kaikkia yhdistäviä tekijöitä, vaikka aika pysäytettäisiin ja tarkasteltaisiin kaikkien heidän kohdalla erikseen, mitä oli ajattelemassa tai sanomassa. Tietenkään kaikki eivät voi olla soveltuvien asenteiden määrittelijöitä, joten he ovat enemmänkin sellaisten soveltajia ja tietenkin parempiosaisten keskuudessa on jonkinlainen "nokkimisjärjestys" ja sosiaalisella statuksella yms. on merkitystä heidänkin kesken. Kyllä tässä määrittymäisillään olevien parempiosaisten keskuudessakin pystytään kokemaan aitoa kateutta parempaa palkkaa nostavia kohtaan, eiväthän he sentään missään puhtaassa jakamistaloudessa elä.

Parempiosaisuuden puoltajia ei hetkauta keskimäärin niin paljon se, jos yhteiskunta robotisoituu, algoritmistyy, pedagogiset kokeilut vakiintuvat seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, poliisi saa luvan asentaa yksittäisten ihmisten koneisiin vakoiluohjelmia, opettajat saavat luvan tarkastella oppilaiden terveystietoja, kaikkiin huoltamoihin ja yhden henkilön iltaisiin auki pitämiin elintarvikekauppoihin tulee käytöksen tunnistavat laitteet, biopankkeihin kerätään tutkijoiden käytöön entistä enemmän dataa  ihmisistä ym. sillä tämä kaikkihan vain vankistaa olemassa olevaa ja ehkäisee yllättävyyksiä. Joku EU olisi kuulemma kieltämässä verotietojen vuosittaisen julkistamisen, mutta so what, onhan historiallista dataa yhdistettäväksi muuhun ihmisistä kertovaan dataan vaikka kuinka pitkältä ajalta. Ja lisäksihän ovat käytössä tietojärjestelmien operatiivisista tietokannoista tietosiiloihin siirtymisten aikaiset tietojen duplikoinnin mahdollisuudet epävirallisille tahoille, joilla on jo entuudestaan kaikenlaista dataa parempiosaisten hyödynnettäväksi.

Koska monia talousseikkoihin tai turvallisuuteen perustuvia muutoksia ei kammeta takaisin, asiat voivat mennä monella eri rintamalla samanaikaisesta huonompaan suuntaan – siis, keskimäärin enemmän juurikin huonompiosaisten kannalta ajateltuna, yksilötason näkemyserojen mahdollisuus tiedostaen. Joitakin rakenteellisia muutoksia kuten SOTE on valmisteilla par’aikaa, mutta ilman hyvää ja laadukasta potilasraportointia tekoäly-avusteisen tiedon prosessoinnin kera SOTEsta tulee pelkkä terveyspalvelujen käyttöä lisäävä koneisto, joka tuottaa verotuloja, pitää paljon ihmisiä töissä ja jättää, edelleen, huonompiosaiset vaille parempaa hoitoa. Joitakin asioita voidaan ajatella kokeiltavan Suomessa sen vuoksi, että jossain toisessa OECD-maassa on päätetty/sovittu, että jos Suomi voisi viedä läpi sen ja sen kokeilun, niin vastavuoroisesti tässä toisessa maassa kokeillaan sitä, mitä Suomessa ei kehdata kokeilla. Mitä nämä muut kokeilut sitten olisivat, siitä ei ainakaan median ansiottomuuden vuoksi päästä selvyyteen, koska se mitä tapahtuu vaikkapa naapurimaissa, ei tule vertailukelpoiseksi esim. Helsingin Sanomien tai Aamulehden juttujen avulla ellei juttu sellaista erityisesti käsittele.

Olisi tavallaan uhkarohkeaa puhua asenteiden jonkinaikaisesta muuttumisesta koko parempiosaisten keskuudessa, koska ei mikään viestintä tavoita esim. 300 000 ihmistä kerralla samoin vaikutuksin, mutta jos viestinnälle annetaan riittävästi vaikutusaikaa, parempiosaiset ehtivät muuttaa toinen toisiaan, jolloin päästään esim. siihen, että heidän mielensä on otollisempaa mielikuvissaan huonompiosaisemmaksi kokemiensa ihmisten elämään haitallisesti vaikuttavien muutosten tai vaikutustekniikoiden kannalta. Vaikutustekniikkaa voi tässä olla esim. se, että huonompiosaisista ne, joita pystytään osoittamaan nimeltä, nettiä häiritään DNA:n avustuksella. Internet-liikenteessähän yksittäiset datapaketit voivat kukin kulkea eri reittejä muuten, mutta se viimeinen kilometri tai sata metriä kulkee vain yhtä reittiä. Voitaisiin päätyä myös siihen, että pyrittäisiin ehkäisemään sitä, että huonompiosaisten joukosta voitaisiin nousta vastustamaan nykytilannetta (nykytilanteita), mikä tapahtuisi esim. erilaisten "forced unlearning"-metodeiden käytöllä. Forced unlearning voi tarkoittaa esim. long-term depression -ilmiön tuottamista kohdeyksilöön, jolloin ajatteleminen tiettyjen mielteiden avulla muuttuu vaikeammaksi – tyypillisesti usean eri vaikuttamaan pyrkijän yhteistyönä toteutettuna, mutta mahdollisesti myös yhden huonompiosaisen toiseen huonompiosaiseen kohdistamana, kun ei jostain pakottavasta syystä voi olla tekemättäkään sillä tavoin.

Esimerkinomaisesti voitaisiin ottaa tarkasteltavaksi kolme ihmisluonnehdintaa, joista kahden elämänsä enemmän vakiinnuttaneen voisi ajatella olevan enemmän valmiimpi tietynlaisten yhteiskunnallisten muutosten kannattajiksi/hyväksyjiksi, mikä ei millään tavoin kerro siitä, kuinka laajalti ja nyansseittain he ovat asioista ajatelleet. Ihmisethän ovat nykyisin jo varhaislapsuudesta asti lähes riippuvaisia siitä, että joku muu ajattelee asioista osan ja he jonkin muun osan, ettei ihmisten voi ajatella lähtökohtaisesti viitsivän poistua/kurottua omassa mielessään kovin kauas. Tämän vuoksi omituisetkin lakiesitykset on helppo saada ns. läpi, jos ne vain selitetään jollakin kivalla taustatarinalla kuten "Tanskassakin on ollut tällä tavoin jo kaksi vuotta".

28-vuotias hipsteri. Liittynyt Ripilä on sipipää -ryhmään, matkustelee junalla ja OnniBussilla muuten vain, ei ole tyytyväinen yhteiskunnan tilaan, hikari matematiikassa lukioaikoina, ei tyytyväinen nykyisten amk-opintojen opintojaksojen sisältöihin, toteutuksiin ja opintoja täydentäviin mahdollisuuksiin, paheksuu opintotukikuukausien leikkauksia, haeskelee aktiivisesti tuttavuuksia eri kompetenssin omaavista ihmisistä, selailee lähes päivittäin Lifeboat Foundation Facebook-sivuja.

32-vuotias lukion äikän opettaja. Muutama vararehtorin sijaisuus, kaksi koiraa kotona, 12-vuotias poika, aviomies, omalle mökille matkaa 80 km, käy oman alan konferensseissa 10 krt vuodessa, ei erityisen kiinnostunut aikuisten opettamisesta, mutta nuoret ovat helppoja ja mukavia.

35-vuotias ICT-firman koodaava projektipäällikkö. Nuoruudessa tehnyt kotikutoista gonzo-tv:tä kavereiden kanssa, kolme avioliittoa takana, hyväksynyt asiakkaan palvelimelle takaportin asennuksen poliisien hyödynnettäväksi vain lähimmän esimiehen tietäen ja muilta työtekijöiltä salaten, nykyinen naisystävä opettaa iltaisin joogaa, taipumukset kaveripiiristä riippuvaisia: yhdessä tulee mässyteltyä enemmän pizzaa ja pelattua pleikkaria yms., toisten kanssa todennäköisemmin siistimmissä vetimissä somessa hyvät pisteet saaneessa ruokaravintolassa.

Noista omaan nicheensa keskittyvä ope ja vaihtoehtojen määrästä viehtyvä projektipäällikkö saattaisivat olla vähemmän moksis siitä, jos esim. robotisaatio lisääntyy, yleisellä turvallisuudella perustellut muutokset saatetaan voimaan (käytösvalvonta, nettivakoilu ym.), mutta hipsteri, joka arvioi toistuvasti sitä, mikä on hyvä elämä itsensä ja muiden kannalta, olisi jatkuvasti hiukan levoton, koska asiat eivät tunnu olevan kuten niiden pitäisi olla – miten ne sitten pitäisikään tunnepohjalta ajatellen olla.

Parempiosaisuuden tuntua täytyy vaalia, erilaisten ihmisten asenteita pitää päästä muokkaamaan ja kaikenlaisia käytäntöjä pitää muuttaa parempiosaisuuden puoltamisen kannalta yhtenäisemmäksi, sillä muuten voisi käydä niin, etteivät pelkät instituutionaaliset rakenteet pystyisi pitämään parempiosaisuuden sumeaa ideologiaa yllä. YT-neuvottelut tarjoavat näppärän keinon saada "sopivasti ohjelmoitua" porukkaa sisään sellaisiin yrityksiin, jotka eivät vielä ole tietynlaisten asenteiden myötäilijöitä, sillä onhan se helpompi valinta ottaa juuri Nokialta irtisanottu tyyppi töihin kuin pitkäaikaistyötön, sillä YT-neuvottelujen kautta irtisanotut esim. 400 ihmistä eivät tietenkään voi olla omaa syytään saaneet lopputiliä, vaan ihan vaan firman säästösyistä. Uuteen työpaikkaan sisään päästyään voi sitten käydä konvertoimaan työtovereita suoraan tai otaksumat-tyylisesti suggestoiden. Pienissä firmoissa on helpompaa päästä osallistumaan myös rekrytointiin vaikuttamiseen, mutta on epävarmaa, voiko sen varaan laskea mitään erityistä.

Ikä ja ulkonäkö ovat niitä mittareita, joiden avulla ihmisiä on helpoin arvioida, mikä on pitkälti tässä hiljalleen määrittyvien parempiosaisten puoltajien toiminnan tuote – siis se on toiminnan tuote, että ihmisiä arvioidaan tietyllä tavalla, toistettakoon. Suomessahan esim. ohjelmistokoodarit on profiloitu julkisuuden ja IT-alan yritysten yhteystietosivujen ja etusivujen "moi, me ollaan tällaisen näköisiä"-kuvien kautta parikymppisiksi junioreiksi, mikä ei jätä tilaa sille, että joku aloittaisi koodaushommat esim. vuosikymmen myöhemmin. Suomessa urakehitys IT-alalla on haluttu mm. median toimesta määritellä junaratamaisesti eteneväksi eli ensin jotain helppoa hommaa ja viimeistään kolmenkympin lähestyessä pitäisi olla suunnittelutason töissä expertti, sillä uutta junioria pukkaa jo koulusta entisten tilalle. Stack Overflowssa tehdyn käyttäjätutkimuksen mukaan, missä käyttäjät itse arvioivat omaa osaamistaan, 40-vuotiaat kokivat olevansa koodaushommissa selkeästi nuorempiaan parempia, mikä on tietenkin hiukan outoa, jos olisi niin, että koodaushommat ovat vain välivaihe ennen siirtymistä "fiinimpiin työnkuviin". Täten muodostunut, todellisuudesta vinoutunut mielikuva on sekä eräs jollain tapaa parempiosaisten tavoitteista, joka on saanut hyvän otteen ihmisten mielissä, että median aiheuttama vahinko, missä uudet artikkelit ja uutiset perustuvat aiempien juttujen tuottamiin vaikutuksiin, joita ei haluta kumota, vaan rakentaa jotain muuta niiden varaan ilman tarkempaa selvitystyötä (kognitiivisen kuormittumisen välttäminen), mistä sitten muodostuu lukijoiden ja kuulijoiden maailmankuva, jota lukijat ja kuulijat eivät koettele riittävästi.

Suomalaiset sinänsä, valitettavasti, tykkäävät sellaisesta logiikasta, joka on helppo muistaa, mitä "nuoremmat vs. nuorempia vanhemmat"-jaottelun osalta vahvistaa toistuvat poliitikkojen ulostulot, joissa taas kerran ilmaistaan sääliä nuoria kohtaan ja puhutaan "sukupolven pelastamisesta" tms., mikä toistuvana ilmiönä viestii hiljaisesti siitä, että nuoria vanhemmissa ihmisissä ei ole mitään pelastettavaa. Jos viitsittäisiin laittaa lisää resursseja tutkimuksiin, jotka kohdistuvat ihmisten terveyden edistämiseen, saataisiin nostettua rajaa ainakin siltä osin, minkä iän kohdalta ihmisissä ei ole enää pelastettavaa, millä olisi varmasti muitakin positiivisia vaikutuksia. Hiustenlähtöönkin saattaa jollain Bayerillä olla jo valmis lääke, jota ei kuitenkaan ole haluttu tuoda peer reviewereiden reposteltavaksi vielä 20 vuoteen - hakkerit voisivat joskus murtaa esiin jotain muutakin kuin niitä salasanoja.

Monenlaiset mahdollisuudet ovat eri henkilöiden saavutettavissa, käytettävissä, ulottuvilla tms. eri tavoin suhteessa sen hetkiseen tai tulevaan elämäntilanteeseen nähden. Ne voisivat olla esim. seuraavanlaisia: elinajanodote, ohjelmoitavat botit, työpaikka, Uber, käyttöliittymät, koulutus, tietoliikenneverkostot eli vähän sitä sun tätä, mutta kuitenkin sellaisia joiden saavutettavuuteen vaikuttavat erityisesti erilaiset kerrytettävissä olevat asiat kuten käytössä olevat rahavarat ja tietotaito. Käyttöliittymät viittaavat tässä siihen, että jos ihmiselle ei ole käytössään kuin yksi halpa, pienehköruutuinen älypuhelin, hänen muut vaihtoehtonsa ovat Internet-ajan varaaminen kirjastosta, baarin nurkassa nököttävän asiakaspäätteen näppäily tai tuttavien laitteet. Tai ehkä laitteita on runsaastikin omasta takaa, mutta kouluttautuminen ei ole nopealla aikataululla mahdollista, vaikka lähellä sijaitsisi yliopisto ja amk, sillä ne eivät ripottele erityisen hyödyllisiä rippeitä avoimina kursseina käytäviksi ja häirintä pilasi viimeisimmänkin yrityksen pääsykokeiden läpäisemiseksi. Muiden kaupunkien viimeiset vapaat vuokra-asunnot on saatettu antaa maahanmuuttajille, Terveystalon laboratorio hukkaa varmaan tälläkin kertaa otetut näytteet ja työpaikka jäi saamatta mystisen vihjailun säestämänä, jolla ei ollut erityisempää totuuteen kytkeytyvyyttä.

Ihmisten yleinen kyky osallistua julkiseen keskusteluun esim. Taloussanomien uutisten kommentoimisen kautta ei lupaa hyvää erilaisten huonompiosaisten kannalta, sillä sadat tietyistä eri aiheista alkavien viestien kirjoittajat eivät tapaa päästä juuri  minnekään asti eteenpäin annetusta aiheesta saati tullut nähneeksi yhtäläisyyksiä tai yhteyksiä muihin asioihin (ajankohtaiset, tulevat, menneet ja pitkäkestoiset), vaan keskustelu ns. junnaa. Pikanttia sinänsä, että hyvin moni kommentoija tässäkin eräässä Taloussanomien uutisessa kokee hallituksen pahoinpitelevän työttömiä tahallaan, mikä on laveasti ottaen linjassa sen kanssa mitä esim. Akavakin pyrkii viestimään, mutta eipä paljon työ- ja elinkeinomisteriä tai Petteri Orpoa kiinnosta – saa sinänsä itsensäkin miettimään, ovatko monet parempiosaiset luontaisesti sadismiin kykeneviä ja empatian osalta valikoivia: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000002283383.html

Ei ehkä ole liioittelua väittää, vaikka viestinnänopettaja kielsikin, että ihmisiin voidaan injektoida ideoita kuin lääkeruiskulla. Esim. Verkkouutisten mainitessa poliittisempien uutisten yhteydessä siitä, että "mielenterveyshäiriöisten lapsilla on suurempi riski itsemurhaan", on sillä ainakin kolme eri tehoa: yhdet lukijat kokevat entistä synkempää mieltä, toiset kokevat kerrotun olevan linjassa aikaisempien uskomusten kanssa ja kolmannet epätodennäköistävät seurustelun halua mielenterveysongelmaisten oloisten kanssa. Verkkouutisilla on tapana ujuttaa uutisvirtansa mukaan poikkeavuuksia, mikä oikeuttaa penäämään motiiveja valintoihin. Yksittäinen toimittaja huseeraa, sopinut päivän yleisteemaan sanan "mielenterveys" osalta, linjassa kovan linjan kanssa, jonka koko toimitus jakaa..? Siis, tutkimustuloksiahan olisi julkaistavaksi vaikka minkälaisia. Vai oliko kyse vain sen esittämisestä, että että haluttiin näyttää, että on edes joskus jotain terveysaiheista huomioitu? Miten vain, yhdenlainen huonompiosaisten ryhmä sai taas kylmää vettä päälleen.

Toki voidaan ajatella, että huonompiosaisuus on vain hirmu pitkä välivaihe ja että kunhan startup-yritykset saavat esim. terveystietoja analysoivat algoritminsä kenen tahansa kuukausi- tai kertamaksulla ostettavaksi, ei kukaan jää paitsi hyvästä hoidosta, mutta voipa käydä niinkin, että vielä vuonna 2023:kin terveysmarkkinoille tullaan edelleen tuotteilla, jotka keskittyvät johonkin "ikuisuusongelmaan", johon liittyen on jo sata tuotetta ja palvelua entuudestaan. Eikä vieläkään olisi Kickstarterissa, Indiegogossa tai Mesenaatissa sellaisia rahoituksenhakijoita, jotka kehittävät tuotetta, joka mittaa ihan mitä tahansa elimistön tilaa ja tallettaa tiedot omaan My Data -palveluun. Parempiosaisuuden makuun pääsyssä on se vaikutus, että mieleen uuttuu ajatuksia siitä, että eihän yhteiskuntaa sellaiseksi voi järjestää, että siitä tekeminen loppuisi, joten parempi vaan hidastella niin paljon kuin mahdollista ilman, että sentään aivan kokonaan pysähdytään.

--

Muistuma menneeltä ajalta: Teini-ikäiset pelaavat korttia nuorison omalla kerhotalolla, jonka kaupunki oli heille rakentanut, mutta kukaan ei koskaan tullut kysymään heiltä miksi he pelaavat pakalla, josta puuttuu yksi kurko. Kuukauden kuluttua pakasta puuttuu toinenkin kortti. Onko siis mikään ihme, että niiden, joilla on vaikutusvaltaa, on varsin helppo tehdä mitä vain, kunhan tarpeellinen näytelmä vain viedään läpi uskottavasti tai vähänlaisesti merkityksellisiä reaktioita aiheuttavasti?

 

------------

Työllisyysasteen karmaisevien nostokeinojen piilotavoitteisiin yhdistyvyydestä

Työllisyystavoitteiden saavuttamispyrkimykset ovat sitä järkevämpiä, mitä kohdennetummasta ryhmästä on kyse, mutta kun sillä tarkoitetaan kaikenlaisia ei-työllisiä, pyrkimyksistä viestiminen muuntuu lässytykseksi, minkä voi antaa anteeksi kertaluonteisena heittona haastattelutilanteessa, mutta kun työllisyysasteen nostamisesta tehdään tavoite, jota pitää tavoitella uhkauksin, painostuksin ja ilman laaja-alaisille ja yksityiskohtaisille yksilökohtaisille arvioinnille sijaa jättämättä, on syytä käydä läpi kysymyksiä kuten:

  • pyritäänkö estämään/hidastamaan jotain, mistä ei viestitä mediassa?
  • sopivat toteutuvat/aiotut muutokset osaksi jotain aiemmin tehtyä valmistelua?
  • mahdollistaako tämä yhteiskunnan kontrolloinnin ketteröittämisen/jämäköittämisen?
  • käykö mielivaltaisen päätöksenteon oikeutetummaksi sävyttäminen helpommaksi jossain alemmalla päätöksenteon tasolla?
  • onko 5 - 20 vuoden säteellä tapahtumassa (todennäköisesti, ulkopuolisen näkövinkkelistä) rakenteellisia muutoksia, joihin tehdyt teot ja ilmaistut aikeet varautuvat, mutta josta ei julkisuudessa kerrota?
  • onko muutos sellainen, että oppositiopuolue hallitukseen noustessaan ei päätyisi tekemään muutoksen palautusta takaisin entisenlaiseen, vaan antaisi olla silleen, vaikka nyt saattaakin jotain nurista?

Kokemuksesta tiedämme, että valtaa pitävät malttavat odottaa tavoitteiden saavuttamista jopa yli 20 vuotta, koska politiikka (ja mm. elinkeinoelämä) ei ole sillä tavoin henkilöitynyttä, että juuri jonkun tietyn henkilön pitäisi omasta mielestään olla se, joka tahkoaa muutokset läpi ja kerää krediitit siitä. Ei, kukin soveltuva tyyppi vuorollaan ja monesti yli puoluerajojen, osallistuu muutoksien eteenpäin viemiseen. Toisinaan sopivia tyyppejä "kuljetetaan" avustetusti virasta ja tehtävästä  toiseen, jotta häntä voidaan jonain tiettynä vuonna käyttää roolissa, joka vaatii juuri tietynlaista olemusta ja persoonaa. Voidaan ajatella, että on kohteliasta ja äänettömästi hyväksyttyä, ettei puhuta ihmisten olemuksista, vaan asioista, mutta tosiasiassa ihmisiä valitaan kaikkialla eri rooleihin sen vuoksi, että he näyttävät, kuulostavat tai jopa tuoksuvat joltain tietynlaiselta (tässä kuitenkin keneenkään erityisesti viittaamattomasti).

Ihmisiä ollaan motivoituneita kasvattamaan hallituksen ja muiden osallistuvien/puoltavien tahojen toimesta aina siihen asti kunnes hänen selkeytensä ulkopuolisten havainnoiman persoonan ja mielen osalta alkaa tuntumaan liian moneen käytetyltä. Eli kaikenmaailman yli kolmikymppiset "ajalehtijat" ja "haahuilijat" alkaisivat tässä mielessä muodostua rasitteeksi asti tulevaksi riskiksi (yhteiskunnnan ihmiskerrostumat), johon koetaan hassautuvan rahaa, mutta jota ei kuitenkaan haluta esim. terveyden osalta hoitaa täydellisesti, koska sitten yksityiset terveydenhuollon toimijat menettäisivät tuloja, joita heille on vuosien kuluessa alkanut ohjautumaan sitä enemmän, mitä huonommaksi julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on saatu tehtyä ja mitä enemmän julkisen terveydenhuollon puolella työskentelee ihmisiä, joiden mielestä tärkeintä on, että juuri heille riittää töitä.

Voidaan ajatella olevan ääneen kertomattomia tarkoituksia, joiden toteutuma todennäköistyy/helpottuu sitä kautta, että pyritään nostamaan tärkeään asemaan korotettua työllisyysastetta sillä tavoin, että korotetaan työnhakualueiden etäisyyttä numeerisesti säätämällä, höllennetään tai jopa kokonaan poistetaan ammattitaitosuoja, kovennetaan karensseja ym. Ei ole tarpeeksi tietoa saatavilla, josta voisi päätellä, mitä nämä mainitsemattomat varmuudella tarkoitukset olisivat, mutta eräs mahdollisuus on se, että koetaan liian hyvän intellektuellisen pohjan omaavien ehtivän kehittämään työttömyysaikana itseään omaehtoisesti siten, että he voisivat ehtiä tulla esim. muihin ihmisiin tehokkaasti vetoaviksi yhteiskuntakriitikoiksi tai näppäriksi media- ja tietoteknologioiden kehittäjäksi siinä tarkoituksessa, että he pystyvät sekä analysoimaan tehokkaasti maailman tapahtumia maailman tapahtumia datan avulla, että vaikuttamaan semiautomaattisesti ihmisjoukkoihin. Joku voisi argumentoida, että perustulo saattaa tulla kaikille jo piankin ja sitten kukin voi käyttää aikaansa miten haluaa, mutta se on itseasiassa mahdollinen indikaattori sille, että "aika alkaa loppumaan kesken" ja yhteiskunta alkaa olla lähellä sellaista järjestystä, että yhteiskuntakriitikkoisuuden alut voi häivyttää, näivettää tms. helposti. Poliisi ja armeijahan ovat aivan tohkeissaan siitä, että pääsevät seuraamaan kaikkea nettiliikennettä ja satelliittien välittämä data siihen päälle, mikä on hyvää jatkoa sille, että kaikki sosiaalisen median viestintä on jo ennestään analysoinnin piiriin kuuluvaa automaattisten web scraping -järjestelmien ja ohjelmointirajapintojen kautta, sekä Suomi24:n viestit päätyvät automaattisesti kenen tahansa tutkijaksi itseään kutsuvan käytettäväksi, jolloin palkatut häiriköt voidaan kutsua nopeasti tuottamaan kuormalavan täydeltä ärsytystä jokaiseen viestiin, jolla olisi potentiaalia konvertoida jotain ihmistä toisenlaiseksi (minkä tosin voisi jättää automaattisesti viestejä generoivien bottienkin tehtäväksi).

Kaiken maailman talouskriisidystopioilla pelottelun avulla on helpohko viedä eteenpäin kaikenlaisia muutoksia, joiden merkittävyys ja esim. suhde sosiaalisen median kautta vaikuttamisen vaikeutumiseen avautuu kenties vasta paljon myöhemmin, mitä tehostaa ihmisten kasvava pelko sitä kohtaan, että heidän privaattikaan viestintänsä ei ole turvassa luvattomilta katseilta, joihin voidaan laskea kuuluvan myös ne, jotka kaappaavat itselleen sen datan, minkä luvallisesti itselleen kaapannut poliisi tms. kaappasi ensin. Kyllä Suomesta vielä hyvälaatuinen kontrolliyhteiskunta saadaan, vaikka siitä jouduttaisiin maksamaan se kompensoiva, ihmisten vapautta lisäävä hinta, että ihmiset pääsevät kauppaan pari tuntia myöhempään kuin ennen ja omalla pihallaan saa tehdä muutostöitä vähemmin luvan kysymisten. Äärimmillään "rento kontrolliyhteiskunta" tarkoittaisi sitäkin, että yksikään suomalainen lapsi ei kasvaisi yhteiskunnan kannalta riskitekijäksi ennen täysikäisyyttä ellei häntä päästettäisi kokeilun vuoksi sellaiseksi kasvamaan (vrt. poliisilta pääsee ajoittain tahallaan joku vanki pakoon, jonka kulkureittejä voidaan arvioida ennalta käytöksenanalysointijärjestelmien avulla).

Iso, omaehtoiseen oppimiseen ja sitä kautta tähän työllistämistavoitteiden oheispyrkimyksiin liittyvä uutinen, joka saa aikaan säpinää sosiaalisessa mediassakin, on esim. se, että vain yksi korkeakoulututkinto per suomalainen olisi ilmainen, mutta katso.. samanhan saa aikaiseksi sillä, että vähennetään opintotukikuukausia, mikä nyt siis tulee toteutumaan. "Pienempiä" uutisia ihmiset eivät juurikaan jaksa välittää eteenpäin, yksittäisen postauksen saadessa muutenkin kenties vaivaiset 30 lukijaa Facebookissa ja moni tweetti Twitterissä ei tule edes huomioiduksi, koska Twitteriltä tulee jostain syystä kestäneeksi useita tulevia vuosia saadakseen hienosäädettyä tweettejä esiintuovaa algoritmiä, joka korvaa aiempaa tweettien kronologista järjestystä.

Helmikuista työnhaun koventamispaketin julkistamista, missä ei mainittu mitään yksilöiden henkilökohtaisten tavoitteiden huomioimisesta, olisi periaatteessa osuvaa peilata vaikkapa Facebookin kouluaiheisissa ryhmissä usein postailtuihin juttuihin liittyen yksilöllisiin opetussuunnitelmiin, "opetuksen vallankumoukseen" ja yksilöiden erilaisiin koulutuksellisiin kehityspolkuihin, mutta kuten Työ- ja elinkeinotoimistojen virkailijoista on kiva olla hallituksen tahdon toteuttajia - ja häröillä siinä samalla paikallistasoisesti - ei opettajillakaan ole mitään kiirettä lopettaa koulutusteollisuutta eli liian monipuoliset oppimispolut yms. ovat mahdottomuus.

Joissakin tapauksissa yksilö itse on itsensä esteenä kehittymiselle siinä mielessä, että vaikka Suomessa on runsaasti korkeakoulutettuja ihmisiä, joiden on brandattu olevan fiksuja, syövän hyvin, elävän keskimäärin pidempään ym., moni heistä on sillä tapaa struktuurin tarpeen armoilla, että petratakseen ensin itseään monilla osa-alueilla ja kombinoidakseen myöhemmin uutta osaamistaan , he kaipaisivat valmiita koulutusohjelmia tai ihan mitä ohjetta vain, joka ei pakottaisi heitä muodostamaan omaa oppimissuunnitelmaa esim. sukeltamalla ensi vaiheena sokkona esim. lähikirjastoon, DeepDyveen ja Abebooksiin.  Olettaen, että mukaan kuuluisi jonkinlaista omatoimista harjoitteluvaihetta kuten olisi laita esim. ohjelmistotekniikan ollessa kyseessä, TE-tulisi jatkossa entistä nopeammin tuhonneeksi omatoimiset "väsäykset" oppimisen edistämiseksi. Käytännössähän TE-toimisto voi valita mielivaltaisesti päivän, jolloin se soittaa työttömälle työnhakijalle ja kertoa, että juuri sillä hetkellä olisi tarjolla kolme (kamalaa) vaihtoehtoa, joista pitäisi valita jokin työnhakukohde ja jotka voivat siis olla aivan mitä tahansa työtä. Lappeenrannassa tämä tapahtuu vieläpä niin, että TE-toimiston virkailija odottaa työnhakijan tietokoneelle verkon kautta murtautuneelta sopivaa signaalia soiton sekunnin tarkkaan ajoittamiseen eli esim. juuri siihen vaiheeseen, kun tietokoneella ollaan katsomassa VPN:n yli jotain ulkomaista TV-sarjaa.

Työllisyysaste on varmasti hyödyllinen luku yhdistettäessä se muihin valtakunnan tilaa kuvaaviin indikaattoreihin tai vertailtaessa eroja eri maiden vastaavien lukujen kesken, mutta hienoiset korkeintaan muutaman prosentit siirtymät ylöspäin pakotteiden seurauksena eivät välttämättä ole mitään, mistä kenenkään pitäisi hullaantua, jos se jättää erityisen motivoituneiden yksilöiden henkilökohtaiset tavoitteet huomioimatta (vrt. kritiikkiin BKT:stä), vaikka tällainen olisi mahdollista huomioida päätöksenteon alemmilla portailla. Suut tukkivana vastaväitteenä, jota ei ole ihan helppo purkaa auki ns. lonkalta on se, että ministeriössä on kuulemma laskettu, että "1 %:n tiputus työttömyydessä säästäisi 600 miljoonaa" (mainittu Kauppakamarin verkkoartikkelissa huhtikuussa) eli täten muutaman prosentin lisäys työllisyysasteeseen olisi valtiontalouden kannalta näkökulmasta riippuen joko erityisen hyödyllistä tai hyödyllistä, mutta jokseenkin tyhmää.

Kuitenkin, jos ajatellaan, että kaikki yksinkertainen ja helppo on jo keksitty ja esim. ohjelmistotuotannon osalta olisi tärkeää kehittää jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole tehnyt tai ainakaan aloittanut markkinoimaan esim. Suomessa, niin sehän vaatii paljon aikaa ja pohjustustyötä, ja mitä enemmän tällaisen eteen joutuu pitämään aktiivisesti mielessään asioita, sitä tuhoisampaa jälkeä mielessä saa aikaan se, että mukaan ajatteluun yritetään väkisin sovittaa jotain, joka ei kertakaikkiaan sinne sovi. Kokoomuskin haluaa korostaa olevansa sivistyspuolue ja on aika lähellä, ettei tule todenneeksi, että se tarkoittanee sitä, että sivistytään mieluiten jollakin sellaisella tapaa, että saadaan kaapattua tämä sivistyneisyys johonkin hyötykäyttöön, joka palvelee niitä tahoja, joiden kavereita Kokoomus haluaa olla, mutta kyllähän se Kokoomuskin tykkää esim. jotain uutta kokeilevista startup-yrityksistä, mutta siinä matkalla sinne startup-yrittäjäksi on pari muuttujaa, joita (esim.) Kokoomus ei oikeasti ole ottanut huomioon.

Tarkastellessa sitä, minkälaisia ihmisiä yritykset helpoiten palkkaavat, on syytä antaa jokin merkittävä todennäköisyysarvo sille, että on koettu tarvittavan mekanismeja, keinoja ja niksejä, joilla saadaan pidettyä vääränlaiset ihmiset heille hyvistä työpaikoista kaukana ja sitä kautta estettyä heidän kehittymistään ihmisenä ym. Tällaisia väärämielisiä ihmisiä ovat esim. sellaiset, joiden moraalinen kompassi on ehjä, joiden sisäinen oikeustaju on rehellisyyden täyteinen ja jotka eivät halua aiheuttaa muille ihmisille haittaa (ei sinänsä sulje pois kilpailuhenkisyyttä). Suomessa on jo hyvin tavanomaista, että jo lapsetkin ymmärtävät sellaisia koulussa opettamattomia käsitteitä kuin vierusmatriisi (eng. adjacency matrix, http://mathworld.wolfram.com/AdjacencyMatrix.html) ja ymmärtävät miten sellaista sovelletaan esim. muihin ihmisiin kohdistuvaan häirintään, mitä saattaa tehostaa se, että Rovion Amazing Alex -peli on saattanut saada heidätkin hoksaamaan, että muita ihmisiä olisi hauska ohjailla tilanteesta ja paikasta toiseen. Mitähän muuta ylimääräistä (ennenaikaista?) heidän mieleensä saadaan ujutettua esim. niiden ikäistään vanhempien oppilaiden toimesta, joita he pitävät itseään tietävämpinä ja joita he kohtaavat enenevissä määrin uusien opetussuunnitelmien tullessa voimaan ja eri-ikäisten opiskelijoiden keskenään toimimisten lisääntyessä koululaitoksissa, sekä tehdessään enevässä määrin koulutehtäviä muualla kuin koulussa ja altistuessaan siinä samalla jollekin, joka kytkee heidän oppimaansa mukaan jotain ylimääräistä? Eräässä skenaariossa aiemmin vasta yliopistossa vastaan tulevia käsitteitä ja matemaattisia malleja, joilla voidaan havainnollistaa esim. ihmisten käyttäytymistä, alettaisiin valuttaa eri reittejä pitkin hyvinkin nuorien ihmisten mieleen, mikä yhdessä kaikenlaisten "yhdistämällä osaamisemme ja ominaisuutemme"-hengennostatusten ja lapsiin/nuoriin asti ulottuvan yleisestä taloudellisesta epävarmuudesta tietoisuuden kanssa voisi johtaa vaivihkaiseen tai väkinäiseen "yli kolmikymppisten ajalehtijoiden/haahuilijoiden" ohjailuun yhdessä mm. niiden kanssa, joilla on esim. viran puolesta soveltuvaa toimivaltaa. Olisihan se kätevää, jos niiltä joille on siunautunut kaikenlaista ymmärrystä, tietoa, osaamista ja kokemusta, voitaisiin riistää nuo kaikki pois psykologisen ja muun vaikuttamisen keinoin (käänteinen oppiminen, poisoppiminen).

On helppo sanoa, että jokin työllistymisen edistämiseen liittyvä idea on ollut esim. Sitran tai jonkin ajatuspajan/tutkimuslaitoksen, mutta tosiasiassa samojen agendojen ja tavoitteiden kannattajien ei tarvitse pitää hallussaan samojen puolueiden jäsenkirjoja, eikä jäsenkirjaa ollenkaan, sillä puhelin tai Skype riittävät aivan hyvin. Toisinaan ei tarvitse edes keskusteluyhteyttä, sillä älykkäät ihmiset kykenevät kyllä ymmärtämään monenlaisia eri tahojen tavoitteita ja pyrkimyksiä esim. pelkän mediaan suuntautuvan silmäilyn avulla ja toimimaan havaintojensa perusteella tavalla, joka on kuin telepaattisen yhteyden kautta sovittua. Esim. työnäyte-kokeilulla on samantapaisesti eri puolin Suomea ripoteltujen maahanmuuttajien asunnontarpeen kanssa helppo viedä tehokkaasti, helposti ja nopeasti tilaa ynnä mahdollisuuksia niiltä, jotka eivät enää nauti tietyillä tavoin hyödyllisen kansalaisen statusta. Ts. työnantajien on helppo todeta ei-kaivatuille työnhakijoille, että heillä on juuri työnäyte-kokeilu käynnissä, joka voi jatkua jopa vuoden, joten sillä erää ei palkattane ketään muuta. Lappeenrannan asuntopalvelu Oy:hän jo näyttikin tässä taannoin itselleni mallia siitä, miten estetään saamasta hyvää asuntoa, tarjoamalla surkeinta asuntoa, mikä heillä on koskaan ollut ja jakamalla muut vapaat asunnot muille ihmisille.


------------

Tuntemattomat voivat suunnitella yksilön elämää takaperoisesti etukäteen

Tietojärjestelmät pystyvät pitämään "mielessään" epävarmoja todennäköisyyksiä pitkän aikaa, mistä johtuen nykyajan lapsen on käytännössä varsin mahdoton saavuttaa aikuisikää ilman, että geneettisiin ym. algoritmeihin pohjautuvat simulointimallit tuottavat kaiken saatavissa olevan tiedon perusteella erilaisia skenaariota, jotka esittävät minkälaisin vaikuttein lapsi saadaan kasvatettua juuri tietynlaiseksi. Triggerinä todennäköisyyden varmistumiselle voi toimia kertaalleen tapahtunut käytöstä analysoivan valvontakameran ohi kulkeminen 17 vuotta sen jälkeen, kun yksilö otettiin Osallistuvien tarkasteluun mukaan. Tietojärjestelmä ei ymmärrä aikaa, vaikka se aikaleimoja käsitteleekin, joten eilinen ja viime vuotinen ovat sillä lähes samoja asioita.

Osallistuvia voi ajatella olevan pelkästään Suomessa, tänään, tällä minuutilla laskettuna niin paljon, että heitä riittää jokaiseen erilaiseen ammattiryhmään. He ovat ihmisiä, joiden "elämänkouluun" sisältyy mahdollisesti jo varhaisessa vaiheessa sen ymmärryksen saavuttaminen, mitä on erilaisten perusteiden nojalla välttämätöntä tehdä, jotta elämä Suomessa voi Osallistuvien ja vähän muidenkin osalta jatkua sopivanlaisena, vaikka se poikkeaisi siitä, mitä laki sallisi/kieltäisi (tietomurrot, ryhmien kiihottaminen, toimivallan väärinkäyttö, asioiden kertomatta jättäminen ym.) Osallistuvat ovat myös tavallisia ihmisiä paremmin tietoisia siitä, mihin erilaiset enemmän ja vähemmän vaikuttavat tahot ovat suuntaamassa ensi viikolla, vuoden kuluttua, jopa 30 vuoden kuluttua.

Tietämyksen yleensäkään olemassa oleminen siitä, mitä tapahtuu kymmenien vuosien kuluttua, tulee selkeämmäksi tiedostamalla se mahdollisuus, että johtavassa asemassa olevat tahot pyrkivät tekemään johtamisen mahdollisimman helpoksi ja helpointa se on, kun ei tarvitse suunnitella asioita kiireessä, vaan delegoi asioiden toteuttamista eräänlaisen dynaamisesti muokkaantuvan käsikirjoituksen mukaan ja keskittyä itse esiintymistaitojen kehittämiseen. Ns. tavalliset kansalaiset tapaavat ajatella, että nimeltä osoitettavat ryhmät ja ryhmittymät olisivat jotenkin omanlaisiaan ja mahdollisesti toisiaan vastaan tyyliin "elinkeinoelämä vastaan työtätekevät", mutta se on monilta osin vain näytelmää. Sitä mitä ei ole jo ennalta sovittu, tulee tietojärjestelmien toimesta lasketuksi ja vaihtoehtoisiin skenaarioihin lajitelluiksi, mistä eri osapuolet voivat sitten keskenään valita, minkälaisen lopputuleman puolesta he haluavat vetää läpi näytelmän.

Sitä mukaa kun ihmisiä tulee tietoiseksi näistä näytelmistä, erilaisista talousraamien asettamista reunaehdoista ja siitä, miten Suomi on erilaisista hallituskokoonpanoista huolimatta toiminut aika lailla samankaltaisesti vuosikymmenestä toiseen, he päätyvät ajattelemaan, etteivät he itse näe mitään vallankumouksen arvoista - tätä pönkittää Ilta-Sanomien ajoittain julkaisemat valokuvat pommitetusta Helsingistä ja uudelleenrakentamisen hitaudesta. Ero havainnoijissa on siinä, että tietämättömämmät näkevät tanssin askeleita vain kaksi askelta kerrallaan, unohtaen näkemänsä sitä mukaa, kun tanssi etenee.

Kuva 1 ilmentää eräänlaista sapluunaa sellaisten kansalaistaitojen vaiheittaista kerryttämiseksi, joiden hankkijaa Osallistuvat saattaisivat keskenäisissä puheissaan luonnehtia terroristiksi, sillä henkilö, jolla on kyky purkaa selittävästi auki Osallistuvien toimintaa ja joka kykenee viestimään osallistavan vaikuttavasti, voi murskata hajalle järjestelmät, joita ollaan kehitelty ja hienosäädetty useiden vuosikymmenien ajan. Järjestelmä ei viittaa tässä niinkään konkreettisiin tietojärjestelmiin, vaan mm. erilaisiin käytäntöihin ja toimintamalleihin, joita noudetaan koulutuksessa, työelämässä, erityisryhmiä kohdatessa, yksilöitä käsiteltäessä, hankkeissa, projekteissa, hankinnoissa, investoinneissa ym. Näitä tässä mielessä oleellisia kansalaistaitoja ovat mm. data-analyysin perusteet, psykologisten haitantekokeinojen tunnistaminen, avusteinen tai ohjelmointiteknisesti taitava verkko- ja mobiilisovellusten teko, sosiaalisen median välineiden strateginen hallinta, argumentointitaito ja esiintymistaito, vastaanväittämistaidot, selvyys ihmisen biologiasta ainakin pääpiirteittäin, tunneälyisyys ja looginen päättelykyky, itseilmaisuun soveltuvien sovelluksien käytön perustaidot, kulkuvälineidenajotaito ja historiantaju. Nämä siis omana lyhytlistana, joka täydentyisi kyllä, jos sitä kävisi tarkasti miettimään. Lukija voi kokea toisenlaisen kollaasin olevan toimivamman.

Turvatakseen elinvoimaisuutensa Osallistuvat pyrkivät haalimaan käyttöönsä uutta tietoa mm. ihmisestä oliona niin aivotoiminnan, käytöksen kuin elimistön metaboliikankin suhteen, sillä tällä tavoin on helpompi tietää, miten esim. saadaan tietty henkilö valitsemaan kaupan hedelmäosastolla juuri se yksittäinen hedelmä, joka on peräisin siltä plantaasilta, jolla oli käytössä sitä tiettyä tuholaistentorjunta-ainetta, jota tiettyyn muottiin sopivaan yksilön elimistö ei siedä sairastuttamatta yksilöä kahdeksi seuraavaksi päiväksi ja juuri ennen jotain tärkeää tapahtumaa, johon hänet oli tarkoitus osallistua.

Osa Osallistuvien hankkimasta tiedosta on sellaista, että sitä voi soveltaa aineistopohjaiseen vertailevuuteen perustuen, mutta toisinaan on tarpeen seurata jotain yksilöä vuositolkulla, jotta selviää sopivatko matemaattiset, matkan aikana tarkennetut algoritmit yksilön ennalta arvioituun käytökseen. Ja koska yksilöt eivät toimi aivan niin uniikisti kuin saattavat luulla, täten varmistettua tietoa voi tutkimusjakson ja analysointivaiheen jälkeen soveltaa muihinkin ihmisiin. Pitkään kestäville tutkimuksille on oma terminsäkin, joka on vähemmän yllättävästi "pitkäaikaistutkimus".

Eräs Osallistuvien suosituimmista tutkimuskohteista on sen selvittäminen, miten ns. normaali ihminen eroaa sellaisesta, johon vaikuttaa näennäisesti tai diagnosoidusti täsmäävän jokin psykiatriseen luokitteluun sisältyvä. Asianomainen itse on ollut läpi elämänsä kahtalainen eli jotkin ylinympäristölliset, ravitsemukselliset, ihmissuhteelliset ja aistittavat tekijät vaikuttavat suuresti siihen, minkälaisena persoona näyttäytyy muille ihmisille ja kuinka itse kokee itsensä. On ollut hyvin erikoista, kuinka sama nuori ihminen on voinut olla esim. ala- ja yläasteen ATK:n ja matematiikan tunneilla stara, joka opettaa muita oppilaita ja joka laskee matematiikkaa huippunopeasti, ollen innokas vastaamaan opettajan kysymyksiin, ajautuu toisinaan päinvastaiseen olotilaan, jossa hän on hajamielinen ja helposti johdateltava päättelykyvyn laiskuuden vuoksi. Kanssaihmisiä on voinut hämmentää paljonkin se, että toisinaan samalla ihmisellä voi olla ns. hyvä pelisilmä koulun jalkapallojoukkueessa pelatessa, mutta sitten jonkin sisäisen muutoksen seurauksena kadottaa joksikin aikaa kyvyn hahmottaa, mikä on oma rooli joukkueessa ja missä rajoissa olisi suotavaa liikkua kentällä. Kun sairastaa flunssaa tai jotain äreämpää kuten angiinaa, keho reagoi tuottamalla erittäin hyvän olon kuin elimistö olisi valkosolujen lisääntyessä saanut tilaisuuden poistaa jokin sellainen tekijä, joka on vienyt siltä voimavaroja. Ajoittainen höhlyys on varmastikin johtanut siihen, että se kiinnittää muiden ihmisten huomion ensin lapseen itseensä, sitten hänen vanhempiinsa ja sitten kaikkeen muuhunkin.

Kun parempaan tulkintaan kykyneväiset ulkopuoliset keskustelevat erikoisesti käyttäytyvästä lapsesta soveltuvien asiantuntijoiden kanssa, heille saattaa alkaa valjeta alustava ymmärrys siitä, miten tämän lapsen aivojen ja muun elimistön yhteispeli tuottavat käytöksen muutoksen, miksi se kestää sen aikaa kun kestää ja mikä sen laukeamiseen vaikuttaa. Lapsi itsessään ei itse aiheuta itselleen mitään sellaista, mikä voisi kontribuoida, joten kyse voi olla esim. entsyymitoiminnasta. Tällä lapsellahan vaikuttaa olevan vaikeuksia syödä yhdessä muiden kanssa ja liikkua linja-autolla tietynlaisen ruoan syömisen jälkeen, koska mm. salaatin syöminen rasittaa hänen kykyään hengittää vapaasti, mikä taasen stressaa häntä, tuottaa hapen haukkomista ja aiheuttaa eräänlaisen paniikkioireiluun sopivan vaikutelman, mikä tietenkin vaikuttaa myös identiteetin kehittymiseen samaan tahtiin muiden kanssa.

Täten ja koska Osallistuvat haluavat selvittää miten ihminen oliona toimii, on saatettu tehdä valinta koetella tämän tietyn kohdeyksilön osalta sitä, miten tämä oppii ja käyttäytyy tietyissä tosielämältä tuntuvissa olosuhteissa, siinä samalla algoritmien avulla ennakoivia arvauksia tuottaen. Tämä lapsihan menettää ajoittain kyvyn päätellä laadukkaasti, toimii paremmin stimuloituna, on herkkä priming-efektien vaikutuksille ja hänen yksinhuoltajaäitinsä ei selvästikään ymmärrä (tai välitä) lapsen kasvatuksesta, vaikka sairaanhoitaja onkin, joten vähintäänkin pitäisi palata hänen tarkkailuunsa nuoruus- ja aikuisiässä, josko samat vaikuttavat tekijät olisivat edelleen merkittäviä ja voisiko näitä tunnistettavissa olevia vaikuttavia tekijöitä jollain tapaa pelillistää eli saada tämä yksilö tekemään juuri sellaisia valintoja, jotka saavat hänet itseohjautumaan sellaisiin suuntiin elämässään ja muutenkin, jotka johtavat soveltuvan tosielämältä tuntuvan testiympäristön äärelle (esim. opiskelemaan tiettyä alaa toiselle paikkakunnalle).

Kun Osallistuvia on paljon ja yhteiskunnan ja ympäröivän maailman kehitys tunnetaan pitkälle tulevaisuuteen, voidaan yksilöön kohdistuva vaikuttaminen aloittaa takaperoisesti aloittamalla sen määrittämisestä mihin pyritään ja jatkaen siitä sitten kohti sitä hetkeä, missä yksilö elää juuri nyt, miettien siinä samalla miten mikäkin tavoiteltu muutos saadaan aikaiseksi. Psykologista vaikuttamista on ollut paljon jo pitkään (itselläkin tuossa psykologian oppikirja vuodelta 1909 eli yli sadan vuoden takaa) ja onhan Suomessa opiskeltavana esim. kognitiede, joka tutkii  tietoilmiöitä kuten havaitsemista, oppimista, muistia, ajattelua, kieltä ja käsitteitä, sekä näiden taustalla olevia tiedonkäsittelyn mekanismeja, joka on koulutusohjelmana perustettu jo vuonna 1988. Sitä ennen ovat tunnetuksi tulleet mm. kognitionismi, tekoälytutkimus, mielenfilosofia ym. Näitä tosin ei hyödytä mainita esim. virallisesti psykiatrisessa tarkkailussa ollessa, koska siellä ei olla vielä ymmärretty kunnolla edes sitä, mitä on ICT.

--

Epilogi

Pitkälle aikuisikään ehätettyään ja siinä välillä tietotekniikan insinööriksi kouluttautuneena ja edelleen, vaikkakin aina vain paremmin tunnistettavien olosuhteiden vaikutuksen vuoksi eksekutiivisia toimintojaan hukkaavana (*), asianomainen on joutunut sen tosiasian eteen, että vaikka stereotyyppisenä legendana tavataan kertoa insinöörin päätyvän tyypillisesti naimisiin sairaanhoitajan kanssa, koska se kuulemma tasapainottaa "insinööriyden teknisyyttä, jäyheyttä yms.", ei koulutusjärjestelmä tuotakaan mukavia ja herttaisia naisia, vaan ihmisiä, jotka kouluaikainen sosiaalinen verkottuneisuus, erilainen elämänasenne ja median vaikutus ovat tehneet työympäristöihin myrkyllistä ilmapiiriä suitsuttaviksi.

Asianomainen ei ole viimeiseen kolmeen vuoteen päässyt kertaakaan terveysasemalle keskustelemaan lääkärin kanssa, jotka hän menneinä vuosina sai niin monesti alakynteen tietämättömyydestä ja kykenemättömyydestä soveltaa jo hankkimaansa tietoa ja uutta tietoa, sairaanhoitajien toimiessa eräänlaisina puskureina ja esteinä. Pelkästään soittoyritys terveysasemalle johtaa tasan niin pitkään odotteluun, kunnes asianomainen käy Eksoten verkkosivuilla, mikä sitten triggeroi parin sekunnin toleranssilla puheluun vastaamisen, mikä lukuisten toistumisten jälkeen kielii erittäin varmalla todennäköisyydellä siitä, että Eksoten tele- ja viestintäliikenne on ohjelmoitu sellaiseksi, että tietty soittaja joutuu odottelemaan pitkään. Tätä voi ajatella eräänä Osallistuvien metkuista.

(*) Ihmeellistä miten paljon hyvää vaikutusta saa aikaan lisäämällä ruokavalioon 2 rkl extra virgin neitsytoliiviöljyä, vaikka ei sellainen ilmeisesti näy millään tavoin perusverenkuvassa, mikä jo sinänsä kertoo siitä, miten pilalla suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on - ei tällaista mikään vast'ikään julkisuudessa ollut vallan uusiksi järjesteleminen muuta mitenkään.

--

Jälkikirjoitus

Poliisien voi Osallistuvien yhteiskunnassa ajatella olevan pelinappuloita, joita käytetään pitämään Peliä koossa, mutta joiden määrän ei haluta kasvavan liian suureksi, koska tällöin heidän joukkoonsa mahtuisi enemmän rehtejä sellaisia ja joita olisi helpompi velvoittaa selvittämään asioita, jotka saattaisivat paljastaa Osallistuvien metkuja.

Hyvien poliisien olisi hyödyllistä osata uusia, erilaisia asioita mutta kuten IT-alalla, niin varmaan poliisien koulutuksessakin on niin, että nuoret hyväksyvät mukisematta sen, että pintasilmäyksellä hyvännäköiset opinnot, missä opintojaksot lipuvat käsiteltäväksi sopivalta tuntuvaan tahtiin ja usein mukavasti toistensa perään ja viereen loksahtaen, osoittautuvatkin 2 - 3 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen monelta osin ajan haaskaukseksi, huonosti toteutetuiksi ja jo ammatillisessakin mielessä vajaiksi, mutta erityisen vajaiksi siinä mielessä, että mikään niistä ei tee heistä yksilönä monipuolisesti kykeväistä. Opinnot ovat usein suunniteltu kasvattamaan muista ihmisistä riippuvaisia yksilöitä, mille olisi ollut alleviivaavaa, jos opintotukilakia olisi saatu muutettua siten, että vain yhteen korkean asteen koulutukseen voi saada opintotukea.

Elinkeinoelämävaikutteinen ja sitä kautta myös poliittisvaikutteinen opintojen perussisältöön vaikuttavuus ei varmastikaan kohenna yksilön mahdollisuuksia vähentää riippuvaisuutta muiden ihmisten osaamisesta. Tämä siis enemmän merkityksellistä siinä tapauksessa, jos ns. haluaa muuttaa maailmaa ja huomaakin, että itsellä tai yhdelläkään kollegoista ei ole soveltuvaa osaamista sellaiseen tarkoitukseen.


------------

People acting in concert to keep the rest of the people at bay

Would you agree that a large portion of a society like one consisting of people of a city in Finland, might be willing to do what ever is necessary to prevent unexpected outbursts and dangerous people (broadly defined) getting too smart, among other issues that might unstabilize what has worked well-enough for the others? Assuming it wouldn't require violence (people like to feel playful and happy). That large portion of people could consist of almost anyone and thus it wouldn't be about strictly claiming some people as "not needed" by their socioeconomic or other demographical status, nor by their "facevalue". They would accept illegal actions like breaking into someone's computer or tracking his whereabouts for the sake of their shared reasons. They would also demonize and shame individuals if it makes growing kids and youngsters easier, meaning that in Finland there's probably in every city atleast one, who is kept as an example of how to not do things, how to not live one's life, what to not look like, how to not advance toward something etc. Take note of the words "is kept" as such requires rather lot of people acting in concert.

In Finland it is common to talk without actually talking not much of anything, meaning that e.g. when something that is generally considered as bad, happens, nobody talks about how other people might have purposely and systemically, possibly over many years, affected someone's mind, behaviour and even metabolism (how his body and brain functions) in a way that he/she finally decides to do that something bad. Affected one would be one of those, who'd belong to the group of "not so needed ones".

Here's one more notion: if there's a largish group of people, who are willing to act in concert in certain matters, wouldn't it then be rather easy to arrange a so-called "false flag" happening like one of those, which conspiracy theorist like to bring up?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat