Uskottavaa vai totta

Poliisitoiminta (teema, kokoelma kirjoituksia)

Poliisitoiminta (teema, kokoelma kirjoituksia)

Sisältää kirjoitukset (täsmälleen samanlaisina kuin alunperin toisaalla julkaistuna):

  • Riskipitoiset selitykset tietojärjestelmien päällekäyvyydestä (Vohkare 2:ssa, 2016)
  • Poliisi: aivojen turmeltuminen häirinnän vaikutuksesta ei kuulu meille (Vohkare 2:ssa, 2016)
  • Läheisten ottaessa osansa joukkoistetun häirinnän vaikuttavuudesta (vain tässä blogissa, 2014)

Riskipitoiset selitykset tietojärjestelmien päällekäyvyydestä

Kuulustelumaisissa tilanteissa tavataan edelleen lähteä siitä, että tapahtumakuvaus ilmentää jotain sellaista, joka olisi "ihmisten tekemää", vaikka ihmiset olisivat olleet vain tietojärjestelmän tuottamien ohjeiden noudattajia. Täten selitykseen, joka kertoo siitä, kuinka yksilöä häiritään eri tahojen toimesta, odotetaan sisältyvän tietynlaisia perusrakenteita kuin kirjassa konsanaan (alku, keskikohta ja loppu), vaikka tietojärjestelmän ei tarvitse välittää mitään siitä, onko sen toiminta yksinkertaistettavissa kolmansille osapuolille. Tapahtumista kertova tilanne voisi olla esim. psykiatrisen poliklinikan yksikköön tarkkailuun haetetun potilaan kuuleminen.

Sitä ei moisissa tilanteissa kysytä, josko kertoja tarvitsee apuvälineitä kuten esim. kynää ja paperia selittämisen avuksi, saati että viitattaisiin lähellä olevaan tietokoneeseen, jolla pääsee käyttämään Adobe Illustratoria pilvipalveluna ja tarvittaessa ryväslaskentapalvelukin olisi käytettävissä, jos tarvitsee laskentatehoa jonkin esimerkin tuottamiseen. Eikä varmaan löytäisi epätodennäköisesti käyttöön tarjotun tietokoneen kirjanmerkeistä esim. Wolfram|Alphaa tai muuta verkkopalvelua, jolla voisi nopeasti visualisoida matemaattisesti esitettävissä olevia asioita. Ei toki, se on siinä ja nyt, suusanallista selitystä vaadittaen, ikään kuin kaikki mitä ihminen tietää ja kykenee muistamaan/tuottamaan olisi välittömästi kerrottavissa. Ruutupaperia ja huonosti tasapainotetun kuulakärkikynän saanee, jos hetken sellaisia mankuu, mikä jo sellaisenaan jättää vaikutelman, että kertojan edessä on todellakin jonkinlainen vastapuoli, joka ei edes pyri objektiivisuuteen, vaan kenties pyrkii työllistämään itseään aiheuttamalla tarkkailuvaiheen pitkittymisen vastahakoisella käytöksellään. Tämä on suomitodellisuutta; terveysalan koulutuksissa pyritään karsimaan "huumeveikot" opiskelijoista pois, mutta jotain muuta epäkelpoa pääsee silti livahtamaan mukaan - ulkomailla koulutuksensa saaneet sitten vielä erikseen.

Jos kyse on alustavasta kuulemisesta, jossa päätetään, jääkö kertoja pidemmäksi aikaa tarkkailuun vai päästetäänkö menemään, niin pidemmän tarkkailujakson aikana kertoja tulisi huomaamaan, että ruutupaperi ja jokin random kynä voivat olla ainoita välineitä, joilla hänen pitäisi itseään selittää. Jossain luvan kanssa saavutettavassa paikassa saattaa olla käytössä vähätehoinen tietokone. Monitorin rähjäkin olisi siinä 10 tuumaa pienempi kuin kotioloissa, jolloin tapaa ajatellakin täytyisi muuttaa, sillä sovelluksia ei mahdu ruudulle kuin yksi kerrallaan. Alt-tabilla sitten räpsytellään sovelluksien välillä ja kuormitetaan turhaan omaa työmuistia.

Suomalaisten Internet-käytös on osoittanut, että aina löytyy lukuisa määrä sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita ampumaan alas esim. väittämät siitä, että jotain ihmistä on tarkkailtu ja altistettu vaikutteille vuosien ajan, vaikka lähes läpeensä digitaalinen yhteiskuntamme mahdollistaa juuri sellaisen melkeinpä automatisoidusti. Ehkäpä he saavat palkkaa tai jotain kompensaatiota sellaisesta? Lapsille kerrotuissa iltasaduissa saatetaan antaa ymmärtää, että tiedon- ja datanjaollisessa mielessä esim. yrityksillä, niiden työntekijöillä ja muilla tahoilla on selvät rajat sen suhteen, kuka tai mikä taho pääsee käsiksi mihinkin tietoon, mutta todellisuudessa houkutus tehdä mitä huvittaa on aloittanut viekoittelunsa useissa eri yrityksissä milloin miltäkin osastolta alkaen. Muutamien YT-neuvottelujen jälkeen joihinkin yrityksiin ei sitten juuri muita ihmisiä ole jäänytkään kuin niitä, jotka hyväksyvät monenlaisen epäeettisen ja suorastaan laittoman toiminnan. Tätä aihetta sivuaa kirjoitus "Bilasse-kauppa hyödyntää teknologiaa, psykologiaa ja matematiikkaa väärin". Jos niin halutaan voi tietojärjestelmiin integroida kaikenlaista sensoreiden tuottamasta datasta käytöstä analysoiviin videokamerajärjestelmiin ja erilaisista tietokannoista ilmoitusjärjestelmiin, joten häirintämielessä kaupungien digitalisoituminen (smart city -konsepti) tekee aina vain helpommaksi esim. yksilön automaattisen seuraamisen läpi keskusta-alueen, jos eri tahoille työskentelevät pääsevät yhteisymmärrykseen reaaliaikaisen datan keskenään jakamisesta.

Ketkä ja mitkä häirintään, jota tarkkailukin siis osaltaan pohjustaa, osallistuvatkin, on häirinnän kohdetta voitu esim. tarkkailla ja altistettu vaikutteille vuosien ajan ennen viralliseen, täysin erilaiseen tarkkailuun ottamista, mikä voi tapahtua jonkin täysin teennäisen selityksen kera.

Siellä hän sitten koettaa kertoa, kuinka häirityn kognitiivisesta käytöksestä (miten hänen mielensä toimii) on ehditty vuosien aikana saamaan hyvää tuntumaa, mikä on mahdollistanut mm. sellaisten tilanteiden järjestämisen, joissa on aiheutunut juuri tietynlainen ärsyyntyneisyyden tila ja minkä jälkeen kohdeyksilö on reagoinut juuri tietyllä tavalla, suunnannut kulkunsa juuri tiettyyn suuntaan ja tehnet hetkeä myöhemmin juuri tietynlaisen valinnan. Analyyseja ja raportteja tuottavat käytöksenennakointijärjestelmät olisivat täten tehneet kohdeyksilön tekemien valintojen ennalta simuloinnista helppoa, mutta miten sellaista voi selittää ihmisille, jotka esittävät, etteivät ymmärrä tietokoneista juuri mitään, mutta joiden koulutukseen on kuitenkin kuulunut mm. Bayesin teoreema eli ehdolliseen todennäköisyyteen liittyvä matemaattinen teoreema? Ts. tällaiset ihmiset pyrkivät käydyssä dialogissa pitämään yllä sellaista maailmankuvaa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa muunlaista häirintää kuin esim. auton tööttäyksellä häiritseminen. Mikä ihme tällöin on sekään, että virallisessa tarkkailussa olemisen jälkeen potilas saattaa olla entistä ärtsympi? Selitys juuri tähän on se, että terveysala pyrkii ensisijaisesti työllistämään itsensä.

Häirinnästä ja mm. erilaisista altistumista kertojan kannalta hankalaa on se, että häirintään osallistuvat ihmiset voivat saada toimintaohjeensa tietojärjestelmältä, joka pitää samalla huolta siitäkin, että häirinnän kokija kykenee selittämään sitä miten tarkalleen häneen vaikutetaan vasta pitkän ajan kuluttua eli vasta silloin, kun häirinnässä on saavutettu jokin sellainen vaihe, jossa voidaan katsoa taaksepäin ja havaita jo esiintyneessä häirintätoiminnassa säännönmukaisuuksia. Tämä kasvattaa riskiä siitä, että jos kertoja epäonnistuu selittämään "häirinnän kaavaa", se tulkitaan suorastaan tahallaan luulosairasteluksi. Ts. terveysalan ammattilainen tulee käytännössä suojelleeksi häiritsijöitä.

Jos voidaan hyväksyä mahdolliseksi se, että epäeettinen toiminta on houkuttanut eri tahoja ja terveysalalle pääsee töihin kaikenlaisia jästipäitä, joille oma ja sidosryhmien etu on ensisijaista, ei tällaisestä olisi kovin pitkä siihenkään mahdollisuuteen, että viralliseen tarkkailuun joutuminen itsessään olisi osa jonkinlaista häirintää. Onhan kuitenkin tavanomaista, että monet kaupunkilaiset yhdessä eri viranomaisista monien ammattiryhmien edustajiin kokevat, että he haluavat käyttää kaikki mahdolliset keinot (luvattomasta televalvonnasta alkaen) sen varmistamiseksi, että mikään riski ei uhkaa kaupungikehitystä tms. Seuraava tiettyä ajanjaksoa kuvaileva teksti tarjoaa mahdollisuuden tulkita minkälaisten potilaiden mielenterveydelle vaarallisten ihmisten tykö erilaiset viranhaltijat tulevat ohjanneeksi niitä ihmisiä, jotka eivät "sovi muottiin" tms. Tätä ohjausvaikutusta voidaan ajatella niinkin, että 1 - 3 eri tahoa toteaa sarjamuotoisesti, kukin vuorollaan, että "tämä ei kuulu meille", "tämä ei kuulu meille", "tämä ei kuulu meillä" ja joiden jälkeen asian ottaa käsiteltäväkseen se taho, joka tyrii tehtävänsä ja aiheuttaa vain lisää ongelmia - mistä se ei tietenkään ota mitään vastuuta.

--

Tästä kohdin tekstin loppuun asti kerrotaan omituisista piirteistä, joita on esiintynyt psykiatrisen poliklinikan tarkkailutiloissa (jonkin verran käytäviä, joukko potilashuoneita, "akvaario", lääkäreiden huoneita, kahvittelu- ja ruokailutilat, olohuonemainen tila ym.) muutamia vuosia sitten. Siinä pitäydytään olemaan kertomatta mitään "tietojärjestelmäavusteisesta häirinnästä", eikä ajanjakson kuvailussa ole pyritty tavoittelemaan esiintyneiden tuntemuksien mahdollisimman autenttisena välittymistä, vaan teksti on rakentunut enemmänkin sen varaan, että lukija tunnistaisi ne seikat, joiden ei ole sopivaa antaa tapahtua kyseisissä olosuhteissa. Esim. sitä jos lääkäri nykäisee kirjan potilaan käsistä ja suorastaan vittuilee siinä samalla huomiota vieressä olevalta osastonvastaavalta kaivaten, ei voi pitää vaikkapa testinä, jolla koetellaan, minkälaisella "pimahdusasteella" tarkkailtava on, vaan se on yksinkertaisesti silkkaa vahingontekoa, joka jättää ikäviä muistijälkiä. Huomioitavaa on, että jokainen seikka, joka vahvistaa sitä tosiasiaa, että Eksote palkkaa epärehtejä yms. ihmisiä, tekee todennäköisemmäksi sitä, että vastaavanlaisia on muissakin laitoksissa ja virastoissa - eikä välttämättä aina esim. jo habituksen puolesta tunnistettavina.

Tekstistä välittyy vaikutelma, että siinä ei suuremmin arvosteta työntekijöiden toimintaa, mutta yksinkertainen tosiasia on se, että he antoivat liiaksi vaikutelmaa tumpeloivuudesta, eikä heidän noudattamiaan käytäntöjä selvästikään ollut koeteltu ns. kenttäolosuhteissa, tätä kaikkea täydentäen syvä vaje tarkkailuun otetussa varsinaisessa tutkimisessa. Koko muutaman viikon mittainen ajanjakso tuntui lähinnä pitkitetyltä vitsiltä, joka ei reality-tyyppisenä tv-sarjana olisi kiinnostanut ketään. Ts. esiintyvä turhautuneisuus yms. ei varsinaisesti kohdistu niinkään siihen, mitä henkilökohtaisesti tunsi ja koki, vaan siihen että komponenttimallisesti toteutettu Lappeenrannan kaupungin palvelutarjonta toimintaohjeineen on ainakin tietyiltä osin kerrassaan tyhmästi suunniteltu ja toteutettu.

Perusteluna tarkkailuun ottamiselle on ollut väitetty koulu-uhkaus (vääristelyä) koulun yksittäisen kurssin keskustelufoorumilla, joka on tehty pienessä piirissä mm. iltalukion vararehtorin päätöksestä, joka taasen oli henkilönä se, jolla oli tavanomaista nöyryyttää ja ärsyttää potilaaksi päätynyttä kouluoloissa. Tarkkailusta päästyä ja muilta opettajilta omaa käytöstä tiedustellen, ei kenenkään taholta ilmennyt ensimmäistäkään vihjettä siitä, että käytöksessä olisi mitään moitittavaa, epäilyttävää tai erikoista. Tarkkailuunottamisaiheesta on myös letkeämpi kirjoitus "Itsensä syväjäädytystä epäilevän kuljetusketjusta".

Tarkkailussa ollessa saattoi tuntea sisällään pientä salaista ihailua niitä sairaanhoitajia kohtaan, jotka urheasti lukivat kolmatta kertaa läpi samaa Etelä-Saimaata ilmeenkään antamatta ymmärtää, että he ovat kuolemassa tylsyyteen. Oli selvästi huomattavissa, että aamu- ja iltavuorossa ei juurikaan ollut sellaisia sairaanhoitajia, jotka olisivat saaneet harjoitusta erilaisten potilaiden käsittelyssä, sillä he olivat kuin arvalla kaupungin kaduilta vetäistyjä ja valkoiseen asuun kietaistuja. Lyhyttä, pitkää, pulskaa, laihaa, karvaista, tyttömäistä, äreää, hiljaista ym.

Jos näennäispalveluihin sisältynyttä kertaalleen kuukauden aikana esiteltyä kuvataideterapiatuntia ei lasketa - ja saahan siitäkin johonkin listaan käytettävissä olevista palveluista yhden kohdan lisää, niin kuulostaa ulospäin paremmalta - osastolla lähinnä vain "oltiin ja möllötettiin", pari kertaa viikossa jollekin kummalliselle tapahtumalla altistuen. Näihin kummallisuuksiin sisältyi esim. erään hiljaisemman potilaan seinään tönäisy erään osaston isokokoisen sairaalahoitajan toimesta, minkä jälkeen kyseinen tönäisijä katseli virnistellen osastonvastaavaan ikään kuin kaverillista hyväksyntää hakien. Ja sitten oli taas hiljaista ja missään ei tapahtunut mitään. Aivan kuin olisi haluttu järjestää joukko tilanteita, jotka olisi helppo palauttaa mieleen myöhemminkin ja kenties kertoa muillekin jonkinlaisen "kauhukertomuksen" muodossa.

Eräänä muuna epäkohtana oli ollut se, missä sairaalalääkäri oli päättänyt nykäistä kirjan potilaan käsistä ja kysäistä "mitäs kirjaa sitä oikein luetaan". Kirjan nimi "Freedom Evolves" (Daniel Dennett) oli hänen käytöksensä mukaan niin hupaisa, että hän näytti sitä sen vuoron osastonvastaavalle samalla pilkallisesti naurahtaen ennen kuin kielsi kirjojen lukemisen kokonaan. Eli sivistävää kirjaa ei saa lukea, mutta Etelä-Saimaasta voi lukea, kuinka mopopojat ryöstivät ja tappoivat 10-vuotiaan, sekä iltaisin voi katsoa telkusta, kuinka Myytinmurtajat kertovat pommin rakentamisesta. Kyseinen mm. tietoisuudesta kertova kirja olisi stimuloinut esiin niitä ajatuksia, joilla olisi ollut helpompi selittää tarkkailuun johtaneiden tapahtumien syitä. Mukaan haalittuja lukion kirjoja oli tähän mennessä saanut lukea lähes kolme ensimmäistä viikkoa ja vasta sitten keksittiin, että niiden lukeminen ei olisikaan hyväksi, koska "pitää rauhoittua" tjs. Ainoat tuntemuksen puuskat olivat kylläkin osastolla työskentelevien aiheuttamia. Etelä-Saimaa pysyi kuitenkin edelleen kelvollisena luettavana. Nerokasta.

Vaikka Internet oli vuonna 2008 jo olemassa, ei edes sen tietoon tuleminen, että käytti luvanvaraisesti hetkeksi itselleen saamaa omaa vanhaa nokialaista puhelinta Internetiin pääsemiseksi, vaikka sanoi menevänsä soittamaan jonnekin, saanut aikaan sitä, että taustoja olisi selvitelty ja alettu kyselemään onko esim. yhteydessä terroristeihin tms. Olihan sentään tarkkailussa väitetyn koulu-uhkauksen vuoksi. Lupaa mahdollisten aiempien psykiatristen ym. tutkimusten saamiseksi kyseltiin alkuvaiheessa, mutta ei niihin sitten palattu missään vaiheessa uudempaan kertaan. Verkkosivujen logeissakaan ei myöhemmin vilkaistuna näkynyt yhtään kaupungin proxyn kautta tulleita yhteyksiä, minkä kautta kaikki kaupungin tietokoneilta ulospäin menevät yhteydet siis kulkisivat. Eipä tosin koskaan kysyttykään verkkosivujen olemassa olosta tai sosiaalisen median profiileista. Tällainen herättää vahvasti kysymyksiä siitä, mikä on yleensä on koko väitetyn tarkkailun tarpeen idea vai onko kyse jostain aivan muusta.

Tuleviin tapahtumiin vaikutti oleellisesti myös sekin, että potilaan sukulainen, jota potilas oli pyytänyt tuomaan kirjoja ym.  oli heti saapuessaan vetäissyt osastonvastaavan sivummalle ja esittänyt tälle jonkin törkeän valheen, mitä osastonvastaava ei suostunut kertomaan, mutta käytti ilmaisua "sinähän olet vaarallinen". Kukaan ei ikinä ole edes suuntaa antavasti vihjannut, että asianomainen olisi vaarallinen tms. joten mikä väite sitten oli ollutkin, se on ollut todella timakka valhe. Kyseistä tapahtumaa ei kirjattu yhteenkään raporttiin ylös, jotka asianomainen myöhemmin itselleen tilasi. Yleensäkin niistä paistoi esiin se tosiasia, että niistä on huolella poistettu kaikki merkinnät, joiden perusteella voisi esim. Valviralle osoittaa, minkälaisia epäkohtia on esiintynyt. Kyseinen sukulainen ei ole ollut juuri missään tekemisissä asianomaisen kanssa vuosiin, mutta silti hän esiintyi kuin tuntisi paremminkin ja käytti jostain syystä tätä mahdollisuutta hyväkseen.

Joskus melko lähellä poispääsyä sairaalalääkäri oli keksinyt juurikin siihen vedoten, ettei potilas saanut monimutkaista häirintään liittyvää asiaa selitetyksi, että hänelle pitäisi aloittaa lääkitys, mikä osoittautui sellaiseksi, että se tekee ajatustyön vielä hankalammaksi. Juuri tässä kohdin olleen sen mainitun perusongelman äärellä eli ei kaikkea voi selittää pelkästään puhumalla, muistinvaraisesti ja ilman apuvälineitä. Päätöksenä lääkityksen aloittaminen oli typerä ja huonosti perusteltu, aiheuttaen tunteiden kuokahdusta. Myöhemmin analysoiden oli tunnistettavissa, miksi joku potilas saattaisi ottaa kynän ja iskeä sen moisen pösilön kaulaan (mielikuva lainattu tv-sarjasta The Originals). Eihän kenenkään lääkärin, joka päättää muiden ihmisten asioista, voi antaa olla niin typerä ja vastenmielinen. Aamuvuoron osastonvastaavan kanssa kyseisen, huonosti suomea puhuvan (algerialaisen?) lääkärin toimista keskustellessa saa kommentiksi, että "hän on ihan hyvä" siihen sävyyn kuin tarkoittaisi hänen olevan ulkomaiseksi lääkäriksi ihan hyvä, sivuuttaen kerrotut epäkohdat.

Lääkityksen aloittamisesta ei mennyt edes kovin pitkään, kun ylemmällä taholla oltiin päätetty päästää potilaaksi luonnehdittu takaisin kotiin eli siinäkin pitkäjänteinen päätöksentekokyky petti pahasti. Mitään vertailevia testejä kuten verikokeita ei oltu tehty, jonka perusteella olisi arvioitavissa, että alku- ja loppuaika olisivat sillä tapaa erilaisia, että jotain erityistä muutosta potilaassa olisi havaittavissa. Potilas oli koko tarkkailujakson ajan ollut ystävällinen muita potilaita kohtaan ja ainoat käytöksen ja puheen tasolla esiintyvät poikkeamat olivat täysin henkilökunnan itsensä aiheuttamia.

Tätä poispääsemistä oli edeltänyt vaatimus sopimuspaperin allekirjoittamisesta, jossa potilas sitoutuu vapaaehtoiseen pakkohoitoon ja osaston sääntöihin, minkä tuominen oli jätetty sen henkilön tehtäväksi, joka oli enemmän leppoisampi kuin moni muista sairaanhoitajista. Sitäkin sopimuspaperia piti sanailla uusiksi ikään kuin sen sanailun järkevyyttä ei olisi koskaan koeteltu todellisessa tilanteessa.

Tapaamisessa, jossa sairaalalääkärin yhdessä ylilääkärin kanssa viimeisen kerran tapasi - ylilääkärin tapasi tällöin ensimmäisen ja viimeisen kerran - täydensi sairaalalääkäri ylilääkärin kommenttia siitä, että päästetään nyt kotiin, kommentoimalla "kunnes sitten tulet takaisin", mikä oli täysin asiatonta ja vain tahallaan muistijälkiä aiheuttavan tekemäksi sopivaa. Ylilääkärin kasvoilla ei kuitenkaan näkynyt merkkejäkään siitä, että tämä olisi nähnyt syytä torua sairaalalääkäriä sanavalinnoista eli ts. hän hyväksyy osastolla tapahtuvan henkilökunnan asiattoman käytöksen. Kyseinen ylilääkäri sai myöhempinä vuosina jonkun palkinnonkin ansioistaan ylilääkärin roolissa.

Paikallislehtien kautta ei tyypillisesti välity tietoa siitä, jos sairaanhoitopiirissä, alueen kouluissa tai muissa instituutioissa tapahtuu jotain epäeettistä tai vielä pahempaa. Toisinaan saatetaan kertoa siitä, kuinka joku yksittäinen hoitaja on jäänyt kiinni näpistelystä tai muusta vähäisestä, mutta sellaisella lähinnä ostetaan aikaa siinä mielessä, että moisesta kertominen saa vähemmän valppaan lukijan luulemaan, että paikallislehti ihan oikeasti vahtii mitä alueella tapahtuu. Yhdellä sairaanhoitajan näpistelystä kertovalla uutisella saadaan tässä mielessä ostetuksi aikaa jopa puoli vuotta ennen kuin hitaamminkin hoksaavat lukijat alkavat havahtua siihen, että asiat vaikuttavat lehden kautta luettuna olemaan epäilyttävän hyvin.

Koska mm. paikallislehti ja radiot siinä ohessa ylläpitävät illuusiota, että monimutkaista pahaa tai erityisen erikoista ei tapahtu kuin jossain kaukana muualla, jos sielläkään, on suhteellisen työlästä väittää esim. sellaista, että Seija-niminen sairaanhoitaja, joka oli eräs tarkkailujakson sairaanhoitajista, oli keinotekoisesti sinne sijoitettuna. Kyseinen nainen oli hänkin iltalukiossa opiskelemassa englantia kaikki ne samat kurssit kuin potilaan asemaan viety, joten teoriassa hänestä saa näppärän välineen, jolla muussata muistoja englanninkielen opiskelusta yhteen tarkkailussa olemisen kanssa - mitä on häirintämielessä hyödynnetty juurikin tässä tarkoituksessa, mutta myös siten kuten on kerrottu kirjoituksessa "Otaksumista", jonka ymmärtäminen vaatii hieman perehtymistä lukijalta. Työntekijöitä kuten Seijaa on voinut olla helppo siirrellä yksiköstä toiseen tai ohjailla tekemään omia valintoja sopivien suggestioiden avulla, mutta tämä ei ole julkista tietoa - ainakaan itselle, jollekin muulle se voi ollakin.

--------

Poliisi: aivojen turmeltuminen häirinnän vaikutuksesta ei kuulu meille

Etelä-Karjalan Poliisi antoi äskettäin vastauksessaan lähettämiini, toisiinsa punoutuviin rikosilmoituksiin liittyen, eräänlaisen hyväksynnän psykologisen häirinnän käytölle. Olin lähettänyt heille syksyn tienoilla joukon huolitellusti taustoitettuja rikosilmoituksia, jotka kohdistuivat sekä tiettyihin yrityksiin työntekijöineen, että yksityishenkilöihin, joita kaikkia yhdistää väittämäni mukaan se, että he toimivat keskenään koordinoidusti pitääkseen haitan kohteena olevassa henkilössä yllä kroonista stressitilaa. Poliisi oli ilmeisesti kokenut selvitykseni olevan laadultaan hyvä, sillä vastausviestissä ei mainittu esim. sanoja "sekava" tai "vaikeasti tulkittava", vaan rikosilmoituksiani luonnehdittiin sanoilla "laaja ja yksityiskohtainen". Varsinainen tavoite ei kuitenkaan toteutunut, sillä useisiin lakipykäliin vedoten (viittaavasti, ilman referointia) kerrottiin, että esitutkintaa ei aloiteta, koska esille tuoduissa asioissa ei ole rikoksen piirteitä. Tämä jätti asian käsittelyn hankalaan välitilaan, koska käytännössä poliisi tuli sanoneeksi, että yksilö voi kuvailla haitanteosta aiheutuvaa oireilua vaikka kuinka paljon ja tuoda esille yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miten joku tai jotkut haitan aiheuttavat, mutta poliisi ei käy asiaa tutkimaan, koska heillä ei ole asiaan sopivaa tarttumapintaa. Toki sinänsä esim. pahan mielen aiheutuminen tai ärsyyntyneisyyden tilaan joutuminen eivät ole rikoksia sinänsä, mutta vastausviestistä jäi silti se maku, että laskettiin sen varaan, että viitatuissa lakiteksteissä olisi niin paljon setvittävää, että se lannistaisi rikosilmoituksien tekijän. Ottaen siis huomioon, kuinka kepoisin perustein poliisi muutoin saattaa ryhtyä toimeen.

Suhtautuminen poliiseihin on tässä siinä mielessä kinkkinen, että sen jälkeen kun partioautoissaan tilanteita seuraavat poliisit ovat itse vaikuttaneet osallistuvan häirintään tiettyjä samoja häirinnän perusmetodeja noudattaen – kenties kerätäkseen irtopisteitä joiltakin ei-poliisi -tuttaviltaan, ei ole voinut pitää täysin todennäköisenä, että rikosilmoituksetkaan päätyisävt sellaisen henkilön käsiteltäväksi, jota voi pitää riittävän rehtinä. Eräs karkeimmista häirinnän perusmetodeista on se, että kytätään etämonitoroinnin avulla sitä hetkeä, kun kohdeyksilö on saavuttanut jonkinlaiset äärilaidat tekemisessään esim. tehdessään tutkimusta jostain aiheesta (esim. jokin ohjelmistoteknologia tai jotain terveysaiheista) ja hänen huomionsa on täysin suuntautunut tuohon aiheeseen, ja tuotetaan sitten jonkinlaista suht pitkäkestoista äänenpitoa täsmäajoituksella. Yksi tai useampi poliisipartio on mm. kesällä 2015 ajoittanut autonsa äänilaitteiden käytön juuri sille hetkelle, jossa tällainen huippukohta tietokoneen äärellä tapahtuvassa tekemisessä on saavutettu. Ajoitus on niin tarkka, että toleranssi on enintään sekunti ja se on vähemmän kuin se aika, joka poliisilta todennäköisesti kestäisi, jos se lähtisi esim. ylinopeutta ajaneen auton perään parkista tai jo liikkeellä ollessaan. Ääni on lähes aina kuulostanut  siltä kuin poliisi ajaisi kilometrin päässä olevaa pitkää suoraa autotietä pitkin kohti Lappeenrannan keskustaa. Toki sillekin on annettava jokin pieni todennäköisyys, että joku ajaa tahallaan esim. ylinopeutta tai tekee muuta sellaista, joka saa poliisipartion reagoimaan, mutta sehän tarkoittaisi sitä, että joltain lähtee kortti kuivumaan ja kuka sitä nyt huvikseen haluaisi? Jos siis ajatellaan, että esim. heinäkuussa poliisi olisi osallistunut 10 häirintäkertaan, niin naapureille jäisi n. 30 krt eli kyseisen kuukauden 40:stä johonkin itselle tärkeään asiaan keskittymisestä ei yksikään onnistunut aivan puhtaasti. Tyypillisesti mm. paikallisen perhemarketin työntekijät ovat noina päivinä olleet erityisen aktiivisina vahvistamaan häirinnän mieleenjäävyyttä ja ovat olleetkin erään rikosilmoituksen kohteena. Mieleen nousee mahdollisuus, että se mitä joskus on tapahtunut kauppakeskus Sellon Prismassa eli väitetty mustasukkaisuuteen liittynyt ampumavälikohtaus olisi todellisuudessa ollut prismalaisten tahallisen ärsytyksen kohteena olleen henkilön päätöstä kostaa prismalaisille ja mitä poliisi sitten päätti peitellä kehittämällä tarinan, jonka ns. suuri yleisö ottaa vastaan sellaisenaan, eikä kysele ylimääräisiä.

Jopa kirjoittaminen häirinnästä (ks. yleistä selvitystä ja esimerkkejä muista kirjoituksistani) voi tuottaa fyysisesti pahaa oloa, jos se sisältää sellaisten aiheiden käsittelyä, jotka saavat aikaan useita neuraalisia hyökyaaltoja, joista useat indusoivat (houkuttelevat) esille muistoja tai mielikuvia, jotka tuottavat keskenään samankaltaista ärsyttävyyttä (hermoverkkojen signaalit siis vahvistavat toisiaan). Pikanttina tässä kohtaa voi pitää sitä, että tässä pyrittiin välttämään sanomasta, että jonkin aiheen ajattelu sisänsä johtaisi johonkin ärsyyntyneisyystilaan tai pahempaan, sillä tällainen ajattelutyyli olisi juontuvaa sanan "liittyä" erheellisestä käytöstä, mikä monilla ihmisillä  johtunee siitä, että he ovat piirtäneet liian monia kaavioita jollekin tasopinnalle, missä yhdestä asiasta piirtyy nuoli kohti jotain toista asiaa. Sillä tapaa voi tuntua helpolta selittää asioita itselleen ja muille, mutta se on usein jokseenkin harhaista ja tottumukseen perustuvaa.

Kirjoittaen tai suoraan kokien, vahvan ärsyyntyneisyystilan kytkeydyttyä päälle elimistö lähettelee viestejä hitaasti ja nopeasti eri puolin elimistöä kohti, mistä sitten lähtee lisää signaaleita jonnekin muuanne elimistön pyrkiessä reguloimaan toimintaansa ja viemään sitä takaisin kohti homeostaasista tasapainotilaa. Mieli pystyy tietoisesti, vaikkakin jonkinlaisen viiveen saattelemana ohjaamaan näitä tapahtumia esim. kanavoimalla ärsytyksen tuottamaa dopamiinipursketta omiin tarkoituksiinsa, jolloin kokijan paikalla olevan yksilön ei tarvitse toimia pelkästään passiivisena ärsytyksen tunteeseen hukkuvana, jota elimistö kannibalisoi vielä seuraavana päivänäkin saadakseen haalittua tarpeelliset ravintoaineensa kasaan ja syntetisoidakseen niistä jotain, mitä kuluu paljon ärsytyksen tunteen aikana ja sen hillitsemiseksi. Tämä elimistön itsensä kannibalisointi eli purkaminen tarkoittaa sitä, että tarvittavia ravintoaineita otetaan sieltä, mistä sitä vain on saatavilla (esim. hiuksista). Joitakin aineita elimistö ei pysty itse tuottamaan, joten kun ne ovat loppu, ne ovat loppu, jolloin voidaan arvailla elimistön "kytkevän toimintojaan pois päältä" energian ja resurssien säästämiseksi.

Tietyntyyppinen, koordinoidusti pohjustettu häirintä voi aiheuttaa sellaista pitkäaikaisvaikutusta, joka aiheuttaa yksilön hermoverkoissa tarpeetonta signalointia ilman ilmiselvää syytäkin, mikä johtuisi todennäköisesti priming-efektistä, joka on joskus kovin hitaasti haihtuvaista eli jokin aiempi ärsyke valmistelee jonkin muun ärsykkeen vaikutusta sillä tapaa, että jokin tunne tai ajatus nousee helpommin mieleen. Ja jos näitä valmistelevia ärsykkeitä on esiintynyt paljon, ne todennäköisesti vahvistavat sekä toinen toistaan, että tekevät myös niihin liittyvien assosiaatioiden tajuntaan nousun todennäköisemmäksi.

Mieli voi joutua sitomaan "ajatusresursseja" turhaan sellaisten ajatusten ehkäisyyn, joita ei halua miettiä, mikä voi käytännössä tarkoittaa ajattelukapasiteetista menevän 30 % hukkaan, mikä tekee esim. päättelemisestä ja muistitoimintojen hyödyntämisestä kökömpää. Tätä pahentaa se, jos samanaikaisesti ilmenee lisää joko uutta tai aiempaa varioivaa häirintää.

Aivot pystyvät kyllä uudistumaan, mutta jos ne eivät saa siihen riittävästi hyviä tilaisuuksia häirinnästä johtuen, riittää vähäisempikin suggestoivuus "riskialttiiden" muistojen ja mielikuvien esiinhoukuttelemiseksi vähintäänkin pilaamaan hyvän tunnetilan. Aiempiin kirjoituksiini nähden teen kuitenkin sen lisäyksen, että määritän riskialttiuden korreloivan vahvasti sen suhteen, kuinka laadukkaasti on syönyt eli onko esim. saanut tarpeellisia rasvahappoja riittävästi. Muutoin joku saattaisi argumentoida, että kyse olisi ihmistyypistä, joka olisi ikään kuin jatkuvasti tietyllä tapaa herkkä tietynlaiselle vaikuttamiselle, mikä taasen olisi suunnilleen yhtä tieteellistä kuin teenlehdistä ennustaminen.

Jos tietoverkon kautta tunkeutuminen olisi kitkettävissä pois, elektronisten laitteiden jumiuttaminen loppuisi ja tietämys siitä, että omaa verkkoliikennettä luetaan, kuunnellaan, katsotaan, suodatetaan, muokataan ja estetään, häipyisi, ajoittainen häirintä olisi sinänsä helppo sietää, mutta kun poliisi ei edes epävirallisia kanavia pitkin pääse tai viitsi päästä kenenkään jäljille, kuluu tältäkin häirinnän kohteelta aivan tarpeettomasti energiaa esim. tällaisten kirjoitusten tuottamiseen. Enjoy.

---------

Läheisten ottaessa osansa joukkoistetun häirinnän vaikuttavuudesta

Bäng. Ja toinenkin vielä. Kolmas. Seuraavan päivän Etelä-Saimaassa lyhyehkö juttu siitä, kuinka parikymppinen perheenisä on määrittelemättömästä syystä ampunut ensin perheensä ja sen jälkeen itsensä. Juttuun haastateltu komisaario spekuloi asiaan voivan liittyä taloudelliset vaikeudet, mihin vielä lisää sen olevan tyypillisin syy tällaisille teoille. Juttu vaietaan kuoliaaksi - siitä ei kirjoiteta enää myöhemmin uudelleen. Yksikään samaisen parikerroksisen talon muutamasta kymmenestä asukkaasta ei kirjoita mietteitään asiasta blogiinsa tai Facebook-sivuilleen, mutta jotkut jotka tuntevat jonkun talon asukkaista saattavat uteliaisuuttaan kysäistä, josko tapahtuneesta irtoaisi enemmän tietoa mitä lehdessä kirjoitettiin, tyytyen kuitenkin ensimmäisiin "mitään erityistä ei kuulunut tai tullut havaituksi, itsekin tuosta lehdestä luin että ihan kymmenien metrien etäisyydellä on joku ampunut aseella sisätiloissa"-kommentteihin. Etelä-Saimaa sentään sen verran irrottelee, että laittaa rengasliikkeen mainoksen samalle sivulle ampumisjutun kanssa, kuten sen asenteeseen hyvin sopii.

Todellisuudessa kyse on voinut olla siitä, että kuluneen parin vuoden aikana kyseiseen kerrostaloon on joko muuttanut paljon sellaisia asukkaita tai monia siinä jo asuvia on konvertoitu sellaisiksi, jotka ovat jollain tapaa sitä vastaan, mihin joku tietty siinä asuja pyrkii tai mihin siihen taloon pian muuttava pyrkii, ollen ensisijaisia syyllisiä sille, että surmatyö tapahtuu. Tämä voi vaatia sen, että niille ketkä talossa jo ennestään asuvat, ilmaantuu mystisesti esim. työtilaisuuksia jostain aivan toisaalta, mikä saa aikaan heidän poismuuttamisensa ja täten aukenee uusi sijoituspaikka tietynasenteisille asukkaille. Ts. pelataan hyvin hidasta taktista peliä, jonka pohjustusvaiheeseen sisältyy tietyn asukkaan elämän tekeminen erittäin epämukavaksi, mutta kuitenkin sillä tapaa, että häirintä ajoittuu niihin hetkiin, jolloin tämän tietyn henkilön perhe ei ole kokonaisuudessaan tai osittain läsnä, ainoan lapsenkin ollessa sen verran vanha, että tämä käy jo ala-astetta, joten erilaista vuorokausirytmiä noudattava perheenisä on kotona silloin, kun muut ovat poissa. Ajateltakoon tässä sellaista kerrostaloa, joka sijaitsee lähellä jotain tehdasaluetta, muiden asukkaiden ollessa tuloiltaan keskiluokkaan yltämättömiä, lähettyvillä ollen kioski, konkurssikypsä apteekki ja hajallaan oleva rypäs omakotitaloja. Talossa on taloverkko tietoliikenneyhteyksiä varten, tietoliikenteen kulkiessa yksittäisen kytkinlaitteen kautta Internet-palveluntarjoajalle.

Kerrostalon tilalla voisi olla myös joukko omakotitaloja, jotka "piirittävät" tietyssä omakotitalossa asujaa, tietoliikenteen kulkiessa suurimman osan matkaa samoja piuhoja pitkin. Olennaistahan on lähinnä se, välittyykö jonnekin kauemma se, minkälaista häirintää tiettyä henkilö vastaan harrastetaan. Vertaa: jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole näkemässä, tuleeko tämä tapahtuma koskaan kenenkään tiedostamaksi?

Jos tämän taktisen pelin ensivaiheiden kulun voi olettaa kestävän pitkäänkin esim. siitä syystä, että sopivia asuntoja ei ole kaupan, täytyy jotain kautta olla muodostettavissa varmuus siitä, että kohdehenkilö ei voi muuttaa poiskaan. Tämä onkin erityisen pikantti yksityiskohta tässä, sillä jos tällaisen varmuuden pystyy muodostamaan, se tarkoittaa sitä, että on pystytty vaikuttamaan estävästi niiden viestintävälineiden toimintaan, joita kohdehenkilö käyttää. Hänellä voi ajatella olevan liuta vaihtoehtoja sähköpostin ja puhelimen lisäksi, erilaisista verkkopalveluista ja mobiilisovelluksista lähtien, perinteistä postikirjettä unohtamatta. Toisaalta, tietynlaisissa tapauksissa voidaan ajatella olevan hyväksyttävää prosessin kannalta, ettei aina ehditä vaikuttamaan riittävästi kohdehenkilöön ennen hänen poismuuttoaan, sillä sama häirintäprosessi voidaan aloittaa uudestaan toisaallakin tai voidaan vaihtaa häirinnän kohteeksi joku toinen, jos tarkoitus ei ole saada kohdetta tappamaan itseään, vaan on tarkoitus tehdä hänestä seuraava Breivik. Tämä tarkoittaisi sitä, että tietynasenteisia henkilöitä olisi levittäytynyt pitkin Suomea.

Olennaista onnistuneessa häirinnässä on se, että häirintää ei voida osoittaa riittävällä todistettavuuden asteella, mutta sen toteuttamismahdollisuudet olisivat silti jatkuvasti korkealla sitä kautta, että erilaisten teknisten apuvälineiden kautta kohteen toiminnan monitoroitavuus pysyisi mahdollisena, mikä mahdollistaisi täsmällisen ajoittamisen. Tietoliikenteen monitoroitavuus tarjoaisi myös luvattoman paljon kertyvää tietoa kohteen käytösanalyysin pohjaksi, mitä voisi käyttää syötetietona tietokoneellisille ennakointijärjestelmille, minkä avulla voisi tilkitä ennalta ne ajalliset kohdat, joita suora, tekninen seuranta ei kattaisi. Tässä on huomioitavaa se, että asialla ei olisi mikään valtio, vaan ihan vaan ihmisistä koostuva joukko, jonka laajuudesta ei olisi tietoa kuin heillä itsellään. Eräänä olennaisimpana osallistujana tällaiseen olisivat tietoliikenneasentajat, joilla on luvallinen pääsy konfiguroimaan taloverkon toimintaan vaikuttavia laitteistoja ja täten he voivat tehdä mahdolliseksi esim. sen, että kaikki tietyn henkilön tietoliikenne kiertää toisen talon asukkaan tietokoneen kautta, joka täten pystyy estämään vaikkapa sähköpostiviestien kulkeutumisen määränpäähänsä tai niiden sisällön muuttamisen.

Jos olisi niin, että osallisina olisivat vähintään yksi tietoliikenneasentaja, joukko asukkaita ja niitä ihmisiä, jotka pystyvät sopivista naruista vetämällä mahdollistamaan sellaisia pelisiirtoja, missä asuntoja vapautuu ja pian entisille asukkaille aukenee yllättäviä työtilaisuuksia jossain toisaalla, minkä lisäksi sanomalehti "painaa tapahtumia villaisella" ja minkä lisäksi kyse ei olisi vuokra-asunnoista, vaan asunto-osakkeellisista asunnoista, niin siitä kertyy jo niin paljon riskialtista toiminnan koordinoimista, että asiaan täytyy liittyä jokin "palkinto", sekä joukko muita ihmisiä, jotka varmistelevat, ettei esim. tietoliikenneasentaja voi jäädä kiinni tekosistaan.

Lisäksi, jos nuori perheenisä todella tappaa perheensäkin itseensä kohdistetun häirinnän vuoksi, täytyy tuolloin olla niin, että hän on jostain syystä kokenut olevan tarpeellista suojella heitä, mikä vaatinee mm. sen, että hänelle on erilaisin suggestioin osoitettu, että hänen perheensä liikkeitä ja toimintaa seurataan asunnon ulkopuolellakin, lapsen luokkahuoneen tapahtumista vaimon venäjänkielen kurssin tapahtumiin. Tai jos ei aivan jatkuvasti tällaista suggestiota ilmene, niin ainakin se käy selväksi, että hänen häiritsijänsä tuntevat jonkun, joka tuntee sen, joka on ollut paikalla siellä, missä hänen vaimonsa ja lapsensakin.

Suggestiot eivät ehkä sellaisenaan tunnu kovin huolestuttavilta, jos mitään fyysistä perheenjäseniin kohdistuvaa haittaa ei ilmene, mutta entäpä jos niillä annetaan ennakkoon vihjeitä siitä, mitä ns. läheltä-piti -tilanteita seuraavina tunteina tulee tapahtumaan jollekin perheenjäsenistä? Kuinka monta sellaista tarvitaan, että huoli vaimon ja lapsen hyvinvoinnista alkaa kasvamaan niin suureksi, että häirintä on pakko ottaa keskusteltavaksi vähintään vaimon kanssa, ellei jopa lapsenkin kanssa, vaikka hän nuori iältään olisikin?

Jos häirintä todella on laajalti koordinoitua ja moni siihen osallistuu, siihen varmastikin halutaan ympätä mukaan jokin idea siitä, mihin sillä pyritään, jotta kohdehenkilö tämän idean tavoitettuaan saataisiin tekemään tietynlaisia valintoja. Eräs tällainen voi olla esim. sellaisen illuusion luominen, että Suomesta pyritään tekemään entistä yhtenäisempää asenteellisesti ja ne jotka eivät ole samanasenteisia, ovat sitä vastaan ja täten heitä ei kaivata mukaan. Illuusiohan tämä olisi - tai ehkä paremmin sanottuna, johonkin orientoituneisuutta - koska suggestioita voi olla vaikka kuinka monta, eikä niistä silti muodostuisi täyttä ja selkeää muillekin jaettavissa olevaa varmuutta, vaan aina vain jotain, joka muodostuu tuntemuksista ja emootioista.

Tilastollisesti voisi olla osoitettavissa monien osatekijöiden luonnollisen esiintymisen mahdottomuus, mutta jos tietynlaisten esiintymien ilmeneminen tyrehtyisi heti sen jälkeen, kun niitä alkaisi kirjata ylös, ei kertyisi riittävästi sellaista, mitä olisi näytettävissä muille ihmisille. Sopisi myös kysyä, miten se päätyisi häiritsijöiden tietoon, että on alettu kirjailemaan outoja ilmiöitä ylös paperille, jos sen tekee kotonaan seinien sisällä, mutta tekniikan kehittyneisyys mahdollistaa nykyäänkin esim. sen, että kuljettaessa WLAN-verkon aaltojen lävitse, voidaan matemaattisesti laskea, minkämuotoinen olento siinä meni ja mitä esineitä hänellä on kädessään.

Laajamittaisen häirinnän mahdollisuudella tuumaillessa täytyy ottaa huomioon, että Suomessa(kin) on käytetty sotatilaa verukkeena sille, että vähemmällä vahtimisella olleet ovat ampuneet asenteellisesti eri mieltä olevia otsaan; apartheidia tapahtuu edelleen, vaikkakin hiukan muissa maissa; NSA ja muut Yhdysvaltain virastot kylvävät maailman kansalaisiin uskoa siitä, että kaiken kattava valvonta on hyväksi.

Siltikin, on aika raju loppuratkaisu tappaa itsensä lisäksi myös perheensä, sillä sen täytyisi tarkoittaa sitä, että tekijä on saanut vahvan tuntuman siitä, että ne tahot, kuten poliisi, joille hän on ounasteluistaan kertonut, vaikuttaa olevan jo ennalta tietoinen siitä, mitä hänelle on tapahtunut, mikä tukisi hänen mielessään sitä saatujen suggestioiden kautta muodostunutta käsitystä, että Suomessa on laajemminkin meneillään jonkinlaista valtatasapainojen uudelleenjärjestelyä ja asennelevitystä. Tämä saisi nuoren perheenisän kysymään itseltään mm. sitä, mitä hänen lapselleen tapahtuisi, jos hän tappaisi vain itsensä eli pystyisikö hänen vaimonsa kasvattamaan heidän lapsensa siten, että tämä ei tulisi ns. aivopestyksi näiden eriasenteellisten toimesta.

Toki tässä kerrotusta jää vielä avoimeksi monta kysymystä kuten se, eikö tällaisella perheellä olisi yhtään ystäviä ja eivätkö he parin vuoden aikana tavoittaisi edes puhelimitse sellaisia työnantajia, jotka maksaisivat heille sen verran paljon työkorvausta, että heillä olisi varaa muuttaa muuanne ja olisiko niin, että edes epäviralliset nettiseriffit (1) eivät saisi selvitettyä, mistä oikein on kyse? Erityisen mietityttäväksi jäisi se, mitä tarkoittaisi "Breivikiksi kasvattaminen"? Hänen kohteenaan kerrotaan olleen kulttuurimarxilaisuus, mikä ei määritelmällisesti mahdollista ärsyyntyneisyyden purkamista kovinkaan eksaktiin ihmisryhmään - tässä siis ajatuksena, että suggestioista voisi tulkita, minkähenkisiä tyyppejä on niiden takana ja ketkä täten olisivat ärsytettyä vastaan. Huomioitavaa on, että sopivan systemaattisesti toimien, häiritsijät pystyvät ohjaamaan vaikutelmaa häiritsijöiden identiteetistä mihin suuntaan vain.

Tieto- ja viestiliikenteen häirittävyydessä huomioitavaa on mm. se, että teleoperaattorit (lue: yksittäiset työntekijät, jotka pystyvät peittämään jälkensä) pystyvät ohjaamaan minkä tahansa puhelinnumeron minne tahansa, Itellalla on postikirjeiden osoitteiden automaattiset lukulaitteet, jotka sopivasti ohjelmoituna voivat ohjata tietyn vastaanottajan kirjeet syrjempään, sekä mammuttikokoisiakin verkkosivustoja voidaan väärentää kopioimalla aidon verkkosivuston sisältämältä palvelimelta sivut tietokantoineen toiselle palvelimelle ja tekemällä niihin halutunlaisia muokkauksia. Jälkimmäinen näistä vaatii lisäksi sen, että verkon selaaja ohjataan käyttämään väärää palvelinta, vaikka sivun osoite selaimen osoiterivillä näyttää olevan oikein. Tällä tavoin saadaan esim. kokonainen keskustelufoorumi kopioitua palvelimelta toiselle, yhden ainoan ihmisen (joku häiritsijöistä) esiintyessä jokaisena tuon keskustelufoorumin käyttäjänä - koska hän voi kirjautua sisään kenenä tahansa.

--

(1) Ne, jotka kirjoittelevat nettipalstoille muiden luettavaksi löydöksiään kuten pommi-iskujen tekijän katuosoitteen, eivät juuri koskaan tuo keskusteluun mitään muuta kuin simppeliä helposti saatavaa tietoa ja heidän spekulatiiviset kykynsä ovat yhtä aneemisia kuin heidän mielikuvituskykynsäkin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat