Uskottavaa vai totta

Työstä (teema, kokoelma kirjoituksia)

Työstä (teema, kokoelma kirjoituksia)

Sisältää kirjoitukset (ei julkaistu toisaalla):

  • Klarna ei ollut paikalla, kun opeteltiin tekemään asiakasanalytiikkaa (2016)
  • Ideologisuuteen perustuva ulkoinen työntekijän häirintä helpompi työnantajalle? (2017)
  • Vaateteollisuus ja kauppiaat (2016)
  • Työllisyysasteen karmaisevien nostokeinojen piilotavoitteisiin yhdistyvyydestä (2016)
  • Omaehtoinen oppiminen uhattuna (2016)

---------

Klarna ei ollut paikalla, kun opeteltiin tekemään asiakasanalytiikkaa

Klarna näyttäytyy finanssialan uudet trendit ymmärtävänä, osamaksupalveluita tarjoavana yrityksenä, joka tarjoaa vapaiden ohjelmistokehittäjien käytettäväksi ohjelmistorajapintojaan ja sovelluskehityspakettejaan, mutta asiakasanalytiikan osalta uskaltamattomuus ottaa siitä vallan liian aikaisessa vaiheessa, minkä vuoksi se monen muun yrityksen tavoin menettää jonkin verran tuloja. Pikanttia on se, että vaikka Klarnakin on monen muun yrityksen tavoin sälyttänyt luototettavuusarvioinnin Asiakastiedon tehtäväksi, se tulee Asiakastiedon välittämän yhden bitin arvoisen tiedon pohjalta hylänneeksi samanlaisia asiakkaita (yksityishenkilöt), joita se on saattanut ehtiä luotottaa osamaksun mahdollisuudella jo usean vuoden ajan, vaikkei ostavan asiakkaan elämäntilanteessa oikeasti ole tapahtunut käännettä mihinkään huonompaan. Joku muu on toki saattanut käydä yöllä käynyt katkaisemassa pyörästä tukijalan, tärvellä valvomattomana olleet kengät tärpätillä tai estää sähköposteja pääsemästä perille, mutta tällainenhän ei kertoisi erityisempää hänestä itsestään.

Ts. Klarnan asiakas on voinut käyttää keskeytymättä Klarnaa verkko-ostosten maksamiseen usean vuoden ajan, maksettavan määrän käydessä useita kertoja nollassa,  ylärajan pitäytyessä tilastollisen selkeästi havaittavasti terveissä rajoissa ja takaisinmaksuhistoria on muutenkin kelpoisa, mutta Asiakastiedon ilmoittaessa Klarnalle koneellisesti, että opintolainojen takaisinmaksussa on ollut ongelmia vähävaraisuuden vuoksi - joka olisi ollut tilanne vaikkapa kahden edellisen vuoden ajan, jonka kokonaisuudessaan Klarna asiakkaana - Klarnan tietojärjestelmä ei suostu enää luotottamaan yhtään mitään, vaikka se jokin olisi arvoltaan jotain vähäistä kuten 30 euroa. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että Klarna antaa 100 %:n painoarvon yhdelle seikalle ja kaikelle muulle kuten luototushistorialle 0 %. Tällainen ei anna kovinkaan luotettavaa kuvaa Klarnan kyvystä analyyttiseen päättelyyn. Onkohan Klarnalla ollenkaan töissä analyytikkoja? Tälläinen herättää ajatuksen siitä, että on sovellettu sitä perinteistä yritysoppia, missä keskitytään johonkin olennaiseksi määritettyyn kohderyhmään ja screw the rest.

Klarna on eräs niistä osamaksupalveluita tarjoavista yrityksistä, jotka ovat perustettu sen tiedon pohjalle, että toisinaan heidän asiakkaansa haukkaavat maksettavaa hiukan enemmän kuin pitäisi, mutta kansainvälisestä kokemuksestaan huolimatta Klarnan "tekninen käytös" muistuttaa sellaisen yhtiön toimintaa, joka on ulkoistanut asiakasanalytiikan kokonaan jonkun muun tahon tehtäväksi, jotta Klarna itse voisi keskittyä johonkin olennaisempaan ja säästää (runsaastikin) henkilöstökuluissa.

Asiakastietohan ei yrityksenä olisi kuvaillunlaisessa tapauksessa tehnyt mitään erityisempää analyysiä, koska se ole viestinyt Klarnalle mistään huolestettuvasta ennen kuin vasta sitten, kun se on saanut koneellisen tiedon siitä, että joku asiakas on yrittänyt ostaa verkkokaupasta jotain tuotetta, vaikka hänellä on jokin yhden bitin arvoinen merkintä jossain rekisterissä. Ja sitten Asiakastiedon tietojärjestelmä välittää tämän yhden bitin arvoisen tiedon Klarnalle, sekä lähettää ostamista yrittäneen asiakkaan postiosoitteeseen automaattisesti koostetun tiedon siitä, että tällä on sellainen ja sellainen merkintä luottotiedoissa. Sopii kysyä kuinka moni muu yritys, joka ei välttämättä toimi finanssialalla, vaan jollakin muulla alalla, voi luottaa Asiakastiedon kykyyn tehdä analyysiä, jos se ei sellaista tee? Kuinka laaja on se harmaa alue, jonka osalta Asiakastieto ei viitsi vaivautua tekemään tarkempaa mietintää, vaan toteuttaa vain jotain automaattista?

Se on myönnettävissä olevaa, että Klarnalla ei ole lainsäädännöllisin keinoin ja muine oikeuksine mahdollisuutta selvittää yksilön elämäntilanteita kovin tarkkaan, mutta jos yksilö kuitenkin olisi vähävaraisuudestaan huolimatta käsitellyt raha-asioita hyvin jo vuosien ajan, pitäisikö hänelle järjestää mahdollisuus osoittaa olevansa jonkinlaisilla vakioiduilla elämänradoilla, jotka indikoivat riittävän kelvosta asiakkuudesta? Jos Klarna haluaa välttää liikaa työtä, eikä sillä ole intoa laadukkaiden algoritmien luomiseksi, joilla arvioida asiakkaiden maksukyvykkyyttä epäsuorasti, kuka olisi se taho, johon Klarna voisi luottaa ja joka viitsisi ottaa tehtäväkseen ostavan asiakkaan välittämän tiedon käsittelyn? Asiakastieto saattaisi innostua asiasta, jos tämän arvioinnin voisi tehdä automatisoidusti, eikä kenenkään tarvitsisi keskustella kenenkään kanssa arvioinnin suorittamiseksi, eikä edes lukea minkäänlaisia tekstuaalisia selvityksiä. Käytännössä jäljellä jäisi jonkinlaisten indikaattoreiden tarjoaminen Asiakastiedon tai muun välissä toimivan tahon käyttöön vapaaehtoispohjalta, jos Asiakastiedon käytössä ei ole soveltuvaa koneälyä monisanaisten ja vapaamuotoisten selvitysten läpikäymiseen. Siis, jonkunhan se pitäisi kuitenkin ylimääräisestä työstä maksaa (ostava asiakas itse?). Voidaan ajatella olevan taattua, että tuottaessaan jonkinlaisen selvityksen vapaaehtoispohjalta, ostava asiakas muuntuu siinä prosessissa entistäkin huolellisemmaksi ostajaksi ja täten vähentää Klarnan (tmv. yrityksen) riskejä.

----------

Ideologisuuteen perustuva ulkoinen työntekijän häirintä helpompi työnantajalle?

Yrityksien työntekijöihin kohdistuvasta ulkoisesta, psykologisesta häirinnästä on poliisienkin hankala saada otetta, jos häirinnän vaikuttavuuteen osallistuvuus on hajautettu usean ihmisen tehtäväksi siten, että "kohdeyksilön mieli tajuaa koostaa häirinnän osista reaktion", mutta yksittäisen häirintään osallistujan teko ei sellaisenaan ilmennä mitään sellaista, joka toisi muiden ihmisten mieleen, että kyseessä on jotain häiritsevää. Työntekijän tällainen asettaa asemaan, jossa hän joutuu pohdiskelemaan, miten, josko ollenkaan, hän kertoisi asiasta työnantajalleen ja liekö siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä? Antaisiko työnantaja hänelle joustoa työaikoihin tai palautumis-/leppoistumisaikaa? Olisiko työnantajan sosiaalisen verkoston kautta saatavissa sellaista tietoturva-asiantuntijuutta, jolla voitaisiin ehkäistä edes sitä häirintää, joka kohdistuu työntekijän kotonaan kokemaan epämukavuuden tunteeseen elektronisten laitteiden vaikuttaessa olevan jollain tapaa tietoturvattomia?

Jollain tapaa tarkoituksenmukaisesti yhteentoimiva ihmisten joukko pystyy tuottamaan sekä häirinnän, että vaivihkaisuuden asuun puettua vaikuttamista. Soveltuvaa lähdemateriaalia sen arvioimiseksi olisiko syynä tällaiselle vaikuttamiselle todennäköisemmin yritysten väliset kilpailusyyt vai ideologiset syyt, ei ole, joten jonkinlaisen takaisinmallintamisen joutuisi perustamaan esim. vaikuttamisen systemaattisuuden asteeseen, tasalaatuisuuteen ja hienostuneisuuteen. Ehkä tavanomaisin psykologisen häirinnän keino on luoda johdoksia säännöstä "useita osumia kohti jotain miellettä saa sen laukaisemaan pohjustavan signaalin kaikkia suuritodennäköisempiä assosiaatiolinjoja pitkin", millä on pidemmän ajan kanssa se vaikutus, että täten toistuvasti aktivoitu mielle alkaa alitajuisestikin uuttamaan tietynlaisia aktiiviseen ajatteluun osallistuvia ideoita (monia kirjoituksia tästä aiheesta). Uusien assosiaatiolinjojen tuottamisen mahdollisuus saattaa olla parhaimmillaan/pahimmillaan silloin, kun ajattelu on uupunutta, eikä jaksa ajatella kuin helpoilla ajatuksilla. Olennaisena voi pitää sitäkin, mikä on työntekijän asema tai työtehtävä, sillä vaikka hän itse saattaakin kuvitella, että tuli tajunneeksi miltä osin hänen mieleensä yritetään vaikuttaa, hän ei pysty pelkällä tahdon voimalla "sammuttamaan" aivojensa neuroneita tuottamasta signaaleita. Tällä voi olla merkitystä hänen tehdessään päätöksiä ja valintoja. Muita mahdollisia suht välittömiä tavoitteita ovat ajattelun inhiboiminen (estäminen, tyrehdyttäminen, long-term depression) ja kognitiivisen stressin aiheuttaminen mahdottomilta tuntuvien valintojen väliltä valitsemiseen pakottamisen muodossa (pelkistys, vaatii mielikuvittelua ilman esimerkkejä).

Yrityksien työntekijöihin kohdistuvaa epätavallista vaikuttamista kuten häirintää ei nykyisin ole syytä ottaa joukkona löyhästi toisiinsa liittyvinä häirintäkertoina, joiden välillä ei olisi muuta kuin temaattinen yhteenkuuluvuus, sillä jos vaikuttamista häirinnällä tai vaivihkaisemmin käydään tosissaan harrastamaan, on silloin käytössä toimintaa ohjeistava tekoäly. Se pystyy pitämään pitkiä aikoja mielessään valtaisen määrän epävarmoja todennäköisyyksiä jonkun ihmisen toimintaan ja vaikuttamiseen liittyen, kunnes ne sitten jossain vaiheessa varmentuvat ja se alkaa ymmärtää paremmin kohdeyksilön mieltymyksiä, heikkouksia yms. Tekoälyn ei tarvitse tehdä päätelmiään kontekstirajoittuneesti, vaan se data, mikä sille on tarjottu yhteen kontekstiin liittyen, on sovellettavissa muissakin tilannyhteyksissä ja toki aina voi käyttää ihmisasiantuntijoita hienostamaan dataa. Koska on myös niin, että mikään ei estäisi sitäkään, että tekoäly voi olla yhteydessä toiminnanohjausjärjestelmiin, mihin tahansa julkiseen tai muuten tiedossaan olevaan APIin tai BaaSiin (kuva-analyysi, datalouhinta, sensoridata ym.), sekä kaikkiin verkon kautta saavutettavissa oleviin reitittimiin ja päätelaitteisiin, ei vaikuttamisen kohteena olevan kannattane liiaksi nolostua siitä, jos tuntuu ettei aivan pärjää tekoälyn nopeutta ja prosessointitehoa vastaan.

Lahjakortin tapainen työntekijästä huolenpitämisen osoitus esim. terapiaan ei varmaankaan olisi poissuljettu mahdollisuus aikana, jolloin käydään yhdessä koko henkilöstön kanssa ajelemassa kartingautoilla ja tuetaan terveitä elämäntapoja liikuntapalveluista maksamisen muodossa, mutta entä jos työntekijä vuodattaa kokemuksistaan Internetissä ja tuo niissä yhteyksissä esille, kuinka häirintä ulottuu ellei jopa keskity tietyn työnantajan palveluksessa olemiseen, eikä vaikuta siltä, että häirintä olisi saapumassa jonkinlaiseen päätökseen lähiaikoina? Miten työnantaja ja muut työntekijät alkaisivat tuolloin kokea suhteensa henkilöön, joka uuttaa epäsuorasti muihin ihmisiin ideaa siitä, että heidän yrityksessään ei ole kaikki ns. aivan kohdallaan? Mitä pienemmästä yrityksestä olisi kyse, sitä helpommin muiden ihmisten mieleen juolahtaa, että "tuossa yrityksessä ei tehdä mitään tämän yhden auttamiseksi, onpa kamala yritys, en osta heiltä mitään" tjs. Riippunee jonkin verran siitä, onko yrityksen verkkosivuilla valokuvat henkilöstöstä; kookkaampien yrityksien tapauksessa yksittäisen henkilön ongelmat erottuisivat vähemmän kuin neljän hengen yrityksestä, josta kasvokuvat ovat muistettavissa yhdellä vilkaisulla (hetken teoria, huomenna ehkä eri mieltä). Sehän jo tiedetään, että yritykset ovat tyypillisesti haluttomia kertomaan esim. tietoturvahyökkäyksistä kuten monista AMK:laisten opinnäytetöistä, joiden vastausprosentit ovat olleet tavanomaisesti n. 2,0 %, on voinut päätellä, joten miksipä ne haluaisivat ottaa imagoonsa mukaan jotain sellaista, joka viestii tietynlaisesta kyvyttömyydestä/haluttomuudesta?

Kohteena olevan työntekijän kannalta tilanteessa olisi monenlaista riskiä ja epämukavuutta tuovaa, kuten ounastelu siitä, että joku myöhempi työnantaja saattaisi kokea riskinä sen, että tiettyyn henkilöön kohdistuva häirintä kulkeutuisi mukaan heidänkin yritykseensä vaikuttamaan. Jos työntekijä jättää asiasta mainitsemisen netissä, tämä riski hälventyy, mutta häirintähän ei sillä poistu. Tavallaan helpompaa olisi, jos kyse olisi ideologisuuteen perustuvasta häirinnästä, sillä silloin työnantaja voisi jalostaa siitä jotain, jota voisi hyödyntää markkinoinnissakin. Lieköhän Suomessa on paljonkin yksityisyrittäjiä tai julkaisuvaihetta edeltävässä vaiheeessa olevia ratkaisuntuottajia, joiden turvaverkko häirinnällä vaikuttamiselta puolustautumiseen ei ole riittävä vastaamaan siihen, minkälaista kohtelua he saavat osakseen? Lieköhän laittoivat liiketoimintasuunnitelman Riskit-kohtaan maininnan moisesta?


Lue seuraavaksi:

Solved: how well-planned exposure sets affect thinking of a target person

Others might not be prepared to hear explanation, because education systems lack in teaching certain regularities, patterns and templates

Stress does damage to your hippocampus and disturbs your cognitive abilities

For practioner of social engineering your subconsciousness is a weak link as it makes you to reveal what you are about to think later

When multiple participants contribute with their expertise and possibilities to make bought commodity to break down at an exact moment

Voisi olla paikalla ja läsnä, muttei huomaisi kun toista häiritään

---------

Vaateteollisuus ja kauppiaat

Verkkokauppaohjelmistojen myynnin kasvu on hurjaa, mutta ei se siinä juurikaan näy, että Suomeen tulisi esim. kerran kuussa uusi vaatteita maahantuova taho tarjoamaan täydennystä nopeampaan tilaamiseen (esim. Isosta-Britanniasta tilaamisen sijaan). Ja palauttamiseen. Toisaalta, kun jo valmistava taho tekee vaateostamisesta hankalaa tekemällä sellaisia vaatteita, joissa on jotain sellaista vikaa, ettei niitä sietäisi kovinkaan pitkään ostamisen jälkeen, niin verkkokauppiaat sössivät asioita asiakkaan kannalta vielä lisää suorastaan valkkaamalla sellaisia vaatteita eri valmistajilta, että asiakas uupuu siihen, ettei mikään ostettavissa oleva ole juuri sopiva, vaan aina jonkinlainen kompromissi. Kuinka paljon onnellisempia asiakaspalvelijat kivijalkaliikkeissä ja verkkokaupoissa olisivatkaan, jos he voisivat auttaa asiakasta saamaan melkein yhtä tarkkaan valkatun tuotteen kuin oltaisiin räätälillä konsanaan. Nythän asiakaspalvelijoiden roolina on puhua lööperiä niin paljon, että se asenne vuotaa varmasti seuraavaankin työpaikkaan.

Joku voisi argumentoida, että kannattaisi ehkä sijoittaa hiukan enemmän rahaa vaatteisiin, niin ei tarvitsisi huomautella epäkohdista, mutta siihenkin pätisi vastaus kuin edellä on jo annettu eli ilmeisesti ei ole tultu tehtyä kovin paljon verkko-ostoksia. Käyppä vaikka Outdoor and Country -verkkokaupasta läpi Barbourin takkeja ja laske kuinka monta takkia hylkäisit jonkun pöhkön yksityiskohdan vuoksi, tai tutkaile vaikka Cogglesista, josko hinta vaikuttaa siihen, onko takin taskut mukavan muotoiset, jääkö selkäpuolelle läimäistyt logot pois, onko corduroysta tehdyssä kauluksessa enemmän värivalikoimaa tai löytyykö kaikenlaisia ”ylläreitä” vähemmän.

Suomessa toimivat verkkokaupat eivät sentään ole sortuneet siihen, mihin jostain syystä ainakin kolme kirjanmerkeissäni olevaa saksalaista verkkokauppaa sortuu ja ovat vieläpä kalliita vaatteita myyviä tahoja eli vaatteiden värit on tahallaan vesitetty jollain kuvankäsittelyefektillä, jolloin niistä ei pysty saamaan todenoloista tuntumaa mitenkään. Eipä EU kuluttajansuojaviranomaisia paljon sekään kiinnosta, että asiakkaat joutuvat tilaamaan lukuisista verkkokaupoista tuotteita melkein sokkona, tuotteista ollessa esillä vain yksi kuva ja tuotteiden sitten saapuessa selviääkin, että jossain kuvassa näkymättömässä kohdassa on esim. valtava värillinen läiskä, joka aiheuttaa sen, että ei sen kanssa sitten mennäkään teatteriin, eikä taida kelvata lähikauppaankaan ja parempi kai jättää VR:n matkakin väliin moisen kanssa, mutta voisi siitä väliaikaisen tyynyn saada, jos joutuu jossain odottamaan kovin pitkään. Sitähän ei voi ääneen tietenkään sanoa, että vaatevalmistajilla olisi olemassa esim. kahdeksanvuotissuunnitelmat, jotka ovat monen vaatevalmistajan kesken yhteensovitettuja ja nyt ne sitten vain toteuttavat niitä, koska siitähän voi johtaa idean kartelliin, johon ottavat osaa monet verkkokaupatkin.

Jokainen kahtia erilaisia kenkiä ja paitaa kokeillut tietää, että erilaiset vaatteet saavat olon tuntumaan erilaiselta. Tulevien perustulon varaan jäävien ongelmana tulee olemaan se, että he eivät pysty vaatteiden avulla rakentamaan itsetuntoa, koska vaatteissa, joihin heillä on varaa, on takuuvarmasti jotain vikaa hihansuiden rannetta painavuuden tunnusta alkaen. Tässä ollaan myös lähellä mietintää siitä, että mitä työpaikkojen lisäämistä haluavat poliittiset puolueet toivoisivat suomalaiselta vaateteollisuudelta. Onko tärkeämpää/parempaa, että myynti vetää vai se, että ihmisillä on mukavaa? Ensin mainittu noista on helppoa arvioitavaa johtajille, jälkimmäinen vaatii funtsaamista. En tosin tässä yhteydessä tarkoittanut syyllistää kotimaista vaateteollisuutta yhtään mistään, mutta heitinpä nyt tuon kysymyksen ilmoille.

---------

Työllisyysasteen karmaisevien nostokeinojen piilotavoitteisiin yhdistyvyydestä

On helppo sanoa, että jokin työllistymisen edistämiseen liittyvä idea on ollut esim. Sitran tai jonkin ajatuspajan/tutkimuslaitoksen, mutta tosiasiassa samojen agendojen ja tavoitteiden kannattajien ei tarvitse pitää hallussaan samojen puolueiden jäsenkirjoja, eikä jäsenkirjaa ollenkaan, sillä puhelin tai Skype riittävät aivan hyvin. Toisinaan ei tarvitse edes keskusteluyhteyttä, sillä älykkäät ihmiset kykenevät kyllä ymmärtämään monenlaisia eri tahojen tavoitteita ja pyrkimyksiä esim. pelkän mediaan suuntautuvan silmäilyn avulla ja toimimaan havaintojensa perusteella tavalla, joka on kuin telepaattisen yhteyden kautta sovittua. Esim. työnäyte-kokeilulla on samantapaisesti eri puolin Suomea ripoteltujen maahanmuuttajien asunnontarpeen kanssa helppo viedä tehokkaasti, helposti ja nopeasti tilaa ynnä mahdollisuuksia niiltä, jotka eivät enää nauti tietyillä tavoin hyödyllisen kansalaisen statusta. Ts. työnantajien on helppo todeta ei-kaivatuille työnhakijoille, että heillä on juuri työnäyte-kokeilu käynnissä, joka voi jatkua jopa vuoden, joten sillä erää ei palkattane ketään muuta.

Tarkastellessa sitä, minkälaisia ihmisiä yritykset helpoiten palkkaavat, on syytä antaa jokin merkittävä todennäköisyysarvo sille, että on koettu tarvittavan mekanismeja, keinoja ja niksejä, joilla saadaan pidettyä vääränlaiset ihmiset heille hyvistä työpaikoista kaukana ja sitä kautta estettyä heidän kehittymistään ihmisenä ym. Tällaisia väärämielisiä ihmisiä ovat esim. sellaiset, joiden moraalinen kompassi on ehjä, joiden sisäinen oikeustaju on rehellisyyden täyteinen ja jotka eivät halua aiheuttaa muille ihmisille haittaa (ei sinänsä sulje pois kilpailuhenkisyyttä).

Ihmistä ollaan motivoituneita kasvattamaan hallituksen ja muiden osallistuvien/puoltavien tahojen toimesta aina siihen asti kunnes hänen selkeytensä ulkopuolisten havainnoiman persoonan ja mielen osalta alkaa tuntua liian moneen käytetyltä. Eli kaikenmaailman yli kolmikymppiset "ajalehtijat" ja "haahuilijat" alkaisivat tässä mielessä muodostua rasitteeksi asti tulevaksi riskiksi (yhteiskunnan ihmiskerrostumat), johon koetaan hassautuvan rahaa, mutta jota ei kuitenkaan haluta esim. terveyden osalta hoitaa täydellisesti, koska silloin yksityiset terveydenhuollon toimijat menettäisivät tuloja, joita heille on vuosien kuluessa alkanut ohjautumaan sitä enemmän, mitä huonommaksi julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on saatu tehtyä ja mitä enemmän julkisen terveydenhuollon puolella työskentelee ihmisiä, joiden mielestä tärkeintä on, että juuri heille riittää töitä.

Eräässä skenaariossa aiemmin vasta yliopistossa vastaan tulevia käsitteitä ja matemaattisia malleja, joilla voidaan havainnollistaa esim. ihmisten käyttäytymistä, alettaisiin valuttaa eri reittejä pitkin hyvinkin nuorien ihmisten mieleen, mikä yhdessä kaikenlaisten "yhdistämällä osaamisemme ja ominaisuutemme"-hengennostatusten ja lapsiin/nuoriin asti ulottuvan yleisestä taloudellisesta epävarmuudesta tietoisuuden kanssa voisi johtaa vaivihkaiseen tai väkinäiseen "yli kolmikymppisten ajalehtijoiden/haahuilijoiden" haittaan pyrkivään ohjailuun yhdessä mm. niiden kanssa, joilla on esim. viran puolesta soveltuvaa toimivaltaa.

Kaiken maailman talouskriisidystopioilla pelottelun avulla on helpohko viedä eteenpäin kaikenlaisia muutoksia, joiden merkittävyys ja esim. suhde sosiaalisen median kautta vaikuttamisen vaikeutumiseen avautuu kenties vasta paljon myöhemmin, mitä tehostaa ihmisten kasvava pelko sitä kohtaan, että heidän privaattikaan viestintänsä ei ole turvassa luvattomilta katseilta, joihin voidaan laskea kuuluvan myös ne, jotka kaappaavat itselleen sen datan, minkä luvallisesti itselleen kaapannut poliisi tms. kaappasi ensin. Kyllä Suomesta vielä hyvälaatuinen kontrolliyhteiskunta saadaan, vaikka siitä jouduttaisiin maksamaan se kompensoiva, ihmisten vapautta lisäävä hinta, että ihmiset pääsevät kauppaan pari tuntia myöhempään kuin ennen ja omalla pihallaan saa tehdä muutostöitä vähemmin luvan kysymisten.

Äärimmillään "rento kontrolliyhteiskunta" tarkoittaisi sitäkin, että yksikään suomalainen lapsi ei kasvaisi yhteiskunnan kannalta riskitekijäksi ennen täysikäisyyttä ellei häntä päästettäisi kokeilun vuoksi sellaiseksi kasvamaan (vrt. poliisilta pääsee ajoittain tahallaan joku vanki pakoon, jonka kulkureittejä voidaan arvioida ennalta käytöksenanalysointijärjestelmien avulla). Poliisien voi Osallistuvien yhteiskunnassa ajatella olevan pelinappuloita, joita käytetään pitämään Peliä koossa, mutta joiden määrän ei haluta kasvavan liian suureksi, koska tällöin heidän joukkoonsa mahtuisi enemmän rehtejä sellaisia ja jotka olisivat ikävän uteliaita selvittämään asioita, jotka saattaisivat paljastaa Osallistuvien metkuja.

Joku voisi argumentoida, että perustulo saattaa tulla kaikille jo piankin ja sitten kukin voi käyttää aikaansa miten haluaa, mutta se on itse asiassa mahdollinen indikaattori sille, että "aika alkaa loppumaan kesken" ja yhteiskunta alkaa olla lähellä sellaista järjestystä, että yhteiskuntakriitikkoisuuden alut voi häivyttää, näivettää tms. helposti. Poliisi ja armeijahan ovat aivan tohkeissaan siitä, että pääsevät seuraamaan kaikkea nettiliikennettä ja satelliittien välittämä data siihen päälle, mikä on hyvää jatkoa sille, että kaikki sosiaalisen median viestintä on jo ennestään analysoinnin piiriin kuuluvaa automaattisten web scraping -järjestelmien ja ohjelmointirajapintojen kautta, sekä Suomi24:n viestit päätyvät automaattisesti kenen tahansa tutkijaksi itseään kutsuvan käytettäväksi, jolloin palkatut häiriköt voidaan kutsua nopeasti tuottamaan kuormalavan täydeltä ärsytystä jokaiseen viestiin, jolla olisi potentiaalia konvertoida jotain ihmistä toisenlaiseksi (minkä tosin voisi jättää automaattisesti viestejä generoivien bottienkin tehtäväksi).

Kokemuksesta tiedämme, että valtaa pitävät malttavat odottaa tavoitteiden saavuttamista jopa yli 20 vuotta, koska politiikka (ja mm. elinkeinoelämä) ei ole sillä tavoin henkilöitynyttä, että juuri jonkun tietyn henkilön pitäisi omasta mielestään olla se, joka tahkoaa muutokset läpi ja kerää krediitit siitä. Ei, kukin soveltuva tyyppi vuorollaan ja monesti yli puoluerajojen, osallistuu muutoksien eteenpäin viemiseen. Toisinaan sopivia tyyppejä "kuljetetaan" avustetusti virasta ja tehtävästä toiseen, jotta häntä voidaan jonain tiettynä vuonna käyttää roolissa, joka vaatii juuri tietynlaista olemusta ja persoonaa. Voidaan ajatella, että on kohteliasta ja äänettömästi hyväksyttyä, ettei puhuta ihmisten olemuksista, vaan asioista, mutta tosiasiassa ihmisiä valitaan kaikkialla eri rooleihin sen vuoksi, että he näyttävät, kuulostavat tai jopa tuoksuvat joltain tietynlaiselta (tässä kuitenkin keneenkään erityisesti viittaamattomasti).

--

Kun työllisyysasteen nostamisesta tehdään tavoite, jota pitää tavoitella uhkauksin, painostuksin ja ilman laaja-alaisille ja yksityiskohtaisille yksilökohtaisille arvioinnille sijaa jättämättä, on syytä käydä läpi kysymyksiä kuten:

  • pyritäänkö estämään/hidastamaan jotain, mistä ei viestitä mediassa?
  • sopivat toteutuvat/aiotut muutokset osaksi jotain aiemmin tehtyä valmistelua?
  • mahdollistaako tämä yhteiskunnan kontrolloinnin ketteröittämisen/jämäköittämisen?
  • käykö mielivaltaisen päätöksenteon oikeutetummaksi sävyttäminen helpommaksi jossain alemmalla päätöksenteon tasolla?
  • onko 5 - 20 vuoden säteellä tapahtumassa (todennäköisesti, ulkopuolisen näkövinkkelistä) rakenteellisia muutoksia, joihin tehdyt teot ja ilmaistut aikeet varautuvat, mutta josta ei julkisuudessa kerrota?
  • onko muutos sellainen, että oppositiopuolue hallitukseen noustessaan ei päätyisi tekemään muutoksen palautusta takaisin entisenlaiseen, vaan antaisi olla silleen, vaikka nyt saattaakin jotain nurista?

Työllisyystavoitteiden saavuttamispyrkimykset ovat sitä järkevämpiä, mitä kohdennetummasta ryhmästä on kyse, mutta kun sillä tarkoitetaan kaikenlaisia ei-työllisiä, pyrkimyksistä viestiminen muuntuu lässytykseksi, minkä voi antaa anteeksi kertaluonteisena heittona haastattelutilanteessa, mutta

Silloin kun kyse eri alojen erityispiirteiden ja erilaisien itsekehittymisen mahdollisuuksien sivuuttamisessa on patistuskirjeiden vapaamuotoisessa soveltamisessa, päädytään työttömien kohtelemiseen yhtenä joukkona, joita voi sijoitella mm. sellaisten argumenttien osaksi kuten "työttömiä pitäisi hyödyntää orjien tavoin esim. vanhuksien käyttämisessä kaupassa" ja "työttömyyden käsittelyssä tärkeintä on työttömyyden pitkittymisen katkaiseminen" ja "työttömiä pitäisi patistaa olemassa olevien koulutusten kautta takaisin työelämään".

Työllisyysaste on varmasti hyödyllinen luku yhdistettäessä se muihin valtakunnan tilaa kuvaaviin indikaattoreihin tai vertailtaessa eroja eri maiden vastaavien lukujen kesken, mutta hienoiset korkeintaan muutaman prosentin siirtymät ylöspäin pakotteiden seurauksena eivät välttämättä ole mitään, mistä kenenkään pitäisi hullaantua, jos se jättää erityisen motivoituneiden yksilöiden henkilökohtaiset tavoitteet huomioimatta (vrt. kritiikkiin BKT:stä), vaikka tällainen olisi mahdollista huomioida päätöksenteon alemmilla portailla. Suut tukkivana vastaväitteenä, jota ei ole ihan helppo purkaa auki ns. lonkalta on se, että ministeriössä on kuulemma laskettu, että "1 %:n tiputus työttömyydessä säästäisi 600 miljoonaa" (mainittu Kauppakamarin verkkoartikkelissa huhtikuussa) eli täten muutaman prosentin lisäys työllisyysasteeseen olisi valtiontalouden kannalta näkökulmasta riippuen joko erityisen hyödyllistä tai hyödyllistä, mutta jokseenkin tyhmää.

Helmikuista työnhaun koventamispaketin julkistamista, missä ei mainittu mitään yksilöiden henkilökohtaisten tavoitteiden huomioimisesta, olisi periaatteessa osuvaa peilata vaikkapa Facebookin kouluaiheisissa ryhmissä usein postailtuihin juttuihin liittyen yksilöllisiin opetussuunnitelmiin, "opetuksen vallankumoukseen" ja yksilöiden erilaisiin koulutuksellisiin kehityspolkuihin, mutta kuten Työ- ja elinkeinotoimistojen virkailijoista on kiva olla hallituksen tahdon toteuttajia - ja häröillä siinä samalla paikallistasoisesti - ei opettajillakaan ole mitään kiirettä lopettaa koulutusteollisuutta eli liian monipuoliset oppimispolut yms. ovat mahdottomuus.

Voidaan ajatella olevan ääneen kertomattomia tarkoituksia, joiden toteutuma todennäköistyy/helpottuu sitä kautta, että pyritään nostamaan tärkeään asemaan korotettua työllisyysastetta sillä tavoin, että korotetaan työnhakualueiden etäisyyttä numeerisesti säätämällä, höllennetään tai jopa kokonaan poistetaan ammattitaitosuoja, kovennetaan karensseja ym.

---------

Omaehtoinen oppiminen uhattuna

Eräs oppimiseen ja sitä kautta tähän työllistämistavoitteiden oheispyrkimyksiin liittyvä uutinen, joka on saanut aikaan säpinää sosiaalisessa mediassakin, on ollut se, että jatkossa vain yksi korkeakoulututkinto per suomalainen olisi ilmainen. Opinnothan ovat usein suunniteltu kasvattamaan muista ihmisistä riippuvaisia yksilöitä, eikä niinkään yksinään pärjääviä monen asian osaajia, mille olisi ollut alleviivaavaa, jos opintotukilakia olisi saatu muutettua siten, että vain yhteen korkean asteen koulutukseen voi saada opintotukea. Toisaalta, samanhan saa aikaan aikaiseksi silläkin, että vähennetään opintotukikuukausia. Elinkeinoelämävaikutteinen ja sitä kautta myös poliittisvaikutteinen opintojen perussisältöön vaikuttavuus ei varmastikaan kohenna yksilön mahdollisuuksia vähentää riippuvaisuutta muiden ihmisten osaamisesta. Tämä siis enemmän merkityksellistä siinä tapauksessa, jos ns. haluaa muuttaa maailmaa ja huomaakin, että itsellä tai yhdelläkään kollegoista ei ole soveltuvaa osaamista sellaiseen tarkoitukseen.

Poliisienkin, eräänä ammattikuntana, olisi hyödyllistä osata uusia, erilaisia asioita mutta kuten IT-alalla, niin poliisien koulutuksessakin on varmaankin niin, että nuoret opiskelijat hyväksyvät mukisematta sen, että pintasilmäyksellä hyvännäköiset opinnot, missä opintojaksot lipuvat käsiteltäväksi sopivalta tuntuvaan tahtiin ja usein mukavasti toistensa perään ja viereen loksahtaen, osoittautuvatkin 2 - 3 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen monelta osin ajan haaskaukseksi, huonosti toteutetuiksi ja jo ammatillisessakin mielessä vajaiksi, mutta erityisen vajaiksi siinä mielessä, että mikään niistä ei tee heistä yksilönä monipuolisesti kykeneväistä

Joillakin tahoin yhteiskuntaa on ilmeisesti koettu, että ei ole hyväksi, että työttömyysaikana kehitetään omaa intellektuellista pohjaansa omaehtoisesti siten, että he voisivat ehtiä tulla esim. muihin ihmisiin tehokkaasti vetoaviksi yhteiskuntakriitikoiksi tai näppäriksi media- ja tietoteknologioiden kehittäjäksi siinä tarkoituksessa, että he pystyvät sekä analysoimaan tehokkaasti maailman tapahtumia maailman tapahtumia datan avulla, että vaikuttamaan semiautomaattisesti ihmisjoukkoihin.

Vaikka Suomessa on runsaasti korkeakoulutettuja ihmisiä, joiden on brandattu olevan fiksuja, syövän hyvin, elävän keskimäärin pidempään ym., Työtön, jo korkeakoulutettu, joka haluaisi kehittää itseään omaehtoisesti, ottaisi mielellään vastaan esistrukturoituja oppimissuunnitelmia, mutta jos sellaista ei ole tarjolla, täytyy sellainen luoda itse, mikä ei sinänsä luone ongelmaa, mutta se luo, että TE-toimisto on lähes haukkana tuhoamassa omatoimisia "väsäyksiä" oppimisen edistämiseksi. Käytännössähän TE-toimisto voi valita mielivaltaisesti päivän, jolloin se soittaa työttömälle työnhakijalle ja kertoa, että juuri sillä hetkellä olisi tarjolla kolme (kamalaa) vaihtoehtoa, joista pitäisi valita jokin työnhakukohde ja jotka voivat siis olla aivan mitä tahansa työtä. Lappeenrannassa tämä tapahtuu vieläpä niin, että TE-toimiston virkailija odottaa työnhakijan tietokoneelle verkon kautta murtautuneelta sopivaa signaalia soiton sekunnin tarkkaan ajoittamiseen eli esim. juuri siihen vaiheeseen, kun tietokoneella ollaan katsomassa VPN:n yli jotain ulkomaista TV-sarjaa. TE-toimistojen virkailijathan eivät myöskään malta olla käyttämättä toimivaltaansa väärin ottamalla vastaan toimintaohjeita tahoilta, joita voi luonnehtia sanalla "kaverit".

Jos ajatellaan, että kaikki yksinkertainen ja helppo on jo keksitty ja esim. ohjelmistotuotannon osalta olisi tärkeää kehittää jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole tehnyt tai ainakaan aloittanut markkinoimaan esim. Suomessa, niin sehän vaatii paljon aikaa ja pohjustustyötä, ja mitä enemmän tällaisen eteen joutuu pitämään aktiivisesti mielessään asioita, sitä tuhoisampaa jälkeä mielessä saa aikaan se, että mukaan ajatteluun yritetään väkisin sovittaa jotain, joka ei kertakaikkiaan sinne sovi, kuten vääränlainen työ. Kokoomuskin haluaa korostaa olevansa sivistyspuolue ja on aika lähellä, ettei tule todenneeksi, että se tarkoittanee sitä, että sivistytään mieluiten jollakin sellaisella tapaa, että saadaan kaapattua tämä sivistyneisyys johonkin hyötykäyttöön, joka palvelee niitä tahoja, joiden kavereita Kokoomus haluaa olla, mutta kyllähän se Kokoomuskin tykkää esim. jotain uutta kokeilevista startup-yrityksistä, mutta siinä matkalla sinne startup-yrittäjäksi on pari muuttujaa, joita (esim.) Kokoomus ei oikeasti ole ottanut huomioon.

Silloin kun TE-toimistojen toiminnassa on kyse kavereiden ja muiden hunsvottien vinkkauksien toteuttamisesta, päädytään usein tilanteiden sarjoihin, jotka ovat verrannollisia Goldbergin koneeseen eli tiedetään jo ennalta minkälaisien reittien kautta työnhakija tulee kulkemaan ja minkälaisille asioille hän tulee altistumaan. Ihmisten yhteistyökykyä ei pidä aliarvoida, mutta otettakoon yksinkertaiseksi esimerkiksi haitallisesta tavoitteesta sellaisen altistuman aiheuttaminen pakotetun työhaastattelun loppuvaiheilla, joka vaurioittaa työnhakijan mielenkiintoa niitä asioita kohtaan, joista hän oikeasti on kiinnostunut ja on niissä vielä toistaiseksi hyvä, eikä työhaastattelun teema suoranaisesti liittyisi niihin mitenkään. Kyse voi olla siitäkin, että TE-toimiston virkailija on hyväksynyt osallistuvansa tavoitteeseen, jossa pyritään aktiivisesti estämään sitä, että kyseinen työnhakija työllistyisi alalle, josta on oikeasti kiinnostunut, tuhoamalla vaihe vaiheelta hänen mielenkiintoaan ja pommittamalla hänen ajatusverkostoaan ärsyttävillä asioilla.

Omalla kohdallani eräs TE-toimiston virkailija oli toiminut muun muassa siten, että hän näytti ensin vääristellyn tekstin työnkuvauksesta, josta oli poistettu suuri osa siitä tiedosta, mitä työ varsinaisesti sisälsi, jotta saisi työnhakuun johtavan toiminnan helpommin liikkeelle, ja näytti vasta myöhemmin sen version, mikä oli lähes täpötäynnä työtehtäviä, jotka liittyivät pelkästään jäsenhankintaan tietylle yhdistykselle. Puhelinkeskustelussa yhdistyksen edustajan kanssa työnhakija joutui altistumaan kaikenlaiselle omituiselle, joka jätti vaikutelman siitä, että puhelimen toisessa päässä oleva otti puhelun aikana vastaan toimintaohjeita sähköisesti ja paperilappuina.

Ajatelleenpa niin, että työttömässä olisi kyse lukion käyneestä nuoresta, jolla on hyvälaatuista osaamista musiikinteosta, ohjelmoinnista, verkkoteknologioista ja performanssitaiteesta. Jokainen näistä tarjoaa valtavasti erilaisia suuntautumis- ja yhdistelmävaihtoehtoja. Lukion käyminen on opettanut hänelle itsearviointia, aikataulujen asettamista ja monenlaisia perustaitoja-/tietoja liittyen maailmaan, siinä elämiseen ym. Yhdessä noiden neljän osa-alueen hyvälaatuisen hallinnan haastavuus muodostuu siitä, että aivot kuluttavat sitä enemmän glukoosia, mitä vähemmän tuttua jokin käsitelty asia on. Täten, mitä paremmin hänen ohjelmistoteknologisavusteinen muusikkona ja esiintyjänä kehittymisensä sujuu, sitä vähemmän kognitiivisesti kuormittavaa sen kaiken yhteensovittaminen on. Tai lisätään vielä mukaan virtuaalitodellisuus, kun se nyt niin ajankohtaista kerran on. Ajatellaan, että hän haluaa kehittyä virtuaalitodellisuudessa keikkailevaksi muusikoksi, jolla on "aivan mieletön show", jota virtuaalitodellisuudessa vierailevat pääsevät maksusta seuraamaan. Yritysuralla siis. Ongelmaksi hänelle muodostuu se, että ennen kuin hän ehtii kehittymään kaikilla valitsemillaan osa-alueilla riittävän hyväksi, jotta voi alkaa sovittamaan niitä yhteen, TE-toimiston virkailija pakottaa hänet työllistymään sillä tavalla kuin yhteiskunta on ajatellut, että hänen pitäisi työllistyä. Saattaapa jopa tokaista pöyhkeästi, että "kaikki työkokemus on hyväksi", vaikka todellisuudessa se rapauttaa hänen mieltään siltä osin, mitä hän oli omaehtoisesti ollut kehittämässä, sekä kuormittaa häntä fyysisesti palautumista vaatien ja sitten hän joutuu aloittamaan kehittymisensä monelta osin alusta, kun osa-aikaiset kiinteistöhuollon tai postinjakajan työt loppuvat - tai mitä hänet velvoitettiinkaan ottamaan vastaan pelkästään työttömyyspäiviin vedoten.

Tai ajatellaan niin, että kyse olisi sellaisesta työttömästä, joka on jo hankkinut jonkin korkeakoulutuksen itselleen ja haluaisi nyt rakentaa sen osaamisen ympärille jotain uutta. IT-ala toimii tässä hyvänä esimerkkinä, koska se tarjoaa valtavan määrän erilaisia rakennusosia, joita yhdistellä. Tätä yhdistelemisen mahdollisuutta ei kai yhdessäkään TE-toimistossa osata tai viitsitä huomioida, eikä sitä taida moni IT-alan työnantajakaan kaivata päätellen siitä, että avainsana-arpajaisissa on aina ne samat avainsanat, joita työntekijän toivotaan jo osaavan, vaikka miljoona muutakin olisi käytettävissä. Korkeakoulutuksen läpikäyneellä on jo aika erilaiset ja paremmat mahdollisuudet itsensä ohjaamiseksi ja jonkin mahdollisesti hulppean kehittämiseksi kuin "pelkän" lukion käyneellä. Ammattiopistostakin saattaisi valmistua jotain yllättäviin tekoihin pystyvää, mutta ei nyt laajenneta tätä juttua aivan liiaksi. Koska korkeakoulutuksen hankkinut on jo tietotaidollisesti niin kaukana siitä, mitä TE-toimiston virkailija tietää ja kykenee ymmärtämään, on sitä enemmän huono idea pakottaa työtöntä hakemaan työtä pelkästään työttömyyspäivien määrään vedoten, mutta jos TE-toimiston virkailija on myönteinen kulloisenkin hallituksen tavoitteille kaunistella tilastoja, työtön tulee helposti ylijyrätyksi ja todennäköisesti sana karenssikin nousee mukaan puheisiin tehokeinona. Voisi ajatella, että jonkinlainen perustulo olisi siinä mielessä hyödyllinen, että se tarjoaisi tällaisissa tapauksissa suojan huonolta johtajuudelta, josta tämä kaikki siis varsinaisesti juontuu.

Toki joku voisi argumentoida, että erilaista osaamista olisi kätevämpää jakaa monen ihmisen kesken, jottei "yksi ihminen tekisi kaikkea", mutta tosiasioihin sisältyy mm. se, että mikään yhteistyökuvio ei voita nopeudessa ihmisaivojen nopeutta tiedon prosessoinnissa ja toisinaan on vaan yksinkertaisesti kätevämpää, että joku on se virtuoosi, joka saa aluille jotain merkittävää. Toisekseen, jos kiinnostusta jonkin saavuttamiseen esiintyy runsaasti, mikä takaa sen, että joku muu viitsii hengailla mukana aktiivisesti ajatuskapasiteettiaan lainaillen esim. kuuden kuukauden ajan? Lisäksi, kun ihmiset lyövät päänsä yhteen keskustellakseen miten jokin toteutetaan, he eivät useinkaan edes huomaa, kuinka paljon ideoita karsiutuu pelkästään sen vuoksi, että yhteistoiminnasta saadaan sujuvampaa ja toimintaa on helpompi selittää jollekin ulkopuoliselle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat