Tom of Finland http://welat.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/138687/all Thu, 12 Oct 2017 22:41:14 +0300 fi Puhe kulttuurisesta omimisesta mädättää kulttuurin http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244344-puhe-kulttuurisesta-omimisesta-madattaa-kulttuurin <p>Upeaa, että niinkin marginaalinen asia kuin akateeminen kulttuurikeskustelu on noussut poliittisen keskustelun keskiöön (tai ainakin US-blogeihin). Tarkoitan tietenkin intiaanipäähinekaustia ja siihen liittyvää kulttuurisen omimisen käsitettä. Mainiot blogistit Arto Luukkanen ja Tere Sammallahti ovat muiden ohella jo käsitelleet asiaa perinpohjaisesti, joten en ryhdy analysoimaan itse käsitettä ja sen historiaa.</p><p>Haluan vain tuoda esiin käsitteen takana olevan poliittisen ideologian pohjattoman tekopyhyyden, kaksinaismoralismin ja suoranaisen haitallisuuden eri kulttuurien kanssakäymiseen.</p><p>Otetaan kaksi vertailtavaa esimerkkiä. Toimittaja vetäisee inkkaripäähineen päähänsä ja saa aikaan rasismiälämölön. Ja lopun tiedättekin. Inkkariutta ja asiaankuuluvaa päähinettä on kuitenkin käyttänyt julkisessa toiminnassaan eräs toinenkin suomalaissyntyinen, vieläpä maailmankuulu - joskin edesmennyt - taiteilija. Kyseistä taiteilijaa on juhlittu meillä ylitsevuotavasti: hänestä on tehty musikaali, elämäkerta, useita elokuvia, pystytetty näyttelyitä ja suunniteltu monumentteja. Kyseistä taiteilijaa ovat ylistäneet arkkipiispa ja kaikki muutkin erinomaisen hyvät ihmiset. Ennen kaikkea siksi, että tämän taiteilijan sanotaan edistäneen suvaitsevaisuutta.</p><p>Niin, miten tämä liittyy inkkaripäähineeseen?</p><p>Haluaisin selittää. Mutta niin tehdäkseni minun pitäisi kuvailla tämän piirtäjän, siis tämän piispojen ja muun eliitin suitsuttaman suomalaistaiteilijan, erästä piirrossarjaa. Mutta se on hieman vaikeaa, koska blogini sensuroitaisiin oitis, jos kuvailisin täsmällisesti tuon teoksen. Siinä on otsikkona Wild West tai jotain sinnepäin. (halukkaat voivat googlettaa piirtäjän + tuon sanaparin). Siinä on myös intiaani komeine päähineineen. Hän tulee mukaan kuvaan viimeisessä ruudussa. Hän katselee etäämmältä, kun eräs toinen mies on h*rtetty, &nbsp;hm, eräästä toisesta paikasta kuin kaulastaan. Intiaani katsoo tämän miehen tuskaista menehtymistä hymyillen ja tekee jotain muutakin, en voi sanoa mitä.</p><p>Mutta tätä taiteilijaa ei kumminkaan kritisoida kyseisestä sadistisesta kuvasarjasta ollenkaan, päinvastoin. Puhumattakaan että kritisoitaisiin intiaanin kuvaamista tunnusomaiseen päähineeseensä sonnustautuneena siinä toiminnassa, kuin mitä tarkoitusta varten juhlittu suomalaistaiteilija on koko tuotantonsa piirtänyt.</p><p>Kyseinen taiteilija on glorifoitu, koska hänen upea tuotantonsa lisää suvaitsevaisuutta. Itse asiassa tämäkin blogini on nyt ehkä &quot;vihapuhetta&quot; tai vähintäänkin suvaitsematonta, vaikka minähän vain kritisoin intiaanipäähineen kuvaamista erittäin halventavassa kontekstissa.</p><p>Turha sanoa, että ajat ovat muuttuneet, ja omana aikanaan oli ihan okei, että intiaanipäähine kuvataan tuollaisessa kontekstissa. Koska samat ihmiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että Peppi Pitkätossun isää ei enää nykypäivänä voi sanoa N**kerikuninkaaksi, koska poliittinen korrektius on ulotettava myös aikaisempien vuosikymmenten taiteeseen.</p><p>No, oikeasti minulle on se ja sama, kuka on esittänyt intiaanipäähineen, koppalakin, neljän tuulen hatun tai Hankkijan lippiksen missäkin kontekstissa. Päinvastoin, olen sitä mieltä, että puheet &quot;kulttuurisesta omimisesta&quot; ovat äärimmäisen tekopyhiä, kaksinaismoralistisia, naurettavia ja myös vaarallisia. Vaarallisia siksi, että jos pelätessämme jonkinlaista kulttuurisen omijan rasistileimaa rupeamme sensuroimaan puheitamme, kirjoituksiamme ja ajatuksiamme, ja pahimmassa tapauksessa ryhdymme tietoisesti tukahduttamaan hyväntahtoista uteliaisuuttamme ja samastumishaluamme toisiin etnisiin ryhmiin, saamme aikaan vain kulttuuria perinpohjin mädättävää kyräilyä ja kyttäilyä, omiin maantieteellis-kulttuurisiin ryhmiimme käpertymistä ja kaunaisuutta toisiamme kohtaan. Ja siihen ei pidä kenenkään suostua.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Upeaa, että niinkin marginaalinen asia kuin akateeminen kulttuurikeskustelu on noussut poliittisen keskustelun keskiöön (tai ainakin US-blogeihin). Tarkoitan tietenkin intiaanipäähinekaustia ja siihen liittyvää kulttuurisen omimisen käsitettä. Mainiot blogistit Arto Luukkanen ja Tere Sammallahti ovat muiden ohella jo käsitelleet asiaa perinpohjaisesti, joten en ryhdy analysoimaan itse käsitettä ja sen historiaa.

Haluan vain tuoda esiin käsitteen takana olevan poliittisen ideologian pohjattoman tekopyhyyden, kaksinaismoralismin ja suoranaisen haitallisuuden eri kulttuurien kanssakäymiseen.

Otetaan kaksi vertailtavaa esimerkkiä. Toimittaja vetäisee inkkaripäähineen päähänsä ja saa aikaan rasismiälämölön. Ja lopun tiedättekin. Inkkariutta ja asiaankuuluvaa päähinettä on kuitenkin käyttänyt julkisessa toiminnassaan eräs toinenkin suomalaissyntyinen, vieläpä maailmankuulu - joskin edesmennyt - taiteilija. Kyseistä taiteilijaa on juhlittu meillä ylitsevuotavasti: hänestä on tehty musikaali, elämäkerta, useita elokuvia, pystytetty näyttelyitä ja suunniteltu monumentteja. Kyseistä taiteilijaa ovat ylistäneet arkkipiispa ja kaikki muutkin erinomaisen hyvät ihmiset. Ennen kaikkea siksi, että tämän taiteilijan sanotaan edistäneen suvaitsevaisuutta.

Niin, miten tämä liittyy inkkaripäähineeseen?

Haluaisin selittää. Mutta niin tehdäkseni minun pitäisi kuvailla tämän piirtäjän, siis tämän piispojen ja muun eliitin suitsuttaman suomalaistaiteilijan, erästä piirrossarjaa. Mutta se on hieman vaikeaa, koska blogini sensuroitaisiin oitis, jos kuvailisin täsmällisesti tuon teoksen. Siinä on otsikkona Wild West tai jotain sinnepäin. (halukkaat voivat googlettaa piirtäjän + tuon sanaparin). Siinä on myös intiaani komeine päähineineen. Hän tulee mukaan kuvaan viimeisessä ruudussa. Hän katselee etäämmältä, kun eräs toinen mies on h*rtetty,  hm, eräästä toisesta paikasta kuin kaulastaan. Intiaani katsoo tämän miehen tuskaista menehtymistä hymyillen ja tekee jotain muutakin, en voi sanoa mitä.

Mutta tätä taiteilijaa ei kumminkaan kritisoida kyseisestä sadistisesta kuvasarjasta ollenkaan, päinvastoin. Puhumattakaan että kritisoitaisiin intiaanin kuvaamista tunnusomaiseen päähineeseensä sonnustautuneena siinä toiminnassa, kuin mitä tarkoitusta varten juhlittu suomalaistaiteilija on koko tuotantonsa piirtänyt.

Kyseinen taiteilija on glorifoitu, koska hänen upea tuotantonsa lisää suvaitsevaisuutta. Itse asiassa tämäkin blogini on nyt ehkä "vihapuhetta" tai vähintäänkin suvaitsematonta, vaikka minähän vain kritisoin intiaanipäähineen kuvaamista erittäin halventavassa kontekstissa.

Turha sanoa, että ajat ovat muuttuneet, ja omana aikanaan oli ihan okei, että intiaanipäähine kuvataan tuollaisessa kontekstissa. Koska samat ihmiset kuitenkin ovat sitä mieltä, että Peppi Pitkätossun isää ei enää nykypäivänä voi sanoa N**kerikuninkaaksi, koska poliittinen korrektius on ulotettava myös aikaisempien vuosikymmenten taiteeseen.

No, oikeasti minulle on se ja sama, kuka on esittänyt intiaanipäähineen, koppalakin, neljän tuulen hatun tai Hankkijan lippiksen missäkin kontekstissa. Päinvastoin, olen sitä mieltä, että puheet "kulttuurisesta omimisesta" ovat äärimmäisen tekopyhiä, kaksinaismoralistisia, naurettavia ja myös vaarallisia. Vaarallisia siksi, että jos pelätessämme jonkinlaista kulttuurisen omijan rasistileimaa rupeamme sensuroimaan puheitamme, kirjoituksiamme ja ajatuksiamme, ja pahimmassa tapauksessa ryhdymme tietoisesti tukahduttamaan hyväntahtoista uteliaisuuttamme ja samastumishaluamme toisiin etnisiin ryhmiin, saamme aikaan vain kulttuuria perinpohjin mädättävää kyräilyä ja kyttäilyä, omiin maantieteellis-kulttuurisiin ryhmiimme käpertymistä ja kaunaisuutta toisiamme kohtaan. Ja siihen ei pidä kenenkään suostua.

 

 

]]>
32 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244344-puhe-kulttuurisesta-omimisesta-madattaa-kulttuurin#comments Kulttuurinen omiminen Poliittinen korrektius Postkolonialismi Tom of Finland Thu, 12 Oct 2017 19:41:14 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244344-puhe-kulttuurisesta-omimisesta-madattaa-kulttuurin
Tom of Finlandin suosion syystä http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232124-tom-of-finlandin-suosion-syysta <p><strong>Tom of Finland </strong>on todella suosittu. Hänestä on tullut jonkinlainen symboli. Hänestä tehdään elokuvaa. Hänen piirroksensa kelpaavat kahvipaketteihin, <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7458150">postimerkkeihin</a> ja lakanoihin. Häneen liittyviä mainoksia on valtavan kokoisina Helsingin metroasemalla. Samoin Turussa kävin taidenäyttelyssä jossa oli esillä Tom of Finlandin piirroksia, kirjeitä ja muuta materiaalia. (Tom of Finlandin musiikkipuolikin on kiinnostavaa. Jos ei muuten niin on hauskaa että hän on ollut musiikkiyhtye<em><strong> &quot;Kulkusissa&quot;</strong></em>. Olen niitä ihmisiä jotka nauttivat tämänlaisista &quot;yhteensattumista ja sanaleikeistä&quot;.)<br /><br />Tom of Finlandia on niin kaikkialla, että tekisi mieli jopa tarjota joitain vastakuvaa sille kuvalle mitä siitä nyt tarjoillaan aluiisti iloisena ja kivana &quot;suomalaisena menestystarinana&quot;. Jo ihan sen vuoksi että hän näyttää saavan ällistyttävän paljon tilaa mediassa ja tuotemyynnissä. (Yleensä kun symboli on markkinavoimallinen muoti-ilmiö on siinä takana jotain jota kannattaa kyseenalaistaa. En sano tätä siksi että vihaisin markkinavoimia. Itse asiassa tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa ja työnkuvani on sen tyylinen että olen tavallaan &quot;pieni Donald Draper&quot;..)<br /><br />Tässä mielessä kannattaa vähintään vilkaista<strong> Hankamäen</strong> tuoretta kirjoitusta <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232095-tom-of-finlandin-uusrenessanssi">jossa hän puhuu &quot;uusrenessanssista&quot;</a>. ) Hän viittaa tässä mm. siihen että jopa perussuomalaiset ovat ehdottaneet Tom of Finland -patsasta. Hänellä on mielestäni hyvä teoria Tom of FInlandin homoikonisuuden syistä. <em>&quot;Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset hahmot auttoivat räjäyttämään myytin homomiesten &rdquo;naismaisuudesta&rdquo; ja &rdquo;neitimäisyydestä&rdquo;.&quot; </em>Mutta hän valitettavasti laajentaa tästä liian pitkälle. Toisin sanoen hänellä rakentuu mielestäni oleellisen väärä kuva nykyajan suosioiden syistä.<em> &quot;Tom of Finlandin kuvat elävät jälleen renessanssia, sillä homot pyrkivät vapautumaan nykyisestä seksuaalivähemmistöliikkeestä. Feministien valtaan ajautunut seksuaalivähemmistöliike on pitkään pyrkinyt kieltämään homoseksuaalisuuteen liittyvän maskuliinisuuden.&quot;</em> ... <em>&quot;Tomin kuvat ja heteromiesten halu puolustaa omaa maskuliinisuuttaan liittyvät yhteen &ndash; eivät tosin suoraan vaan feminismin kautta välittyneinä ja feminismin ehdoilla. Koska maskuliinisena miehenä olemista pilkataan ja solvataan feministien toimesta niin julkisessa sanassa kuin tieteenä esiintymään pyrkivissä tutkimuksissakin, Tom of Finlandin kuvista on muodostunut heteromiehille poliittisesti korrekti maskuliinisuuden esittämismuoto.&quot; </em><br /><br /><strong>Oma näkemykseni on oleellisesti erilainen.</strong><br /><br />Hankamäen oma homoseksuaalisuus on kenties saattanut hänet tilaan jossa kaikki tulkitaan vain tästä viitekehyksestä. Teoria laajentuu mielestäni ylipitkälle. Itse näen että Tom of Finlandin suosion takana on oleellisesti nimenomaan se että &quot;olemme hyvin juurettomia&quot;. On siis turhaa vetää aatehistoriallista yhteyttä Tom of Finlandin kuvaston alkuperäisen sanoman ja nykyisen suosion välillä.<br /><br />Mielestäni tämä näkyy hyvin vahvasti siinä (1) minkälaiset ihmiset hyvin usein saavat mediatilaa Tom of FInlandin kannattamisesta ja (2) minkälaiset ihmiset vastustavat tätä.<br /><br />Kannattajissa eteen tulevat varsin helposti jotkut <strong>Vesa Linja-ahon</strong> tyyliset feministimiehet ja sellaiset hahmot kuin Helsingin mainoskampanjassakin näkyvä <strong>Maria Veitola</strong>. Minutkin Touko Laaksosnäyttelyyn kutsui nainen joka on aika vahvasti feministi-identiteetillä liikkeellä. Tämä ei sovi oikein mitenkään siihen mitä Hankamäki kuvaa. ; Hankamäki ei selitä miksi niin moni nuori nainen ostelee Tom of Finland -lakanoita. Heidän mieheyttään tuskin ollaan korkokengillä tallaamassa..<br /><br />Hankamäki puhuu siitä että Tom of Finland on poliittisesti korrektia kuvastoa. Ja hän viittaa että tästä on hyötyjä joita voidaan sitten soveltaa hänen kuvaamillaan tavoilla homoseksuaalisti tai &quot;maskuliinis-heterollisesti&quot;. Mutta nämä ovat seuraus Tom of Finlandin poliittisesta korrektiudesta nykyaikana. Eivät sen syy. Ja nähdäkseni tämä tekee siitä aika huonon selityksen. Tom of FInlandin suosiosta on kasvanut kenties asioita jotka ovat juuri kuten Hankamäki kuvaa. Mutta tosiasiassa Tom of Finlandin suosion takana on enemmänkin se, että mm. feministit ovat hyväksyneet sen aika vahvasti. ; Tom of FInland ei ole noussut valtavirraksi Hankamäen mainitsemista syistä. Itse asiassa suosion takana olevat voimat ovat niitä joita Hankamäki näkee Tom of Finlandin kritiikin kohteiksi.<br /><br /><strong>Tom of Finland on symboli.</strong><br /><br />Itse näen että on tarpeen irtautua aika monista perinteistä asian parissa. Tom of Finland on tässä mielessä hieman kuin Che Guevara. Häntä painetaan monenlaisiin tuotteisiin, kuten T-paitoihin. Ja näitä kuvia kannetaan vapauden ja kapinallisuuden ja vastaavien symboleina. Ja tässä mielessä kantajat eivät ole liitoksissa esimerkiksi siihen kaikkeen tappamistyöhön jota hän eläessään teki. Ne eivät ikään kuin kuulu kokonaisuuteen. Symboli ei enää ole liitoksissa ns. klassisiin normaaleihin tosiasioihin. Ja nähdäkseni täsmälleen sama on Tom of Finlandissa. Hänen teoksensa saavat suosiota koska ihmisillä on kanta homoseksuaalisuuteen ja hän oli homoseksuaali.<br /><br />Vastustuspuolella on sama. Tässä mielessä kun<a href="http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231737-antakaa-tadin-paheksua"> joku kristillis-homokriittinen vastustaa</a> vaikka Tom of Finland&nbsp; -kahvipaketteja, paheksunnassa on kysymys suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen eikä siitä onko teos todella &quot;pornografinen&quot;. (Hankamäki näpsäyttikin asiasta melko hienosti <em>&quot;Lasten &rdquo;suojeleminen&rdquo; homoseksuaalisuudelta on tarpeellista vain siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus sinänsä arvotetaan kielteisesti, aivan niin kuin kaikenlaiset moralistit ovat käsi poskellaan tehneet.&quot;</em>) Näin ollen Tom of Finlandin kohdalla homoidentiteetti on tärkeämpi kuin se minkälaista homokuvaa hänen teoksensa kysenalaisti tai kyseenalaistaa. ; Jopa se perussuomalaisten Tom of Finland -patsasehdotus oli nivottu verbaalisesti siihen yhteyteen miten se ärsyttäisi islaminuskoisia. Ja se ärsyttäisi islaminuskoisia koska tässä uskonnossa on tietty suhde homoseksuaalisuuteen. ; Tom of Finland -tuotteita on vastustettu tyypillisesti nimenomaan siitä näkökulmasta että ne ovat<a href="http://ollistenlund.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167829-tom-of-finland-postimerkit-etiikan-vastaisia"> &quot;etiikan vastaisia&quot;</a>. (Joka sanoo että kritiikin mukaan taide esittää väärää mielipidettä väärässä kontekstissa mutta ei halua sanoa tätä ääneen koska haluaa muualla leikkiä sananvapauden sankaria joka sietää ja tukee ja kannattaa poliittista epäkorrektiutta...) Tom of Finlandin tukeminen ei ole hänen teoksiensa pitämistä kuin sekundaarisesti. Ideologiset syyt pikemminkin heijastavat sitä miten hänen kuvansa tulisi kokea. Ja pitäminen tai dissaaminen ovat enemmänkin ideologinen kannanotto kuin jokin joka liityy hänen teoksiensa taiteellisiin ansioihin tai epäansioihin.<br />&nbsp;<br />Toisin sanoen teoksen tukeminen ja vastustaminen ei ole filosofista vaan sidottu tekijän identiteettiin. Niillä otetaan symbolisesti kantaa homoseksuaalejen kannattamiseen ja vastustamiseen. Ja tässä on itse asiassa aika vähän tekemistä sen kanssa mitä Tom of Finland teki eläessään tai mitä hän yritti taiteellaan sanoa.<br /><br /><strong>Tom of Finland on tylipuhdasta kitschiä.</strong><br /><br />Tämä ei tosiasiassa riitä. Nähdäkseni Tom of Finlandin identiteetin ja maailmankuvan lisäksi tarvitaan se, että hänen teoksensa eivät ole tosiasiassa mitenkään kovin haasteellisia. Ne ovat visuaalisesti kitschiä. Ne ovat ihan kivoja ja niissä on iloista asennetta. Mutta lasken ne taiteellisesti samantyyliseen luokkaan kuin<strong> Rudolf Koivun </strong>joulukortit ; Ne ovat kauniita mutta ne eivät ole minulle tyydyttävää taidetta. ; Tässä nähden Tom of Finlandin taiteessa näkyy toki sellaista kuvastoa jota sellaisenaan mielletään rujoksi. Kuvissa on esimerkiksi paljastettuja pippeleitä, erektioita ja spermaa. Mutta näiden kohdalla on käynyt kuten kitchiytyneelle pääkallokuvastolle. Ne on kuvattu sellaisessa muodossa jossa tämä mielletty rujous piilotetaan ja jätetään käsittelemättä. Näin ne eivät haasta käsitystä näihin liitetyistä rujosta mielikuvista. Näen tämän asioiden lakaisuna maton alle.<br /><br /><strong>Ja tässä ei ole takana ristiriitaa.</strong><br /><br />Moni voi ajatella että ideologia on sanomaa ja että kitchissä ei ole sanomaa. Tämä on ymmärretty puoliksi. Usein kitchissä on jotain sanomaa. Tämä sanoma vaan on yksinkertaistettu, muutettu onelinermuotoon ja levitetty kyseenalaistamattomina väitelauseina, jotka ovat toteavia eivätkä esilletuotuja premissejä sanan perinteisessä ja täydessä merkityksessä.<br /><br />Tämä on itse asiassa kenties liitoksissa siihen miksi Tom of Finlandista on tullut suosittu ... sanotaanko ... &quot;tietynlaisessa ideologisessa väännössä&quot;. ; Sillä propaganda on yleisesti ottaen kitschiä. Kitsch mielletään pinnalliseksi ja tässä mielessä siitä helposti riisutaan sanomallisuus. Mutta tosiasiassa eivät ne useimmat ideologiset sanomatkaan ole kovin paljoa muuta kuin kitschiä.<br /><br />Ideologia valitsee siihen sopivaa kuvastoa ja lopputulos on jonkinlainen &quot;aforismiteksti-jättiperhoskuva&quot; -kombinaatio. Jopa silloin kun kitchin sisältö on astetta synkempää. ; EIlen Yle Teemalta katsomani taidehistoriaohjelma käsitteli kreikkalaista estetiikkaa. Siinä puhuttiin myös siitä miten Natsisaksassa arvostettiin kreikkalaista klassista muotokieltä hyvinkin runsaasti. Tämä oli mielestäni arvokas muistutus. Sillä moni haluaa aina tuomita natsit aivan jokaisessa attribuutissaan. (Sama on toki siinäkin että jos joku sanoo että <strong>Che Guevara</strong> oli hyvä johtaja niin tämä tarkoittaisi samaa kuin että kannattaisi kansansurmia. Ikään kuin asiat olisivat joko läpihyviä tai että pahuus jotenkin turmelisi aivan kaiken mitä nämä ihmiset tekvät.) Moni pitää natsiutta jotenkin rumana. Asiaa ei tietysti auta se, että natsit vastustivat ns. rappiotaidetta. On kuitenkin nähtävä, että natsien sensuuri johtui juuri siitä että heillä on tavallaan vahva esteettinen standardi josta ei saanut poiketa.<br /><br />Natsit rajoittivat muotoa nimenomaan siksi, koska heillä oli mielikuva siitä miltä piti näyttää. Asia on kuten<strong> Philippe Lacoue-Labarthen</strong> ja <strong>Jean-Luc Nancyn</strong> kirja <em><strong>&quot;Natsimyytti&quot; </strong></em>esittää ; Natsit olivat esteetikkoja<em> par excellence</em>, hyvin vahvasti symbolejen ja koristelujen varaan koko ideologiamyyttiään rakentavia. Natsit päin vastoin loivat patsastelukulttuurin, jossa symbolit, tervehdykset, paraatit ja vastaavat olivat liikkeen olennaisinta ydintä. Siksi Hitler oli epäonnistunut taiteilija. Siksi tarvittiin <strong>Hitlerin</strong> arkkitehti <strong>Speer</strong> luomaan natsipaatosta jolla kannateltiin natsieetosta.<br /><br />Voisin jopa väittää että taiteen ei pitäisi palvella selvää alleviivattua poliittista agendaa tai tukea katsojan arvoja. Koska tämä tekee siitä propagandistista. Sen sijaan taiteen tulisi käsitellä maailman asioita ja saada meidät haastamaan itsemme. Tässä mielessä voisi kenties oikoa<strong> Platonin </strong>kautta niin, että perustaksi voidaan laittaa totuus, hyvyys ja kauneus. Kitsch on kauneutta ilman totuutta. Se on falskia, valheellista, teeskenneltyä vaikka se muodollisesti on kaunista ja miellyttävää.<br /><br />En toki tässä lähde selittämään PeruSuomalaiseen<strong> Mika Niikon </strong>ja<strong> Teuvo Hakkaraisen</strong> malliin että Tom of Finland -kuvissa olisi jotain natsisymboliikkaa. (Hankamäki tuntui jostain syystä unohtaneen <a href="http://ranneliike.net/teema/perussuomalaisedustajat-hermostuivat-tom-of-finland-postimerkeista?aid=10949&amp;kaikki=1">tämän episodin</a>. Kenties siksi että se ei oikein tue hänen esittämäänsä teoriaa.) Näen että Tom of Finland on samantyylistä kitschiä joka viehättää itseäni vaikkala <em><strong>&quot;L.A.Noire&quot;</strong></em> -playstationpelissä tai <em><strong>&quot;Mad Men&quot;</strong></em> -televisiosarjassa ; Ne ovat toki paikoin syvällisempiä mutta monin paikoin ne ovat enimmäkseen visuaalisesti &quot;nättiä&quot;.<br /><br />Näenkin että on turhaa etsiä Tom of Finlandin suosiosta sen suurempia taustasyitä. En ole optimistinen siinä mielessä että olettaisin että muoti-ilmiöiden takana olisi aina jotain suurempaa kuluttajien ajatteluprosessia, analyyttisyyttä, harkintaa, reflektiota tai muutakaan ymmärrystä. Asioista tulee symboleita ja sitten ne painetaan T-paitoihin. Ja jos joku viittaa siihen asiasisältöön, niin T-paidan kantaja järkyttyy tai närkästyy koska sanottu ei vastaa sitä miksi hän itse sitä T-paitaansa kantaa. ; Siinä &quot;kapinallinen&quot; on enemmän osa omaa alakulttuuriaan kuin oikeasti kyseenalaistamassa aidosti mitään ajatuksiaan ja tekemisiään. On hyvin tarkka kuva siitä miten asioiden tulee olla ja tästä poikkeaminen on se &quot;establishmentti&quot; joka halutaan päihittää...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tom of Finland on todella suosittu. Hänestä on tullut jonkinlainen symboli. Hänestä tehdään elokuvaa. Hänen piirroksensa kelpaavat kahvipaketteihin, postimerkkeihin ja lakanoihin. Häneen liittyviä mainoksia on valtavan kokoisina Helsingin metroasemalla. Samoin Turussa kävin taidenäyttelyssä jossa oli esillä Tom of Finlandin piirroksia, kirjeitä ja muuta materiaalia. (Tom of Finlandin musiikkipuolikin on kiinnostavaa. Jos ei muuten niin on hauskaa että hän on ollut musiikkiyhtye "Kulkusissa". Olen niitä ihmisiä jotka nauttivat tämänlaisista "yhteensattumista ja sanaleikeistä".)

Tom of Finlandia on niin kaikkialla, että tekisi mieli jopa tarjota joitain vastakuvaa sille kuvalle mitä siitä nyt tarjoillaan aluiisti iloisena ja kivana "suomalaisena menestystarinana". Jo ihan sen vuoksi että hän näyttää saavan ällistyttävän paljon tilaa mediassa ja tuotemyynnissä. (Yleensä kun symboli on markkinavoimallinen muoti-ilmiö on siinä takana jotain jota kannattaa kyseenalaistaa. En sano tätä siksi että vihaisin markkinavoimia. Itse asiassa tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa ja työnkuvani on sen tyylinen että olen tavallaan "pieni Donald Draper"..)

Tässä mielessä kannattaa vähintään vilkaista Hankamäen tuoretta kirjoitusta jossa hän puhuu "uusrenessanssista". ) Hän viittaa tässä mm. siihen että jopa perussuomalaiset ovat ehdottaneet Tom of Finland -patsasta. Hänellä on mielestäni hyvä teoria Tom of FInlandin homoikonisuuden syistä. "Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset hahmot auttoivat räjäyttämään myytin homomiesten ”naismaisuudesta” ja ”neitimäisyydestä”." Mutta hän valitettavasti laajentaa tästä liian pitkälle. Toisin sanoen hänellä rakentuu mielestäni oleellisen väärä kuva nykyajan suosioiden syistä. "Tom of Finlandin kuvat elävät jälleen renessanssia, sillä homot pyrkivät vapautumaan nykyisestä seksuaalivähemmistöliikkeestä. Feministien valtaan ajautunut seksuaalivähemmistöliike on pitkään pyrkinyt kieltämään homoseksuaalisuuteen liittyvän maskuliinisuuden." ... "Tomin kuvat ja heteromiesten halu puolustaa omaa maskuliinisuuttaan liittyvät yhteen – eivät tosin suoraan vaan feminismin kautta välittyneinä ja feminismin ehdoilla. Koska maskuliinisena miehenä olemista pilkataan ja solvataan feministien toimesta niin julkisessa sanassa kuin tieteenä esiintymään pyrkivissä tutkimuksissakin, Tom of Finlandin kuvista on muodostunut heteromiehille poliittisesti korrekti maskuliinisuuden esittämismuoto."

Oma näkemykseni on oleellisesti erilainen.

Hankamäen oma homoseksuaalisuus on kenties saattanut hänet tilaan jossa kaikki tulkitaan vain tästä viitekehyksestä. Teoria laajentuu mielestäni ylipitkälle. Itse näen että Tom of Finlandin suosion takana on oleellisesti nimenomaan se että "olemme hyvin juurettomia". On siis turhaa vetää aatehistoriallista yhteyttä Tom of Finlandin kuvaston alkuperäisen sanoman ja nykyisen suosion välillä.

Mielestäni tämä näkyy hyvin vahvasti siinä (1) minkälaiset ihmiset hyvin usein saavat mediatilaa Tom of FInlandin kannattamisesta ja (2) minkälaiset ihmiset vastustavat tätä.

Kannattajissa eteen tulevat varsin helposti jotkut Vesa Linja-ahon tyyliset feministimiehet ja sellaiset hahmot kuin Helsingin mainoskampanjassakin näkyvä Maria Veitola. Minutkin Touko Laaksosnäyttelyyn kutsui nainen joka on aika vahvasti feministi-identiteetillä liikkeellä. Tämä ei sovi oikein mitenkään siihen mitä Hankamäki kuvaa. ; Hankamäki ei selitä miksi niin moni nuori nainen ostelee Tom of Finland -lakanoita. Heidän mieheyttään tuskin ollaan korkokengillä tallaamassa..

Hankamäki puhuu siitä että Tom of Finland on poliittisesti korrektia kuvastoa. Ja hän viittaa että tästä on hyötyjä joita voidaan sitten soveltaa hänen kuvaamillaan tavoilla homoseksuaalisti tai "maskuliinis-heterollisesti". Mutta nämä ovat seuraus Tom of Finlandin poliittisesta korrektiudesta nykyaikana. Eivät sen syy. Ja nähdäkseni tämä tekee siitä aika huonon selityksen. Tom of FInlandin suosiosta on kasvanut kenties asioita jotka ovat juuri kuten Hankamäki kuvaa. Mutta tosiasiassa Tom of Finlandin suosion takana on enemmänkin se, että mm. feministit ovat hyväksyneet sen aika vahvasti. ; Tom of FInland ei ole noussut valtavirraksi Hankamäen mainitsemista syistä. Itse asiassa suosion takana olevat voimat ovat niitä joita Hankamäki näkee Tom of Finlandin kritiikin kohteiksi.

Tom of Finland on symboli.

Itse näen että on tarpeen irtautua aika monista perinteistä asian parissa. Tom of Finland on tässä mielessä hieman kuin Che Guevara. Häntä painetaan monenlaisiin tuotteisiin, kuten T-paitoihin. Ja näitä kuvia kannetaan vapauden ja kapinallisuuden ja vastaavien symboleina. Ja tässä mielessä kantajat eivät ole liitoksissa esimerkiksi siihen kaikkeen tappamistyöhön jota hän eläessään teki. Ne eivät ikään kuin kuulu kokonaisuuteen. Symboli ei enää ole liitoksissa ns. klassisiin normaaleihin tosiasioihin. Ja nähdäkseni täsmälleen sama on Tom of Finlandissa. Hänen teoksensa saavat suosiota koska ihmisillä on kanta homoseksuaalisuuteen ja hän oli homoseksuaali.

Vastustuspuolella on sama. Tässä mielessä kun joku kristillis-homokriittinen vastustaa vaikka Tom of Finland  -kahvipaketteja, paheksunnassa on kysymys suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen eikä siitä onko teos todella "pornografinen". (Hankamäki näpsäyttikin asiasta melko hienosti "Lasten ”suojeleminen” homoseksuaalisuudelta on tarpeellista vain siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus sinänsä arvotetaan kielteisesti, aivan niin kuin kaikenlaiset moralistit ovat käsi poskellaan tehneet.") Näin ollen Tom of Finlandin kohdalla homoidentiteetti on tärkeämpi kuin se minkälaista homokuvaa hänen teoksensa kysenalaisti tai kyseenalaistaa. ; Jopa se perussuomalaisten Tom of Finland -patsasehdotus oli nivottu verbaalisesti siihen yhteyteen miten se ärsyttäisi islaminuskoisia. Ja se ärsyttäisi islaminuskoisia koska tässä uskonnossa on tietty suhde homoseksuaalisuuteen. ; Tom of Finland -tuotteita on vastustettu tyypillisesti nimenomaan siitä näkökulmasta että ne ovat "etiikan vastaisia". (Joka sanoo että kritiikin mukaan taide esittää väärää mielipidettä väärässä kontekstissa mutta ei halua sanoa tätä ääneen koska haluaa muualla leikkiä sananvapauden sankaria joka sietää ja tukee ja kannattaa poliittista epäkorrektiutta...) Tom of Finlandin tukeminen ei ole hänen teoksiensa pitämistä kuin sekundaarisesti. Ideologiset syyt pikemminkin heijastavat sitä miten hänen kuvansa tulisi kokea. Ja pitäminen tai dissaaminen ovat enemmänkin ideologinen kannanotto kuin jokin joka liityy hänen teoksiensa taiteellisiin ansioihin tai epäansioihin.
 
Toisin sanoen teoksen tukeminen ja vastustaminen ei ole filosofista vaan sidottu tekijän identiteettiin. Niillä otetaan symbolisesti kantaa homoseksuaalejen kannattamiseen ja vastustamiseen. Ja tässä on itse asiassa aika vähän tekemistä sen kanssa mitä Tom of Finland teki eläessään tai mitä hän yritti taiteellaan sanoa.

Tom of Finland on tylipuhdasta kitschiä.

Tämä ei tosiasiassa riitä. Nähdäkseni Tom of Finlandin identiteetin ja maailmankuvan lisäksi tarvitaan se, että hänen teoksensa eivät ole tosiasiassa mitenkään kovin haasteellisia. Ne ovat visuaalisesti kitschiä. Ne ovat ihan kivoja ja niissä on iloista asennetta. Mutta lasken ne taiteellisesti samantyyliseen luokkaan kuin Rudolf Koivun joulukortit ; Ne ovat kauniita mutta ne eivät ole minulle tyydyttävää taidetta. ; Tässä nähden Tom of Finlandin taiteessa näkyy toki sellaista kuvastoa jota sellaisenaan mielletään rujoksi. Kuvissa on esimerkiksi paljastettuja pippeleitä, erektioita ja spermaa. Mutta näiden kohdalla on käynyt kuten kitchiytyneelle pääkallokuvastolle. Ne on kuvattu sellaisessa muodossa jossa tämä mielletty rujous piilotetaan ja jätetään käsittelemättä. Näin ne eivät haasta käsitystä näihin liitetyistä rujosta mielikuvista. Näen tämän asioiden lakaisuna maton alle.

Ja tässä ei ole takana ristiriitaa.

Moni voi ajatella että ideologia on sanomaa ja että kitchissä ei ole sanomaa. Tämä on ymmärretty puoliksi. Usein kitchissä on jotain sanomaa. Tämä sanoma vaan on yksinkertaistettu, muutettu onelinermuotoon ja levitetty kyseenalaistamattomina väitelauseina, jotka ovat toteavia eivätkä esilletuotuja premissejä sanan perinteisessä ja täydessä merkityksessä.

Tämä on itse asiassa kenties liitoksissa siihen miksi Tom of Finlandista on tullut suosittu ... sanotaanko ... "tietynlaisessa ideologisessa väännössä". ; Sillä propaganda on yleisesti ottaen kitschiä. Kitsch mielletään pinnalliseksi ja tässä mielessä siitä helposti riisutaan sanomallisuus. Mutta tosiasiassa eivät ne useimmat ideologiset sanomatkaan ole kovin paljoa muuta kuin kitschiä.

Ideologia valitsee siihen sopivaa kuvastoa ja lopputulos on jonkinlainen "aforismiteksti-jättiperhoskuva" -kombinaatio. Jopa silloin kun kitchin sisältö on astetta synkempää. ; EIlen Yle Teemalta katsomani taidehistoriaohjelma käsitteli kreikkalaista estetiikkaa. Siinä puhuttiin myös siitä miten Natsisaksassa arvostettiin kreikkalaista klassista muotokieltä hyvinkin runsaasti. Tämä oli mielestäni arvokas muistutus. Sillä moni haluaa aina tuomita natsit aivan jokaisessa attribuutissaan. (Sama on toki siinäkin että jos joku sanoo että Che Guevara oli hyvä johtaja niin tämä tarkoittaisi samaa kuin että kannattaisi kansansurmia. Ikään kuin asiat olisivat joko läpihyviä tai että pahuus jotenkin turmelisi aivan kaiken mitä nämä ihmiset tekvät.) Moni pitää natsiutta jotenkin rumana. Asiaa ei tietysti auta se, että natsit vastustivat ns. rappiotaidetta. On kuitenkin nähtävä, että natsien sensuuri johtui juuri siitä että heillä on tavallaan vahva esteettinen standardi josta ei saanut poiketa.

Natsit rajoittivat muotoa nimenomaan siksi, koska heillä oli mielikuva siitä miltä piti näyttää. Asia on kuten Philippe Lacoue-Labarthen ja Jean-Luc Nancyn kirja "Natsimyytti" esittää ; Natsit olivat esteetikkoja par excellence, hyvin vahvasti symbolejen ja koristelujen varaan koko ideologiamyyttiään rakentavia. Natsit päin vastoin loivat patsastelukulttuurin, jossa symbolit, tervehdykset, paraatit ja vastaavat olivat liikkeen olennaisinta ydintä. Siksi Hitler oli epäonnistunut taiteilija. Siksi tarvittiin Hitlerin arkkitehti Speer luomaan natsipaatosta jolla kannateltiin natsieetosta.

Voisin jopa väittää että taiteen ei pitäisi palvella selvää alleviivattua poliittista agendaa tai tukea katsojan arvoja. Koska tämä tekee siitä propagandistista. Sen sijaan taiteen tulisi käsitellä maailman asioita ja saada meidät haastamaan itsemme. Tässä mielessä voisi kenties oikoa Platonin kautta niin, että perustaksi voidaan laittaa totuus, hyvyys ja kauneus. Kitsch on kauneutta ilman totuutta. Se on falskia, valheellista, teeskenneltyä vaikka se muodollisesti on kaunista ja miellyttävää.

En toki tässä lähde selittämään PeruSuomalaiseen Mika Niikon ja Teuvo Hakkaraisen malliin että Tom of Finland -kuvissa olisi jotain natsisymboliikkaa. (Hankamäki tuntui jostain syystä unohtaneen tämän episodin. Kenties siksi että se ei oikein tue hänen esittämäänsä teoriaa.) Näen että Tom of Finland on samantyylistä kitschiä joka viehättää itseäni vaikkala "L.A.Noire" -playstationpelissä tai "Mad Men" -televisiosarjassa ; Ne ovat toki paikoin syvällisempiä mutta monin paikoin ne ovat enimmäkseen visuaalisesti "nättiä".

Näenkin että on turhaa etsiä Tom of Finlandin suosiosta sen suurempia taustasyitä. En ole optimistinen siinä mielessä että olettaisin että muoti-ilmiöiden takana olisi aina jotain suurempaa kuluttajien ajatteluprosessia, analyyttisyyttä, harkintaa, reflektiota tai muutakaan ymmärrystä. Asioista tulee symboleita ja sitten ne painetaan T-paitoihin. Ja jos joku viittaa siihen asiasisältöön, niin T-paidan kantaja järkyttyy tai närkästyy koska sanottu ei vastaa sitä miksi hän itse sitä T-paitaansa kantaa. ; Siinä "kapinallinen" on enemmän osa omaa alakulttuuriaan kuin oikeasti kyseenalaistamassa aidosti mitään ajatuksiaan ja tekemisiään. On hyvin tarkka kuva siitä miten asioiden tulee olla ja tästä poikkeaminen on se "establishmentti" joka halutaan päihittää...

]]>
6 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232124-tom-of-finlandin-suosion-syysta#comments Feminismi Homoseksuaalisuus Suomalainen taide Tom of Finland Fri, 24 Feb 2017 16:35:03 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232124-tom-of-finlandin-suosion-syysta
Tom of Finlandin uusrenessanssi – Suosion syyt http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232095-tom-of-finlandin-uusrenessanssi <p>Dome Karukosken <a href="http://www.tof.fi/">elokuva</a> Tom of Finlandista saa tänään ensi-iltansa Suomen elokuvateattereissa. Karukoski tunnetaan Taideteollisen korkeakoulun lopputyöstään &rdquo;Tyttö sinä olet tähti&rdquo; (2005) ja elokuvastaan &rdquo;Mielensäpahoittaja&rdquo; (2014), joten ehkä hän halusi tehdä nyt jotakin maskuliinisempaa &ndash; välttelemättä kuitenkaan pahoittamasta kaikkein tätimäisimpien katsojien mieltä.</p><p>Tom of Finlandin piirrokset tulivat tunnetuiksi niin sanotun seksuaalisen vallankumouksen vuosina 1960- ja 1970-luvuilla. Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset hahmot auttoivat räjäyttämään myytin homomiesten &rdquo;naismaisuudesta&rdquo; ja &rdquo;neitimäisyydestä&rdquo;. Sen vuoksi homojen tuolloinen vapautusliike otti ne omikseen. Niin yksilöt kuin homojen järjestötkin rakensivat kuvien ympärille identiteettiään lähes kaikissa maailman maissa.</p><p>Joitakin nykyihmisiä saattaa risoa se, että Laaksosen taiteilijanimessä Suomi-brändi on vahvasti esillä, ja hän onkin ollut alun alkaen tunnetumpi Suomen ulkopuolella kuin kotimaassaan. Suomalaiset eivät aina oikein oivalla, mistä kaikesta Suomi oikeastaan tunnetaan, jos asiaa kysytään poistumalla hetkeksi tästä nahkamiesten lähes pyhäksi julistamasta maasta, jonka pääkaupungillakin on monien mielestä sangen omituinen nimi.</p><p>Entä mikä on tehnyt Tom of Finlandin kuvista jälleen niin suosittuja, että niitä löytyy seiniltä ja lakanoistakin? Kuinka voidaan selittää, että jää on sulanut Tompan ympäriltä niin, että eräs perussuomalainen kaupunginvaltuutettu antautui <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002818717.html">ehdottamaan</a> Tom of Finlandin patsasta pystytettäväksi kansalaistorille, Helsingin uuden keskustakirjaston eteen? (Aloite tosin <a href="http://yle.fi/uutiset/3-8327362">tyrmättiin</a>, sillä vihervasemmiston ja liberaalin porvariston mielestä sen teki &rdquo;väärä taho&rdquo;.)</p><p>Tom of Finlandin kuvat elävät jälleen renessanssia, sillä homot pyrkivät vapautumaan nykyisestä seksuaalivähemmistöliikkeestä. Feministien valtaan ajautunut seksuaalivähemmistöliike on pitkään pyrkinyt kieltämään homoseksuaalisuuteen liittyvän maskuliinisuuden. Miehekkäänä homona esiintyminen on arvotettu kielteisesti 1990-luvulta jatkuneen <em>queer</em>-teoreettisen vallankäytön piirissä, jossa on painotettu transgenderismiä ja transsukupuolisuutta huomaamatta, että sukupuolieron kaksiarvoisuus on myös näillä käsitteillä operoimisen taustaehto. Feminismin korkokenkä on polkenut miesten kulkusia väitteillä &rdquo;sukupuolettomuudesta&rdquo;.</p><p>Tämä postmodernismin ja jälkistrukturalismin varaan perustettu argumentaatio ei ole vastannut homojen valtaosan peruskokemuksia lainkaan. Sukupuolieron yleistä merkitystä ole voitu johdella sellaisten melko marginaalisten vähemmistöjen mielipiteistä, jotka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenkin piirissä muodostavat vähemmistön. Kaksiarvoisen sukupuolieron yhteiskunnallista merkitystä ei ole voitu eikä haluttu alistaa &rdquo;vähemmistön vähemmistöjen&rdquo; päätäntävaltaan varsinkaan siksi, että suuri osa kaksiarvoisen sukupuolikäsityksen ulkopuolelle asettuvista poikkeamista ovat lääketieteellisesti määriteltävissä (kuten esimerkiksi Kilnefelterin syndrooma).</p><p>Tässä valossa nykyisen seksuaalivähemmistöliikkeen omaksuma <em>kaksiarvoisen sukupuolieron kiistämisyritys </em>on merkinnyt taantumista Tom of Finlandia edeltäneeseen aikaan, jolloin homot kärsivät neitimäisyyden leimasta ja homoja pidettiin virheellisesti &rdquo;kolmantena sukupuolena&rdquo;. Tom of Finlandin nousu suosioon ei puolestaan heijastele konservatiivisuuden paluuta, vaan se merkitsee halua voittaa <em>queer</em>-teoreettisen ja feministisen politiikan aikaan saama takaisku, jonka vaikutuksesta homot yritettiin lavastaa munattomiksi, sukupuolettomiksi, naismaisiksi tai (kuten nimikin sanoo) jotenkin &rdquo;oudoiksi&rdquo;.</p><p>Kun homojen <em>vapautusliike </em>muuttui yleiseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöbyrokratiaksi, suoruus ja avoimuus katosivat järjestöjyrien alkaessa oikeuttaa itseään normalisaation ja &rdquo;asiallisen tiedon&rdquo; jakamisella huomaamatta lainkaan, kuinka alistuvaa tuo puolustelu oli. Nykyisin sateenkaarilipusta ovat jäljellä vain punavihreät kaitaleet, kun Seta ry toimii feministien perhepoliittisena maahanmuuttojärjestönä, joka kätilöi maahamme mahdollisimman paljon kehitysmaalaisia.</p><p>Tulkitsenkin Tom of Finlandin saamaa suosiota <em>homojen pyrkimykseksi jälleen erottua kuvallisesti, visuaalisesti ja symbolisesti siitä feministien propagoimasta käsityksestä, jonka mukaan mitään sukupuolieroa ei muka ole</em>, että biologis-fysiologinen sukupuoli ei ole merkityksellinen, vaikuttava ja todellinen kategoria ja että sukupuolta voi tai pitäisi voida vaihtaa kuin paitaa.</p><p>Tällainen metatason analyysi, jossa noustaan arvioimaan ilmiön syntyä, on tärkeää sukupuoleen liittyvän politikoinnin, niin vähemmistöjen kuin enemmistöjenkin oman itseymmärryksen, kannalta: jotta voisimme käsittää, millaisen historiallisen jatkumon perillisiä olemme ja miten nykytilanteeseen on tultu.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Paluu sukupuolieron tunnustamiseen</strong></p><p>Myös arvostelijani ovat yrittäneet jotakin samantyyppistä, tosin käänteisesti. Esimerkiksi tamperelainen kommunisti Jiri Nieminen kirjoitti Uuden Suomen puheenvuoropalstalle täysin perusteettoman <a href="http://jirinieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228537-omakustannefilosofin-vahva-suositus-setaan-liittymispuolesta">nälväisyn</a>, jonka mukaan &rdquo;<em>Hankamäen <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228364-miksi-erosin-setasta">kirjoitus</a> kuvaa erinomaisesti joidenkin homomiesten sisäistä naisvihaa, ja kirjoituksen kommentit sitä, kuinka länsimainen homofobia itse asiassa on ollut enemmän tai vähemmän itse asiassa piiloteltua misogyniaa, myös uskonnollisesti perusteltu homofobia</em>.&rdquo;</p><p>Hän myös toteaa, että &rdquo;[<em>i</em>]<em>tse en Hankamäen kirjoituksista perusta, koska en yleensä ymmärrä niitä: ne on kirjoitettu niin huonosti, etten saa niiden ajatuksenjuoksusta otetta.</em>&rdquo; &ndash; Mutta mitä te nyt, hyvät lukijat, sanotte tuosta ensin siteeraamastani Niemisen lauseesta, jonka eräästä kohdasta puuttuu ilmeisesti predikaatti kokonaan? Nieminen olisi voinut ilmaista omat kielioppivirheensä ja sisäisen miesvihansa vähemmälläkin vaivalla, mutta huvittavaa, että hänelle kävi nyt noin.</p><p>Nieminen pyrkinee pukemaan kannanottonsa &rdquo;tieteellisesti merkityksellisiksi&rdquo; tavoittelemalla tulkitsevaa otetta ja katsoessaan, että &rdquo;<em>feminiiniseksi ymmärretty pyritään jälleen puhdistamaan homoseksuaalisuudesta</em>&rdquo; ja että &rdquo;<em>olemme palaamassa esimoderniin sukupuolijärjestykseen</em>&rdquo;.</p><p>Mikäli Nieminen olisi vaivautunut lukemaan asiaa koskevia analyysejani, hän olisi voinut huomata minun tehneen sukupuolen ja seksuaalisuuden filosofiaan liittyvät metatason johtopäätökseni jo vuosikymmen sitten kirjassani <a href="https://www.bod.fi/kirja/jukka-hankamaeki/enkelirakkaus/9789523185258.html">Enkelirakkaus</a> ja artikkelissani <a href="http://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn044-23.pdf">Tyttöjen kanssa saunan lauteilla &ndash; Tirkistysreikiä sukupuolierolla politikoivaan filosofiaan</a>, joka on julkaistu täydennettynä ja ajantasaistettuna myös kokoelmassani <a href="https://www.bod.fi/kirja/jukka-hankamaeki/filosofiset-viuhahdukset/9789523185432.html">Filosofiset viuhahdukset &ndash; Tekstejä sekseistä, vallasta ja filosofisista liikkeistä</a>. Johtopäätökseni ovat olleet kylläkin täysin toisenlaisia kuin Niemisen.</p><p>Feminiiniseksi ymmärrettyä ei pyritä jälleen &rdquo;puhdistamaan homoseksuaalisuudesta&rdquo;, vaan homoseksuaalisuus pyritään irrottamaan feminismistä, jonka tossun alle sillä on taipumus aika ajoin lipsahtaa. Mikäli olemme &rdquo;palaamassa esimoderniin sukupuolijärjestykseen&rdquo;, sitäkin on syytä pitää järkiinsä tulona: paluuna takaisin maan pinnalle sieltä ulkoavaruuden kiertoradalta, jonne keskustelu sinkoutui ruumiillisten, kehollisten ja lihallisten tosiasioiden unohtamisen vuoksi.</p><p>Vuonna 2004 kirjoitin muun muassa näin: &rdquo;<em>Tämän päivän yhteiskunnassa postmodernistien projektit on valjastettu normatiivisten piilofunktioiden toteuttamiseen. Sukupuolen kieltämisvimma on korvannut entisille ajoille tyypillisen seksin kieltämisen. Siinä, missä viktoriaaniset tädit ärsyttivät seksiä janoavia ihmisiä omilla normeillaan, postmodernistiset sukupuolieron kieltäjät toteuttavat nyt samaa sadistista nautinnonhaluaan kieltämällä seksin keskeisen välineen, sukupuolen. Sukupuolen kieltäminen on seksin kieltämistä. Se ilmaisee rukoilijasirkkojen ja sädekehänunnien aggressioita ja kohdistuu voimakkaimmin miehiin. Kyse on perimmältään samasta ahdistelusta kuin 1800-luvun yhteiskunnassa.</em>&rdquo;</p><p>Jatkoin myös näin: &rdquo;<em>Tulkitsen kokonaistilannetta niin, että kiinnostus </em>queer<em>-teorioihin kertoi kiistämisinnokkuuden ylikuumenemisesta: sublimaation lumivyöry pääsi vapaasti pyörimään ja mielikuvituksen haaveet lähtivät lentoon.</em>&rdquo;</p><p>Tom of Finlandin ajatusmaailman muotiin nousu kertoo siitä, että <em>maskuliinisuudelle halutaan palauttaa se asema, joka sille saavutettiin 1970-luvulla.</em> Jos joku näkee tämän &rdquo;homonationalismina&rdquo; tai &rdquo;Aito avioliitto&rdquo; -kansalaisaloitteen tukemisena, kuten Nieminen, se on merkki hänen omasta kyvyttömyydestään ymmärtää asioiden eroja. Hänen kannanottonsa eivät poikkea myöskään monien muiden vihervasemmistolaisten panettelevasta tavasta leimata kaikki feminismin, maahanmuuton ja monikulttuurisuuden arvostelu &rdquo;fasismiksi&rdquo;, &rdquo;rasismiksi&rdquo; tai &rdquo;natsismiksi&rdquo;.</p><p>Seksuaalivähemmistöliikkeen ongelma ei ole ollut se, että homomiehet välttelevät nyky-Setaa, &rdquo;<em>joitta heitä ei leimattaisi länsimaisiksi naismaisiksi homoiksi tai poikkeaviksi</em>&rdquo; (kuten Nieminen väittää kirjoitusvirheen sisältävässä lauseessaan). Ongelma on, että seksuaalivähemmistöliike on pyrkinyt lavastamaan homomiehet takaisin naismaisiksi mekkoeinareiksi, jollaisina Nieminen ja hänen hengenheimolaisena haluavat homot ilmeisesti nähdä.</p><p>Hänen mielestään on ilmeisesti haitallista, että homoseksuaalisuus pyritään oikeuttamaan &rdquo;<em>Hankamäen kaltaisten toimijoiden taholta tehden homoseksuaalisuudesta hyväksytymmän liittolaisen konservatiiviselle liikkeelle</em>&rdquo;. &ndash; Mitä vikaa on siinä, että homot ovat tulleet hyväksytyiksi myös konservatiivien keskuudessa sellaisina, kuin suuri osa homoista haluaa itse itsensä nähdä: reiluina ja sukupuolestaan tietoisina sekä sukupuolessaan hyvin viihtyvinä yksilöinä? Mikäli minulla on tämän edistämisessä jokin aktiivinen rooli, kirjaudun mielelläni Tom of Finlandin perinteen jatkajaksi erotuksena noista kaikkien asioiden vääristelijöistä, kitisijöistä ja kumolleen kääntäjistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi heterotkin tykkäävät Tomin kuvista?</strong></p><p>Erään kysymyksen muodostaa, miksi Tom of Finlandin estetiikasta on tullut suosittua myös <em>heteroiden keskuudessa</em>. Hyvän hypoteesin tarjoaa näkemys, jonka mukaan Tomin kuvat ja heteromiesten halu puolustaa omaa maskuliinisuuttaan liittyvät yhteen &ndash; eivät tosin suoraan vaan feminismin kautta välittyneinä ja feminismin ehdoilla.</p><p>Koska maskuliinisena miehenä olemista pilkataan ja solvataan feministien toimesta niin julkisessa sanassa kuin tieteenä esiintymään pyrkivissä tutkimuksissakin, Tom of Finlandin kuvista on muodostunut heteromiehille <em>poliittisesti korrekti maskuliinisuuden esittämismuoto</em>.</p><p>Tomin kuvia voidaan pitää pitkälti parodianomaisina, ja ne sisältävät huumoria, joten niissä esiintyvä homoerotiikka ei välttämättä leimaa kuvien käyttäjiä itseään homoiksi &ndash; ei vaikka kietoutuisi Tom of Finlandin lakanoihin ja pyyhkeisiin. Niinpä Tompan kuvista on tullut heteromiehille keino ilmaista maskuliinisuuttaan &rdquo;luvallisesti&rdquo;. Kun heteromiesten yliäijäilyä on perinteisesti pidetty piilohomouden merkkinä, Tomin kuvien avoin suosiminen kääntää tämän epäilyksen kumoon, jolloin heteromies voi löytää tien oman maskuliinisuutensa esittämiseen ilman pelkoa homoleiman saamisesta tai feministien tuomiosta.</p><p>Kun oman maskuliinisuutensa pukee Tompan kuvista tunnettuun haarniskaan, kuviin sisältyvä homoerotiikka toimii suojakilpenä feministien taholta puhkuvaa raivoa vastaan, sillä vähemmistöön luontaisesti kuuluvia homomiehiä feministit ovat harvoin pitäneet &rdquo;rasisteina&rdquo;, vaikka itse he ovat toki edustaneet usein ikä- ja sukupuolirasismia seksin pidättämistä harjoittaessaan. Eli: jos et voi olla heteromiehenä muutoin maskuliininen, voit olla sitä homouden suojapanssarin taakse piiloutuneena!</p><p>Tom of Finlandin kuvien uussuosioon on siis monta syytä. Homojen keskuudessa kuvat auttavat kumoamaan seksuaalivähemmistöliikkeessä laajalle levinnyttä feminististä ja <em>queer</em>-teoreettista halua kieltää sukupuolieron kaksiarvoisuus. Toivon mukaan kyseinen tendenssi jää liikkeen historiassa vain tilapäiseksi välivaiheeksi ja harhapoluksi. Toisaalta Tomin kuvat palvelevat myös heteroseksuaaleja sallimalla poliittisesti korrektit maskuliinisuuden ilmaisut muutoin täysfeminiinisoidussa yhteiskunnassamme.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Finlandisaatiota vai sovjetisointia?</strong></p><p>Entä miten on moraalin laita tässä jatkuvasti tätimäistyvässä todellisuudessamme? Kaikki varmaan muistavat Tom of Finland -postimerkeistä käydyn <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2014/04/tom-of-finlandin-voimauttava.html">jupakan</a>, jonka yhteydessä hätäisimmät laskivat onnesta alleen löytäessään arkaistiselle homofobialleen pienoisarkin kokoisen maalitaulun.</p><p>Kirjoittajakouluttaja ja Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen Tuula Komsi puolestaan paheksui pari päivää sitten <a href="http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231737-antakaa-tadin-paheksua">blogikirjoituksessaan</a>, että Tom of Finlandin kuvia löytyy nykyään kahvipaketeistakin ja että ne eivät olisi &rdquo;<em>omimmalla estradillaan marketin loistelamppujen alla ja viikonloppuostoksiaan kiirehtivien lapsiperheitten silmien edessä</em>&rdquo;.</p><p>Lisäksi hän valitteli, ettei kuvissa näy nuoria naisia edes tasa-arvon merkiksi, ja paheksuttiinpa <a href="http://jarironkainen.fi/lapsesta-vuoden-homo-2016/">eräissä</a> <a href="http://merjanurmiostuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230848-vuoden-hetero">kirjoituksissa</a> myös 16-vuotiaan nuoren miehen sijoittamista teini-Tomia esittävään rooliin sekä hänen <a href="http://www.iltalehti.fi/viihde/201702022200064571_vi.shtml">palkitsemistaan</a> vuoden homona. Ihme, ettei kukaan yrittänyt kieltää kyseisen miehentaimen omaa homoseksuaalisuutta, jonka hän oli tuonut jo aiemmin esiin paljon some-huomiota saavuttaneissa ja sympaattisissa YouTube-videoissaan. Lasten &rdquo;suojeleminen&rdquo; homoseksuaalisuudelta on tarpeellista vain siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus sinänsä arvotetaan kielteisesti, aivan niin kuin kaikenlaiset moralistit ovat käsi poskellaan tehneet.</p><p>Omasta mielestäni on tärkeää, ettei todellisuuteen liittyviä tosiasioita pyrittäisi peittelemään, sillä sen tapainen sensuurityö antaisi valheellisen kuvan yhteiskunnastamme. Myös lapsille ja nuorille on hyväksi tietää, mitä kaikkea todellisuuteen sisältyy.</p><p>Tomin kuvia ei voida pitää kovin radikaaleina siinä informaation virrassa, joka kulkee silmiemme editse niin Internetin kuin televisionkin kautta. Navanaluset saatte kuulla tietenkin omilta lapsiltanne ja nuoriltanne, jotka tietävät seksiasiat teitä paremmin, joten lapsikortin käyttäminen homoseksuaalisuuden sensuroimiseksi kuulostaa Venäjän homopropagandalakeja myötäilevältä sovjetisoinnilta.</p><p>Tämän heteropropagandan tuloksena myös homonuoret tuntevat nykyään paremmin Päivi Räsäsen kootut narinat kuin oman viiteryhmänsä historian ja perinteen.</p><p>Mutta annetaanpa puheenvuoro myös Tomille itselleen. Tom of Finland (Touko Laaksonen) on vastannut maailman moraalittomuudesta marisijoille F. Valentine Hoovenin kirjoittamassa elämäkerrassa (Otava 1992) näin (sitaatti sivulta 106):</p><p>&rdquo;<em>Minusta on aina tuntunut vaikealta noudattaa toisten ihmisten sääntöjä. Olin jo asettanut itselleni omat sääntöni, omat rajani. Ei verta, ei kehon silpomista, ei luiden rikkomista jne. Minä olin saanut sellaisista asioista tarpeekseni sodassa. Ei pieniä lapsia. Minusta on myös vaivalloista piirtää naisia. Minua on kritisoitu paljon siitä, ja minä olen yrittänyt </em><em>&ndash; sellaisissa kertomuksissa kuin </em>The Happy Marlot <em>&ndash; mutta kyllä niistäkin näkyy mistä minä todellisuudessa olen kiinnostunut. En minä välitä enää edes yrittää. On paljon heterotaiteilijoita jotka onnistuvat siinä paremmin ja jotka tekevät sitä ilokseen.</em>&rdquo;</p><p>Olennainen kysymys kaikkea erotiikkaa koskien on, miksi juuri kukkahattutätien pitäisi päättää siitä, miten muiden ihmisten pitää elää. Toisin sanoen, miksi juuri kaikkein ahdasmielisimpien ihmisten pitäisi laatia julkisen elämän niin sanotut säännöt &ndash; ja mihin rajoittavia sääntöjä ylipäänsä tarvitaan asioissa, joissa ei ole osoitettu olevan mitään moraalista pahaa, objektiivista haitallisuutta tai kurittamisen aihetta? Tähän kysymykseen ei ole ilmeisesti yksiselitteistä vastausta, sillä perimmältään jokainen omistaa itsensä, seksuaalisuutensa ja henkiset sekä fyysiset potentiaalinsa.</p><p>Edellä viitatussa valossa on vaikea ajatella, että Touko Laaksosella olisi ollut militaristisia tai naisvastaisia tavoitteita, joista poliittinen vihervasemmisto on häntä usein epäillyt ja syytellyt. Hyvä kuitenkin, että hän onnistui olemaan oma itsensä ja erotisoimaan todellisuutta piirtämällä viriilejä muskelimiehiä!</p><p>Myönteistä on myös se, ettei Tom alistunut kerjäämään <em>suvaitsevuutta</em>, eivätkä hänen omatkaan pyrkimyksensä tai piirroksensa pyrkineet mielistelemään ketään. Tässä mielessä on ollut väärin tehdä Tomista suvaitsevuuden sanansaattaja uuden elokuvan mainonnassa, ja suvaitsevuuden sijasta Tomin kuvat puhuttelevatkin <em>rehellisyydellään</em>.</p><p>Vaikka Karukosken elokuva sai hurjat suosionositukset Göteborgin <a href="http://www.iltalehti.fi/viihde/201702132200070033_vi.shtml">maailmanensi-illassa</a> ja Berliinin elokuvajuhlilla, se ei välttämättä kerro elokuvan tasosta vaan siitä, että Tomille on olemassa valmiit markkinat ja sosiaalinen tilaus. Elokuvasta voi tulla kaikkien aikojen katsotuin suomalainen elokuva, mutta uusi draamaelokuva ei nähdäkseni valaise Tomin elämää sen informatiivisemmin tai realistisemmin kuin jo vuonna 1991 valmistunut Ilppo Pohjolan dokumentti <em>Daddy and the Muscle Academy</em>, joka perustuu kuvataiteilijan haastatteluihin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tomin taiteesta </strong></p><p>Entä mitä ajattelen Tom of Finlandin taiteesta itsestään? En ole ollut Tomin piirrosten innokas ihailija, vaikka tunnustankin niiden sosiaalisen ja taidepoliittisen merkityksen. Hiilellä ja lyijykynällä piirretyt jäyhät hahmot siirtävät toki paperille tekijänsä jättiläismäisestä sublimaatiosta kertovan mielikuvamaailman täysin jäljittelemättömällä tavalla, jonka sadomasokismia hyödyntävää fantasiatodellisuutta relativoi vain piirrosten lävitse kuultava huumori.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://1.bp.blogspot.com/-WOtFW61TfjM/WK_8Uz10h_I/AAAAAAAAAs8/ztWesM2Dor4V55Lo2AmotCt8FA7UQLh-gCLcB/s1600/Tom%2Bof%2BFinlandin%2BEero.JPG"><img height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-WOtFW61TfjM/WK_8Uz10h_I/AAAAAAAAAs8/ztWesM2Dor4V55Lo2AmotCt8FA7UQLh-gCLcB/s640/Tom%2Bof%2BFinlandin%2BEero.JPG" width="480" /></a></p><p>Viriilin pastoraali Eero toimi Tom of Finlandin mallina muissakin kuvissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästä jännitteestä syntyvä taianomaisuus on ikonisoinut kuvat Mona Lisan lailla niin, että nykyisin ne toimivat pankkiiriliikkeiden sijoituskohteina, ja tulevaisuudessa Tomin alkuperäisteoksista maksettaneen yhtä suuria summia kuin Leonardon mestariteoksista. Suuri osa Helsingin Taidehallissa viime kesänä näytteillä olleista teoksista olikin kahmaistu sijoittajien kassaholveissa säilytettäviksi, pois malleina toimineiden henkilöiden ja Tomin kaverien seiniltä kellastumasta.</p><p>Ei siis pidä ylenkatsoa mitään taiteen ilmiöitä, sillä nyky-yhteiskunnassa mistä tahansa kannatuspohjaa nauttivasta asiasta on tuotettavissa ilmiö, ja selvästi virheellistä olisi nauraa heikoimpienkaan taiteilijoiden ja kirjailijoiden vaatetukselle, sillä tulevaisuudessa heidän rääsyistään voidaan maksaa miljoonia vain siksi, että ne ovat kuuluneet heille! Touko Laaksosen onni oli nähdä teostensa menestyksen alkuosa, eikä hän kuollut köyhänä, kurjana ja hylättynä, kuten Mozart, Kierkegaard ja Nietzsche.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Dome Karukosken elokuva Tom of Finlandista saa tänään ensi-iltansa Suomen elokuvateattereissa. Karukoski tunnetaan Taideteollisen korkeakoulun lopputyöstään ”Tyttö sinä olet tähti” (2005) ja elokuvastaan ”Mielensäpahoittaja” (2014), joten ehkä hän halusi tehdä nyt jotakin maskuliinisempaa – välttelemättä kuitenkaan pahoittamasta kaikkein tätimäisimpien katsojien mieltä.

Tom of Finlandin piirrokset tulivat tunnetuiksi niin sanotun seksuaalisen vallankumouksen vuosina 1960- ja 1970-luvuilla. Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset hahmot auttoivat räjäyttämään myytin homomiesten ”naismaisuudesta” ja ”neitimäisyydestä”. Sen vuoksi homojen tuolloinen vapautusliike otti ne omikseen. Niin yksilöt kuin homojen järjestötkin rakensivat kuvien ympärille identiteettiään lähes kaikissa maailman maissa.

Joitakin nykyihmisiä saattaa risoa se, että Laaksosen taiteilijanimessä Suomi-brändi on vahvasti esillä, ja hän onkin ollut alun alkaen tunnetumpi Suomen ulkopuolella kuin kotimaassaan. Suomalaiset eivät aina oikein oivalla, mistä kaikesta Suomi oikeastaan tunnetaan, jos asiaa kysytään poistumalla hetkeksi tästä nahkamiesten lähes pyhäksi julistamasta maasta, jonka pääkaupungillakin on monien mielestä sangen omituinen nimi.

Entä mikä on tehnyt Tom of Finlandin kuvista jälleen niin suosittuja, että niitä löytyy seiniltä ja lakanoistakin? Kuinka voidaan selittää, että jää on sulanut Tompan ympäriltä niin, että eräs perussuomalainen kaupunginvaltuutettu antautui ehdottamaan Tom of Finlandin patsasta pystytettäväksi kansalaistorille, Helsingin uuden keskustakirjaston eteen? (Aloite tosin tyrmättiin, sillä vihervasemmiston ja liberaalin porvariston mielestä sen teki ”väärä taho”.)

Tom of Finlandin kuvat elävät jälleen renessanssia, sillä homot pyrkivät vapautumaan nykyisestä seksuaalivähemmistöliikkeestä. Feministien valtaan ajautunut seksuaalivähemmistöliike on pitkään pyrkinyt kieltämään homoseksuaalisuuteen liittyvän maskuliinisuuden. Miehekkäänä homona esiintyminen on arvotettu kielteisesti 1990-luvulta jatkuneen queer-teoreettisen vallankäytön piirissä, jossa on painotettu transgenderismiä ja transsukupuolisuutta huomaamatta, että sukupuolieron kaksiarvoisuus on myös näillä käsitteillä operoimisen taustaehto. Feminismin korkokenkä on polkenut miesten kulkusia väitteillä ”sukupuolettomuudesta”.

Tämä postmodernismin ja jälkistrukturalismin varaan perustettu argumentaatio ei ole vastannut homojen valtaosan peruskokemuksia lainkaan. Sukupuolieron yleistä merkitystä ole voitu johdella sellaisten melko marginaalisten vähemmistöjen mielipiteistä, jotka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenkin piirissä muodostavat vähemmistön. Kaksiarvoisen sukupuolieron yhteiskunnallista merkitystä ei ole voitu eikä haluttu alistaa ”vähemmistön vähemmistöjen” päätäntävaltaan varsinkaan siksi, että suuri osa kaksiarvoisen sukupuolikäsityksen ulkopuolelle asettuvista poikkeamista ovat lääketieteellisesti määriteltävissä (kuten esimerkiksi Kilnefelterin syndrooma).

Tässä valossa nykyisen seksuaalivähemmistöliikkeen omaksuma kaksiarvoisen sukupuolieron kiistämisyritys on merkinnyt taantumista Tom of Finlandia edeltäneeseen aikaan, jolloin homot kärsivät neitimäisyyden leimasta ja homoja pidettiin virheellisesti ”kolmantena sukupuolena”. Tom of Finlandin nousu suosioon ei puolestaan heijastele konservatiivisuuden paluuta, vaan se merkitsee halua voittaa queer-teoreettisen ja feministisen politiikan aikaan saama takaisku, jonka vaikutuksesta homot yritettiin lavastaa munattomiksi, sukupuolettomiksi, naismaisiksi tai (kuten nimikin sanoo) jotenkin ”oudoiksi”.

Kun homojen vapautusliike muuttui yleiseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöbyrokratiaksi, suoruus ja avoimuus katosivat järjestöjyrien alkaessa oikeuttaa itseään normalisaation ja ”asiallisen tiedon” jakamisella huomaamatta lainkaan, kuinka alistuvaa tuo puolustelu oli. Nykyisin sateenkaarilipusta ovat jäljellä vain punavihreät kaitaleet, kun Seta ry toimii feministien perhepoliittisena maahanmuuttojärjestönä, joka kätilöi maahamme mahdollisimman paljon kehitysmaalaisia.

Tulkitsenkin Tom of Finlandin saamaa suosiota homojen pyrkimykseksi jälleen erottua kuvallisesti, visuaalisesti ja symbolisesti siitä feministien propagoimasta käsityksestä, jonka mukaan mitään sukupuolieroa ei muka ole, että biologis-fysiologinen sukupuoli ei ole merkityksellinen, vaikuttava ja todellinen kategoria ja että sukupuolta voi tai pitäisi voida vaihtaa kuin paitaa.

Tällainen metatason analyysi, jossa noustaan arvioimaan ilmiön syntyä, on tärkeää sukupuoleen liittyvän politikoinnin, niin vähemmistöjen kuin enemmistöjenkin oman itseymmärryksen, kannalta: jotta voisimme käsittää, millaisen historiallisen jatkumon perillisiä olemme ja miten nykytilanteeseen on tultu.

 

Paluu sukupuolieron tunnustamiseen

Myös arvostelijani ovat yrittäneet jotakin samantyyppistä, tosin käänteisesti. Esimerkiksi tamperelainen kommunisti Jiri Nieminen kirjoitti Uuden Suomen puheenvuoropalstalle täysin perusteettoman nälväisyn, jonka mukaan ”Hankamäen kirjoitus kuvaa erinomaisesti joidenkin homomiesten sisäistä naisvihaa, ja kirjoituksen kommentit sitä, kuinka länsimainen homofobia itse asiassa on ollut enemmän tai vähemmän itse asiassa piiloteltua misogyniaa, myös uskonnollisesti perusteltu homofobia.”

Hän myös toteaa, että ”[i]tse en Hankamäen kirjoituksista perusta, koska en yleensä ymmärrä niitä: ne on kirjoitettu niin huonosti, etten saa niiden ajatuksenjuoksusta otetta.” – Mutta mitä te nyt, hyvät lukijat, sanotte tuosta ensin siteeraamastani Niemisen lauseesta, jonka eräästä kohdasta puuttuu ilmeisesti predikaatti kokonaan? Nieminen olisi voinut ilmaista omat kielioppivirheensä ja sisäisen miesvihansa vähemmälläkin vaivalla, mutta huvittavaa, että hänelle kävi nyt noin.

Nieminen pyrkinee pukemaan kannanottonsa ”tieteellisesti merkityksellisiksi” tavoittelemalla tulkitsevaa otetta ja katsoessaan, että ”feminiiniseksi ymmärretty pyritään jälleen puhdistamaan homoseksuaalisuudesta” ja että ”olemme palaamassa esimoderniin sukupuolijärjestykseen”.

Mikäli Nieminen olisi vaivautunut lukemaan asiaa koskevia analyysejani, hän olisi voinut huomata minun tehneen sukupuolen ja seksuaalisuuden filosofiaan liittyvät metatason johtopäätökseni jo vuosikymmen sitten kirjassani Enkelirakkaus ja artikkelissani Tyttöjen kanssa saunan lauteilla – Tirkistysreikiä sukupuolierolla politikoivaan filosofiaan, joka on julkaistu täydennettynä ja ajantasaistettuna myös kokoelmassani Filosofiset viuhahdukset – Tekstejä sekseistä, vallasta ja filosofisista liikkeistä. Johtopäätökseni ovat olleet kylläkin täysin toisenlaisia kuin Niemisen.

Feminiiniseksi ymmärrettyä ei pyritä jälleen ”puhdistamaan homoseksuaalisuudesta”, vaan homoseksuaalisuus pyritään irrottamaan feminismistä, jonka tossun alle sillä on taipumus aika ajoin lipsahtaa. Mikäli olemme ”palaamassa esimoderniin sukupuolijärjestykseen”, sitäkin on syytä pitää järkiinsä tulona: paluuna takaisin maan pinnalle sieltä ulkoavaruuden kiertoradalta, jonne keskustelu sinkoutui ruumiillisten, kehollisten ja lihallisten tosiasioiden unohtamisen vuoksi.

Vuonna 2004 kirjoitin muun muassa näin: ”Tämän päivän yhteiskunnassa postmodernistien projektit on valjastettu normatiivisten piilofunktioiden toteuttamiseen. Sukupuolen kieltämisvimma on korvannut entisille ajoille tyypillisen seksin kieltämisen. Siinä, missä viktoriaaniset tädit ärsyttivät seksiä janoavia ihmisiä omilla normeillaan, postmodernistiset sukupuolieron kieltäjät toteuttavat nyt samaa sadistista nautinnonhaluaan kieltämällä seksin keskeisen välineen, sukupuolen. Sukupuolen kieltäminen on seksin kieltämistä. Se ilmaisee rukoilijasirkkojen ja sädekehänunnien aggressioita ja kohdistuu voimakkaimmin miehiin. Kyse on perimmältään samasta ahdistelusta kuin 1800-luvun yhteiskunnassa.

Jatkoin myös näin: ”Tulkitsen kokonaistilannetta niin, että kiinnostus queer-teorioihin kertoi kiistämisinnokkuuden ylikuumenemisesta: sublimaation lumivyöry pääsi vapaasti pyörimään ja mielikuvituksen haaveet lähtivät lentoon.

Tom of Finlandin ajatusmaailman muotiin nousu kertoo siitä, että maskuliinisuudelle halutaan palauttaa se asema, joka sille saavutettiin 1970-luvulla. Jos joku näkee tämän ”homonationalismina” tai ”Aito avioliitto” -kansalaisaloitteen tukemisena, kuten Nieminen, se on merkki hänen omasta kyvyttömyydestään ymmärtää asioiden eroja. Hänen kannanottonsa eivät poikkea myöskään monien muiden vihervasemmistolaisten panettelevasta tavasta leimata kaikki feminismin, maahanmuuton ja monikulttuurisuuden arvostelu ”fasismiksi”, ”rasismiksi” tai ”natsismiksi”.

Seksuaalivähemmistöliikkeen ongelma ei ole ollut se, että homomiehet välttelevät nyky-Setaa, ”joitta heitä ei leimattaisi länsimaisiksi naismaisiksi homoiksi tai poikkeaviksi” (kuten Nieminen väittää kirjoitusvirheen sisältävässä lauseessaan). Ongelma on, että seksuaalivähemmistöliike on pyrkinyt lavastamaan homomiehet takaisin naismaisiksi mekkoeinareiksi, jollaisina Nieminen ja hänen hengenheimolaisena haluavat homot ilmeisesti nähdä.

Hänen mielestään on ilmeisesti haitallista, että homoseksuaalisuus pyritään oikeuttamaan ”Hankamäen kaltaisten toimijoiden taholta tehden homoseksuaalisuudesta hyväksytymmän liittolaisen konservatiiviselle liikkeelle”. – Mitä vikaa on siinä, että homot ovat tulleet hyväksytyiksi myös konservatiivien keskuudessa sellaisina, kuin suuri osa homoista haluaa itse itsensä nähdä: reiluina ja sukupuolestaan tietoisina sekä sukupuolessaan hyvin viihtyvinä yksilöinä? Mikäli minulla on tämän edistämisessä jokin aktiivinen rooli, kirjaudun mielelläni Tom of Finlandin perinteen jatkajaksi erotuksena noista kaikkien asioiden vääristelijöistä, kitisijöistä ja kumolleen kääntäjistä.

 

Miksi heterotkin tykkäävät Tomin kuvista?

Erään kysymyksen muodostaa, miksi Tom of Finlandin estetiikasta on tullut suosittua myös heteroiden keskuudessa. Hyvän hypoteesin tarjoaa näkemys, jonka mukaan Tomin kuvat ja heteromiesten halu puolustaa omaa maskuliinisuuttaan liittyvät yhteen – eivät tosin suoraan vaan feminismin kautta välittyneinä ja feminismin ehdoilla.

Koska maskuliinisena miehenä olemista pilkataan ja solvataan feministien toimesta niin julkisessa sanassa kuin tieteenä esiintymään pyrkivissä tutkimuksissakin, Tom of Finlandin kuvista on muodostunut heteromiehille poliittisesti korrekti maskuliinisuuden esittämismuoto.

Tomin kuvia voidaan pitää pitkälti parodianomaisina, ja ne sisältävät huumoria, joten niissä esiintyvä homoerotiikka ei välttämättä leimaa kuvien käyttäjiä itseään homoiksi – ei vaikka kietoutuisi Tom of Finlandin lakanoihin ja pyyhkeisiin. Niinpä Tompan kuvista on tullut heteromiehille keino ilmaista maskuliinisuuttaan ”luvallisesti”. Kun heteromiesten yliäijäilyä on perinteisesti pidetty piilohomouden merkkinä, Tomin kuvien avoin suosiminen kääntää tämän epäilyksen kumoon, jolloin heteromies voi löytää tien oman maskuliinisuutensa esittämiseen ilman pelkoa homoleiman saamisesta tai feministien tuomiosta.

Kun oman maskuliinisuutensa pukee Tompan kuvista tunnettuun haarniskaan, kuviin sisältyvä homoerotiikka toimii suojakilpenä feministien taholta puhkuvaa raivoa vastaan, sillä vähemmistöön luontaisesti kuuluvia homomiehiä feministit ovat harvoin pitäneet ”rasisteina”, vaikka itse he ovat toki edustaneet usein ikä- ja sukupuolirasismia seksin pidättämistä harjoittaessaan. Eli: jos et voi olla heteromiehenä muutoin maskuliininen, voit olla sitä homouden suojapanssarin taakse piiloutuneena!

Tom of Finlandin kuvien uussuosioon on siis monta syytä. Homojen keskuudessa kuvat auttavat kumoamaan seksuaalivähemmistöliikkeessä laajalle levinnyttä feminististä ja queer-teoreettista halua kieltää sukupuolieron kaksiarvoisuus. Toivon mukaan kyseinen tendenssi jää liikkeen historiassa vain tilapäiseksi välivaiheeksi ja harhapoluksi. Toisaalta Tomin kuvat palvelevat myös heteroseksuaaleja sallimalla poliittisesti korrektit maskuliinisuuden ilmaisut muutoin täysfeminiinisoidussa yhteiskunnassamme.

 

Finlandisaatiota vai sovjetisointia?

Entä miten on moraalin laita tässä jatkuvasti tätimäistyvässä todellisuudessamme? Kaikki varmaan muistavat Tom of Finland -postimerkeistä käydyn jupakan, jonka yhteydessä hätäisimmät laskivat onnesta alleen löytäessään arkaistiselle homofobialleen pienoisarkin kokoisen maalitaulun.

Kirjoittajakouluttaja ja Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen Tuula Komsi puolestaan paheksui pari päivää sitten blogikirjoituksessaan, että Tom of Finlandin kuvia löytyy nykyään kahvipaketeistakin ja että ne eivät olisi ”omimmalla estradillaan marketin loistelamppujen alla ja viikonloppuostoksiaan kiirehtivien lapsiperheitten silmien edessä”.

Lisäksi hän valitteli, ettei kuvissa näy nuoria naisia edes tasa-arvon merkiksi, ja paheksuttiinpa eräissä kirjoituksissa myös 16-vuotiaan nuoren miehen sijoittamista teini-Tomia esittävään rooliin sekä hänen palkitsemistaan vuoden homona. Ihme, ettei kukaan yrittänyt kieltää kyseisen miehentaimen omaa homoseksuaalisuutta, jonka hän oli tuonut jo aiemmin esiin paljon some-huomiota saavuttaneissa ja sympaattisissa YouTube-videoissaan. Lasten ”suojeleminen” homoseksuaalisuudelta on tarpeellista vain siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus sinänsä arvotetaan kielteisesti, aivan niin kuin kaikenlaiset moralistit ovat käsi poskellaan tehneet.

Omasta mielestäni on tärkeää, ettei todellisuuteen liittyviä tosiasioita pyrittäisi peittelemään, sillä sen tapainen sensuurityö antaisi valheellisen kuvan yhteiskunnastamme. Myös lapsille ja nuorille on hyväksi tietää, mitä kaikkea todellisuuteen sisältyy.

Tomin kuvia ei voida pitää kovin radikaaleina siinä informaation virrassa, joka kulkee silmiemme editse niin Internetin kuin televisionkin kautta. Navanaluset saatte kuulla tietenkin omilta lapsiltanne ja nuoriltanne, jotka tietävät seksiasiat teitä paremmin, joten lapsikortin käyttäminen homoseksuaalisuuden sensuroimiseksi kuulostaa Venäjän homopropagandalakeja myötäilevältä sovjetisoinnilta.

Tämän heteropropagandan tuloksena myös homonuoret tuntevat nykyään paremmin Päivi Räsäsen kootut narinat kuin oman viiteryhmänsä historian ja perinteen.

Mutta annetaanpa puheenvuoro myös Tomille itselleen. Tom of Finland (Touko Laaksonen) on vastannut maailman moraalittomuudesta marisijoille F. Valentine Hoovenin kirjoittamassa elämäkerrassa (Otava 1992) näin (sitaatti sivulta 106):

Minusta on aina tuntunut vaikealta noudattaa toisten ihmisten sääntöjä. Olin jo asettanut itselleni omat sääntöni, omat rajani. Ei verta, ei kehon silpomista, ei luiden rikkomista jne. Minä olin saanut sellaisista asioista tarpeekseni sodassa. Ei pieniä lapsia. Minusta on myös vaivalloista piirtää naisia. Minua on kritisoitu paljon siitä, ja minä olen yrittänyt – sellaisissa kertomuksissa kuin The Happy Marlot – mutta kyllä niistäkin näkyy mistä minä todellisuudessa olen kiinnostunut. En minä välitä enää edes yrittää. On paljon heterotaiteilijoita jotka onnistuvat siinä paremmin ja jotka tekevät sitä ilokseen.

Olennainen kysymys kaikkea erotiikkaa koskien on, miksi juuri kukkahattutätien pitäisi päättää siitä, miten muiden ihmisten pitää elää. Toisin sanoen, miksi juuri kaikkein ahdasmielisimpien ihmisten pitäisi laatia julkisen elämän niin sanotut säännöt – ja mihin rajoittavia sääntöjä ylipäänsä tarvitaan asioissa, joissa ei ole osoitettu olevan mitään moraalista pahaa, objektiivista haitallisuutta tai kurittamisen aihetta? Tähän kysymykseen ei ole ilmeisesti yksiselitteistä vastausta, sillä perimmältään jokainen omistaa itsensä, seksuaalisuutensa ja henkiset sekä fyysiset potentiaalinsa.

Edellä viitatussa valossa on vaikea ajatella, että Touko Laaksosella olisi ollut militaristisia tai naisvastaisia tavoitteita, joista poliittinen vihervasemmisto on häntä usein epäillyt ja syytellyt. Hyvä kuitenkin, että hän onnistui olemaan oma itsensä ja erotisoimaan todellisuutta piirtämällä viriilejä muskelimiehiä!

Myönteistä on myös se, ettei Tom alistunut kerjäämään suvaitsevuutta, eivätkä hänen omatkaan pyrkimyksensä tai piirroksensa pyrkineet mielistelemään ketään. Tässä mielessä on ollut väärin tehdä Tomista suvaitsevuuden sanansaattaja uuden elokuvan mainonnassa, ja suvaitsevuuden sijasta Tomin kuvat puhuttelevatkin rehellisyydellään.

Vaikka Karukosken elokuva sai hurjat suosionositukset Göteborgin maailmanensi-illassa ja Berliinin elokuvajuhlilla, se ei välttämättä kerro elokuvan tasosta vaan siitä, että Tomille on olemassa valmiit markkinat ja sosiaalinen tilaus. Elokuvasta voi tulla kaikkien aikojen katsotuin suomalainen elokuva, mutta uusi draamaelokuva ei nähdäkseni valaise Tomin elämää sen informatiivisemmin tai realistisemmin kuin jo vuonna 1991 valmistunut Ilppo Pohjolan dokumentti Daddy and the Muscle Academy, joka perustuu kuvataiteilijan haastatteluihin.

 

Tomin taiteesta

Entä mitä ajattelen Tom of Finlandin taiteesta itsestään? En ole ollut Tomin piirrosten innokas ihailija, vaikka tunnustankin niiden sosiaalisen ja taidepoliittisen merkityksen. Hiilellä ja lyijykynällä piirretyt jäyhät hahmot siirtävät toki paperille tekijänsä jättiläismäisestä sublimaatiosta kertovan mielikuvamaailman täysin jäljittelemättömällä tavalla, jonka sadomasokismia hyödyntävää fantasiatodellisuutta relativoi vain piirrosten lävitse kuultava huumori.

 

Viriilin pastoraali Eero toimi Tom of Finlandin mallina muissakin kuvissa.

 

Tästä jännitteestä syntyvä taianomaisuus on ikonisoinut kuvat Mona Lisan lailla niin, että nykyisin ne toimivat pankkiiriliikkeiden sijoituskohteina, ja tulevaisuudessa Tomin alkuperäisteoksista maksettaneen yhtä suuria summia kuin Leonardon mestariteoksista. Suuri osa Helsingin Taidehallissa viime kesänä näytteillä olleista teoksista olikin kahmaistu sijoittajien kassaholveissa säilytettäviksi, pois malleina toimineiden henkilöiden ja Tomin kaverien seiniltä kellastumasta.

Ei siis pidä ylenkatsoa mitään taiteen ilmiöitä, sillä nyky-yhteiskunnassa mistä tahansa kannatuspohjaa nauttivasta asiasta on tuotettavissa ilmiö, ja selvästi virheellistä olisi nauraa heikoimpienkaan taiteilijoiden ja kirjailijoiden vaatetukselle, sillä tulevaisuudessa heidän rääsyistään voidaan maksaa miljoonia vain siksi, että ne ovat kuuluneet heille! Touko Laaksosen onni oli nähdä teostensa menestyksen alkuosa, eikä hän kuollut köyhänä, kurjana ja hylättynä, kuten Mozart, Kierkegaard ja Nietzsche.

]]>
26 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232095-tom-of-finlandin-uusrenessanssi#comments Feminismi Miestutkimus Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Taidepolitiikka Tom of Finland Fri, 24 Feb 2017 09:44:08 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232095-tom-of-finlandin-uusrenessanssi
Antakaa tädin paheksua! http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231737-antakaa-tadin-paheksua <p>Kävinpä tänään viikonloppuostoksilla lähimmässä marketissa. Suunnistaessani kahvihyllyjen luo, en voinut olla näkemättä Tom of Finland &ndash;kuvilla koristettuja kahvipaketteja. Tätä kuvastoahan on nyt suomalaisille itsenäisyytemme satavuotisjuhlan nimissä pakkosyötetty niin mediassa, arkkipiispan saarnoissa, postimerkeissä ja lakanoissa. Tiedämme kaikki näiden kuvien tunnuspiirteet: karikatyyrimäisillä koppalakkimiehillä rinnat kiiltelevät muhkeina ja niiden päissä sojottavat luonnottoman pitkät nännit. Pakarat ovat pyöreät pallukat. Puhumattakaan muista pullistelevista yksityiskohdista.</p><p>Me tietenkin tiedämme, että tämä kaikki lisää suvaitsevaisuutta ja kohottaa Suomi-kuvaa ja on ihanan avointa, iloista ja vapauttavaa. Pois kaikki tunkkainen konservatiivisuus ja uskonnollinen ahdasmielisyys. Upeaa että kirkkokin on niin vahvasti ollut mukana &rdquo;hälventämässä ennakkoluuloja&rdquo;.</p><p>Ja kirkon viesti lienee mennyt perille, sillä ainakaan tuolla marketissa ei näkynyt (minun lisäkseni) minkäänlaisia paheksuvia täti-ihmisiä. Ei kukkahatuilla varustettuja, eikä ilman. Nykypäivän moraalinvartijatädit onkin tehokkaasti opetettu paheksumaan vallan muuta, esimerkiksi &rdquo;suvaitsemattomuutta&rdquo;, mikä tarkoittaa, että omat paheksuntani marketin kahvihyllyllä olivat nykykriteereillä paljon paheksuttavampia kuin nuo piirrokset.</p><p>Mutta kuvitellaanpa nyt niin, että noiden vapauttavien ja Suomi-kuvaa nostavien piirrosten miehet olisivatkin nuoria naisia. Kaksi, kolme tai useampia hieromassa vartaloitaan vastakkain. Mitä ajattelette moraalinvartijatätien, median, arkkipiispan tai ihan tavallisten ihmisten ajattelevan? &rdquo;Ihanan suvaitsevaista ja avointa&rdquo;? &rdquo;Ihanan hyväntuulisia lesboja kahvipaketeissa&rdquo;?</p><p>Arvaatte varmaan, että haluan tässä palauttaa kunnian katoavalle luonnonvaralle, eli vanhanaikaiselle tervehenkiselle paheksunnalle, vaikka sitä &rdquo;moralisoinniksikin&rdquo; nimitetään. Siis sille, minkä me täti-ihmiset ennen kukkahattujen aikakautta niin luontevasti hallitsimme.</p><p>Pyrkimykselleni on kaksi perustetta. (Kumpikaan ei ole Raamatusta, vaikka kaikki kunnia sillekin.)</p><p>Ensinnäkin, jos meidät opetetaan säännönmukaisesti häpeämään kaikkia häpeän tunteitamme, onko vaara, että opimme häpeämättömyyden sitten liiankin hyvin? Minusta on terveempää ajatella, etteivät pullottavat sukuelimet kuulu marketin kahvihyllylle, kuin että ne kuuluvat sinne ilman muuta, ja että ne kuuluvat yhtä hyvin ihan joka paikkaan ja joka tilanteeseen riippumatta katsojien iästä, vakaumuksesta tms.</p><p>Toiseksi: En hyväksy sitä, että media, kirkko ja suvaitsevaisuusterrori on näin täysin ryhtynyt kastroimaan homoerotiikkaa, joka välttämättä ei ole omimmalla estradillaan marketin loistelamppujen alla ja viikonloppuostoksiaan kiirehtivien lapsiperheitten silmien edessä. Touko Laaksonen teki piirroksensa sitä tarkoitusta varten, että ne kiihottaisivat. Hänhän itse kertoi, että kuvien onnistumisen mittari oli hänellä housuissaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävinpä tänään viikonloppuostoksilla lähimmässä marketissa. Suunnistaessani kahvihyllyjen luo, en voinut olla näkemättä Tom of Finland –kuvilla koristettuja kahvipaketteja. Tätä kuvastoahan on nyt suomalaisille itsenäisyytemme satavuotisjuhlan nimissä pakkosyötetty niin mediassa, arkkipiispan saarnoissa, postimerkeissä ja lakanoissa. Tiedämme kaikki näiden kuvien tunnuspiirteet: karikatyyrimäisillä koppalakkimiehillä rinnat kiiltelevät muhkeina ja niiden päissä sojottavat luonnottoman pitkät nännit. Pakarat ovat pyöreät pallukat. Puhumattakaan muista pullistelevista yksityiskohdista.

Me tietenkin tiedämme, että tämä kaikki lisää suvaitsevaisuutta ja kohottaa Suomi-kuvaa ja on ihanan avointa, iloista ja vapauttavaa. Pois kaikki tunkkainen konservatiivisuus ja uskonnollinen ahdasmielisyys. Upeaa että kirkkokin on niin vahvasti ollut mukana ”hälventämässä ennakkoluuloja”.

Ja kirkon viesti lienee mennyt perille, sillä ainakaan tuolla marketissa ei näkynyt (minun lisäkseni) minkäänlaisia paheksuvia täti-ihmisiä. Ei kukkahatuilla varustettuja, eikä ilman. Nykypäivän moraalinvartijatädit onkin tehokkaasti opetettu paheksumaan vallan muuta, esimerkiksi ”suvaitsemattomuutta”, mikä tarkoittaa, että omat paheksuntani marketin kahvihyllyllä olivat nykykriteereillä paljon paheksuttavampia kuin nuo piirrokset.

Mutta kuvitellaanpa nyt niin, että noiden vapauttavien ja Suomi-kuvaa nostavien piirrosten miehet olisivatkin nuoria naisia. Kaksi, kolme tai useampia hieromassa vartaloitaan vastakkain. Mitä ajattelette moraalinvartijatätien, median, arkkipiispan tai ihan tavallisten ihmisten ajattelevan? ”Ihanan suvaitsevaista ja avointa”? ”Ihanan hyväntuulisia lesboja kahvipaketeissa”?

Arvaatte varmaan, että haluan tässä palauttaa kunnian katoavalle luonnonvaralle, eli vanhanaikaiselle tervehenkiselle paheksunnalle, vaikka sitä ”moralisoinniksikin” nimitetään. Siis sille, minkä me täti-ihmiset ennen kukkahattujen aikakautta niin luontevasti hallitsimme.

Pyrkimykselleni on kaksi perustetta. (Kumpikaan ei ole Raamatusta, vaikka kaikki kunnia sillekin.)

Ensinnäkin, jos meidät opetetaan säännönmukaisesti häpeämään kaikkia häpeän tunteitamme, onko vaara, että opimme häpeämättömyyden sitten liiankin hyvin? Minusta on terveempää ajatella, etteivät pullottavat sukuelimet kuulu marketin kahvihyllylle, kuin että ne kuuluvat sinne ilman muuta, ja että ne kuuluvat yhtä hyvin ihan joka paikkaan ja joka tilanteeseen riippumatta katsojien iästä, vakaumuksesta tms.

Toiseksi: En hyväksy sitä, että media, kirkko ja suvaitsevaisuusterrori on näin täysin ryhtynyt kastroimaan homoerotiikkaa, joka välttämättä ei ole omimmalla estradillaan marketin loistelamppujen alla ja viikonloppuostoksiaan kiirehtivien lapsiperheitten silmien edessä. Touko Laaksonen teki piirroksensa sitä tarkoitusta varten, että ne kiihottaisivat. Hänhän itse kertoi, että kuvien onnistumisen mittari oli hänellä housuissaan.

 

]]>
83 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231737-antakaa-tadin-paheksua#comments Homofobia Kulttuurimarxismi Suomi 100 vuotta Suvaitsevaisuus Tom of Finland Sat, 18 Feb 2017 20:44:01 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231737-antakaa-tadin-paheksua
Tom of Finland -patsas ei ole rasismia ja uskonnoille ei pidä pyllistellä http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194168-tom-of-finland-patsas-ei-ole-rasismia-ja-uskonnoille-ei-pida-pyllistella <p>Suomi on kyllä hieno maa. Tom of Finland -patsaskin <a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81022-ideaa-homopatsaasta-syytetaan-rasistiseksi-nain-perussuomalainen-vastaa">on</a> Suomessa rasismia, koska esimerkiksi muslimit ja kristityt saattaisivat loukkaantua siitä. Tämä siis siitä huolimatta, että islam ja kristinusko ovat uskontoja, eivätkä rotuja tai etnisiä ryhmiä ja myös siitä huolimatta, että noiden uskontojen harrastajien loukkaantuminen on ihan heidän omasta mielikuvituksestaan kiinni.<br /><br />Olen samaa mieltä kuin Tomppa-patsasaloitteen tekijä <strong>Nuutti Hyttinen</strong>. Jos uskonnot provosoituvat siitä, että Suomessa on &quot;homopatsas&quot;, silloin näiden uskontojen on ehdottomasti päivitettävä käsityksiään nykyaikaisiksi. Suomen ei pidä mennä uskonnollisten vähemmistöjen ehdoilla, vaan uskonnollisten vähemmistöjen pitää mennä Suomen ehdoilla. Jos uskovaisia ahdistaa homoseksuaalisuus, silloin uskovaisten kannattaa lopettaa olemasta uskovaisia tai yksinkertaisesti pitää turpansa kiinni. Kompromisseja ei tarvita.<br /><br />Tom of Finland -patsas on sekä hieno kunnianosoitus yhdelle Suomen ylivertaisesti tunnetuimmista ja merkittävimmistä taiteilijoista että loistavaa siedätyshoitoa homovastaisille uskonnoille ja ihmisille. Tomppa-patsaan voisi rakentaa jo siksi, että Tomppa oli taiteellisesti merkittävä että sotiemme sankari. Patsasta ei pidä jättää rakentamatta ainakaan sen vuoksi, että jotkut toimittajat pitävät kyseistä patsasta &quot;rasistisena&quot; tai siksi, että tietyt uskonnolliset höpöryhmät loukkaantuvat siitä. Nämä ovat itse asiassa ainoastaan lisäsyitä rakentaa kyseinen patsas.<br /><br />Live for Tomppa - Die for Tomppa - Tomppa forever.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on kyllä hieno maa. Tom of Finland -patsaskin on Suomessa rasismia, koska esimerkiksi muslimit ja kristityt saattaisivat loukkaantua siitä. Tämä siis siitä huolimatta, että islam ja kristinusko ovat uskontoja, eivätkä rotuja tai etnisiä ryhmiä ja myös siitä huolimatta, että noiden uskontojen harrastajien loukkaantuminen on ihan heidän omasta mielikuvituksestaan kiinni.

Olen samaa mieltä kuin Tomppa-patsasaloitteen tekijä Nuutti Hyttinen. Jos uskonnot provosoituvat siitä, että Suomessa on "homopatsas", silloin näiden uskontojen on ehdottomasti päivitettävä käsityksiään nykyaikaisiksi. Suomen ei pidä mennä uskonnollisten vähemmistöjen ehdoilla, vaan uskonnollisten vähemmistöjen pitää mennä Suomen ehdoilla. Jos uskovaisia ahdistaa homoseksuaalisuus, silloin uskovaisten kannattaa lopettaa olemasta uskovaisia tai yksinkertaisesti pitää turpansa kiinni. Kompromisseja ei tarvita.

Tom of Finland -patsas on sekä hieno kunnianosoitus yhdelle Suomen ylivertaisesti tunnetuimmista ja merkittävimmistä taiteilijoista että loistavaa siedätyshoitoa homovastaisille uskonnoille ja ihmisille. Tomppa-patsaan voisi rakentaa jo siksi, että Tomppa oli taiteellisesti merkittävä että sotiemme sankari. Patsasta ei pidä jättää rakentamatta ainakaan sen vuoksi, että jotkut toimittajat pitävät kyseistä patsasta "rasistisena" tai siksi, että tietyt uskonnolliset höpöryhmät loukkaantuvat siitä. Nämä ovat itse asiassa ainoastaan lisäsyitä rakentaa kyseinen patsas.

Live for Tomppa - Die for Tomppa - Tomppa forever.

]]>
11 http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194168-tom-of-finland-patsas-ei-ole-rasismia-ja-uskonnoille-ei-pida-pyllistella#comments Islam Kristinusko Perussuomalaiset Rasismi Tom of Finland Mon, 27 Apr 2015 13:43:01 +0000 Jiri Keronen http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194168-tom-of-finland-patsas-ei-ole-rasismia-ja-uskonnoille-ei-pida-pyllistella
Tom of Finland -postimerkit etiikan vastaisia http://ollistenlund.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167829-tom-of-finland-postimerkit-etiikan-vastaisia <p>Postin tekemät Tom of Finland -postimerkit rikkovat törkeästi mm. Mainonnan eettisen neuvoston etiikan periaatteita. Postin hyvän maun arviointikyky on pettänyt pahasti. Siten Posti on saattanut Suomen maineen myös kansainvälisesti huonoon valoon.</p><p>Mainonnan eettisen neuvoston hyvää markkinointitapaa koskevat periaatteet sisältävät mm. seuraavan kohdan:</p><p>&rdquo;Mainos on hyvän markkinointitavan vastainen, jos</p><p>a) naista tai miestä käytetään katseenvangitsijana tai seksiobjektina ja sukupuolta käytetään alentavalla, väheksyvällä tai halventavalla tavalla;</p><p>b) naista tai miestä käytetään seksiobjektina tai asiattomasti katseenvangitsijana eikä sillä ole mainostettavan tuotteen tai palvelun kanssa mitään tekemistä; tai</p><p>c) mainoksessa on seksuaalisia vihjailuja tahi lupauksia, joilla ei ole mainostettavan tuotteen kanssa mitään tekemistä.&rdquo;</p><p>Postimerkit rikkovat kaikkia näitä kohtia. Niissä esitetään miehet alentavalla tavalla seksiobjekteina ja vihjaillaan seksuaalisesta toiminnasta. Lisäksi niillä ei ole Postin toiminnan kanssa mitään tekemistä.</p><p>Suomen kulttuurin esittäminen postimerkeissä on sinänsä ihan suotavaa, mutta nämä postimerkit rikkovat eettisiä periaatteita ja ovat siten vahingollisia ihmisille, erityisesti lapsille. Postin ei pitäisi tällä tavalla toimia pornokulttuurin edistäjänä. Lisäksi Postin ei pitäisi pilata Suomen mainetta kansainvälisesti. Posti on toiminut harvinaisen ajattelemattomasti. Postimerkit tulisi vetää pois markkinoilta niin pian kuin mahdollista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Postin tekemät Tom of Finland -postimerkit rikkovat törkeästi mm. Mainonnan eettisen neuvoston etiikan periaatteita. Postin hyvän maun arviointikyky on pettänyt pahasti. Siten Posti on saattanut Suomen maineen myös kansainvälisesti huonoon valoon.

Mainonnan eettisen neuvoston hyvää markkinointitapaa koskevat periaatteet sisältävät mm. seuraavan kohdan:

”Mainos on hyvän markkinointitavan vastainen, jos

a) naista tai miestä käytetään katseenvangitsijana tai seksiobjektina ja sukupuolta käytetään alentavalla, väheksyvällä tai halventavalla tavalla;

b) naista tai miestä käytetään seksiobjektina tai asiattomasti katseenvangitsijana eikä sillä ole mainostettavan tuotteen tai palvelun kanssa mitään tekemistä; tai

c) mainoksessa on seksuaalisia vihjailuja tahi lupauksia, joilla ei ole mainostettavan tuotteen kanssa mitään tekemistä.”

Postimerkit rikkovat kaikkia näitä kohtia. Niissä esitetään miehet alentavalla tavalla seksiobjekteina ja vihjaillaan seksuaalisesta toiminnasta. Lisäksi niillä ei ole Postin toiminnan kanssa mitään tekemistä.

Suomen kulttuurin esittäminen postimerkeissä on sinänsä ihan suotavaa, mutta nämä postimerkit rikkovat eettisiä periaatteita ja ovat siten vahingollisia ihmisille, erityisesti lapsille. Postin ei pitäisi tällä tavalla toimia pornokulttuurin edistäjänä. Lisäksi Postin ei pitäisi pilata Suomen mainetta kansainvälisesti. Posti on toiminut harvinaisen ajattelemattomasti. Postimerkit tulisi vetää pois markkinoilta niin pian kuin mahdollista.

]]>
51 http://ollistenlund.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167829-tom-of-finland-postimerkit-etiikan-vastaisia#comments Etiikka Postimerkit Tom of Finland Sun, 11 May 2014 20:18:35 +0000 Olli Stenlund http://ollistenlund.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167829-tom-of-finland-postimerkit-etiikan-vastaisia
Pablo Picasso, Tom of Finland ja epämukava taide http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167046-pablo-picasso-tom-of-finland-ja-epamukava-taide <p>&nbsp;</p><p>Kirjoitin pääsiäisenä blogimerkinnän Tom of Finlandin taiteesta ja matkasta taideilmiöksi nimellä Ulla Appelsinin postimerkki&nbsp;<a href="http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166070-ulla-appelsinin-postimerkki">http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166070-ulla-appelsinin-postimerkki</a> oikaisten yleisiä virhekäsityksiä liittyen eroottiseen taiteeseen ja sen esille nostamiseen, sekä varsin seikkaperäisesti käsittelin sen tosiasian, miksi Tom of Finlandin<em> postimerkit</em> eivät ole pornografiaa.</p><p>Bloggari Sirpa Rikkinen kyseenalaistaa kirjoituksessaan Itellan toiminnan ja koko postimerkkisarjan laillisuuden vedoten sen loukkaavuuteen. Esimerkeiksi hän nostaa tuotannosta löytyvät pornografiset fetissiraakuudet ja fantasiat. Lisäksi hän tulkitsee varsin vapaasti Tom of Finland-symboliikkaa natsimyönteiseksi ja uskoo nähneensä koppalakin sheriffimäisessä tähdessä myös Israel-vastaisuutta, ja näin ollen tekee johtopäätöksen että merkit ovat laittomia. Hän myös kieltää, että Tom of Finlandia voi millään lailla liitää suomalaiseen identiteettiin, joka on johtotähtenä postimerkkitoiminnassa. Natsimyönteinenhän Touko Laaksonen ei tunnetusti missään tapauksessa ollut, mutta se lienee menneen joiltain ohitse. Myös väitteet Daavidin tähdistä lienevät peräisin taannoisesta parodiablogista, joista myös kansanedustajat Niikko ja Hakkarainen (ps) erehtyivät kopioimaan otteita kirjalliseen kysymykseensä.</p><p>Edellisessä blogissani käytin esimerkkinä Gustav Klimtin tapausta, ja Rikkiselle esitin vertausta Pablo Picasson taiteeseen. Rikkinen ei kuitenkaan pidä vertausta lainkaan uskottavana. Sitä se kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan on.</p><p>Picasson tärkeimpiä teemoja olivat väkivaltaisuudet. Erittäin vahvan eroottista taidetta Picasso tuotti merkittäviä määriä, ja puheena olleet raiskauksetkin ovat edustettuina, eikä kenellekään lapsellekaan ole jäänyt epäselväksi, mitä Picasson Minotaurukset puuhastelivat kernaasti. Picasson kuuluisin teos Guernica on erittäin brutaali aiheeltaan. Silti Picassosta on tehty satoja postimerkkejä joista osa käsittelee aihepiiriltään yksiselitteisesti alastomuutta ja väkivaltaa - &nbsp;enkä ole koskaan kuullut että joku olisi niitä erityisesti kyseenalaistanut saatika kiistänyt, etteivätkö ne liittyisi mitenkään espanjalaiseen identiteettiin. Ne tuntuvat kuuluvan usean maan identiteettiin, koska Picasso-aiheisia merkkejä on julkaistu kautta maapallon aina Afrikan sydämeen asti. Todettakoon ettei Tom of Finlandin tuotanto yllä taiteellisilta ansioiltaan lähelle Picassoa, mutta jos tarkastellaan todellakin teemojen kautta, on lopputulema sama.</p><p>Picasson hyväksyminen ja Touko Laaksosen murskaava tuomitseminen jättääkin jäljelle enää oletuksen: ongelma on homoteemassa ja siinä, ettei sitä pidetä inhimillisenä piirteenä.</p><p>Taide on tärkeää, ja sen käsite ja tehtävät yhteiskunnassa ovat laajoja. Toisinaan taide on hyvin epämukavaa ja se käy iholle, joskus se vain vapauttaa. Henkilökohtaiselta loukkaavuudelta ei koskaan vältytä, mutta se ei onneksi ole Suomessa este elävälle ja eri ulottuvuuksiin kohoavalle taiteelle, eikä ihmisten ilmaisuvapautta rajoiteta tarpeettomasti.</p><p>Kalervo Palsan fantastinen realismi on saanut paikkansa suomalaisessa taidehistoriassa, kuten myös Tyko Sallisen ahdistavat Hihhulit. Taiteilijaryhmä Elonkorjaajat toivat 70-luvulla käsitetaiteen kaikkien ulottuville ja Kain Tapperin pölkyistä tuli sittenkin taidetta. Eroottinen taide ja nykytaide aiheuttavat helposti harmaita hiuksia, mutta olisin huolestunut vasta sitten, kun kysymystä &rdquo;Onko tämä taidetta?&rdquo; ei koskaan kuuluisi missään, koska silloin taide olisi hukannut tehtävänsä ja lakannut kehittymästä.</p><p>Nostan koppalakkia hienoille uusille postimerkeille.</p><p><a href="http://sirpaleita.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166917-rikkooko-itella-suomen-lakia-ja-eu-postimerkki-direktiivia">http://sirpaleita.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166917-rikkooko-itella-suomen-lakia-ja-eu-postimerkki-direktiivia</a></p>  

Kirjoitin pääsiäisenä blogimerkinnän Tom of Finlandin taiteesta ja matkasta taideilmiöksi nimellä Ulla Appelsinin postimerkki http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166070-ulla-appelsinin-postimerkki oikaisten yleisiä virhekäsityksiä liittyen eroottiseen taiteeseen ja sen esille nostamiseen, sekä varsin seikkaperäisesti käsittelin sen tosiasian, miksi Tom of Finlandin postimerkit eivät ole pornografiaa.

Bloggari Sirpa Rikkinen kyseenalaistaa kirjoituksessaan Itellan toiminnan ja koko postimerkkisarjan laillisuuden vedoten sen loukkaavuuteen. Esimerkeiksi hän nostaa tuotannosta löytyvät pornografiset fetissiraakuudet ja fantasiat. Lisäksi hän tulkitsee varsin vapaasti Tom of Finland-symboliikkaa natsimyönteiseksi ja uskoo nähneensä koppalakin sheriffimäisessä tähdessä myös Israel-vastaisuutta, ja näin ollen tekee johtopäätöksen että merkit ovat laittomia. Hän myös kieltää, että Tom of Finlandia voi millään lailla liitää suomalaiseen identiteettiin, joka on johtotähtenä postimerkkitoiminnassa. Natsimyönteinenhän Touko Laaksonen ei tunnetusti missään tapauksessa ollut, mutta se lienee menneen joiltain ohitse. Myös väitteet Daavidin tähdistä lienevät peräisin taannoisesta parodiablogista, joista myös kansanedustajat Niikko ja Hakkarainen (ps) erehtyivät kopioimaan otteita kirjalliseen kysymykseensä.

Edellisessä blogissani käytin esimerkkinä Gustav Klimtin tapausta, ja Rikkiselle esitin vertausta Pablo Picasson taiteeseen. Rikkinen ei kuitenkaan pidä vertausta lainkaan uskottavana. Sitä se kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan on.

Picasson tärkeimpiä teemoja olivat väkivaltaisuudet. Erittäin vahvan eroottista taidetta Picasso tuotti merkittäviä määriä, ja puheena olleet raiskauksetkin ovat edustettuina, eikä kenellekään lapsellekaan ole jäänyt epäselväksi, mitä Picasson Minotaurukset puuhastelivat kernaasti. Picasson kuuluisin teos Guernica on erittäin brutaali aiheeltaan. Silti Picassosta on tehty satoja postimerkkejä joista osa käsittelee aihepiiriltään yksiselitteisesti alastomuutta ja väkivaltaa -  enkä ole koskaan kuullut että joku olisi niitä erityisesti kyseenalaistanut saatika kiistänyt, etteivätkö ne liittyisi mitenkään espanjalaiseen identiteettiin. Ne tuntuvat kuuluvan usean maan identiteettiin, koska Picasso-aiheisia merkkejä on julkaistu kautta maapallon aina Afrikan sydämeen asti. Todettakoon ettei Tom of Finlandin tuotanto yllä taiteellisilta ansioiltaan lähelle Picassoa, mutta jos tarkastellaan todellakin teemojen kautta, on lopputulema sama.

Picasson hyväksyminen ja Touko Laaksosen murskaava tuomitseminen jättääkin jäljelle enää oletuksen: ongelma on homoteemassa ja siinä, ettei sitä pidetä inhimillisenä piirteenä.

Taide on tärkeää, ja sen käsite ja tehtävät yhteiskunnassa ovat laajoja. Toisinaan taide on hyvin epämukavaa ja se käy iholle, joskus se vain vapauttaa. Henkilökohtaiselta loukkaavuudelta ei koskaan vältytä, mutta se ei onneksi ole Suomessa este elävälle ja eri ulottuvuuksiin kohoavalle taiteelle, eikä ihmisten ilmaisuvapautta rajoiteta tarpeettomasti.

Kalervo Palsan fantastinen realismi on saanut paikkansa suomalaisessa taidehistoriassa, kuten myös Tyko Sallisen ahdistavat Hihhulit. Taiteilijaryhmä Elonkorjaajat toivat 70-luvulla käsitetaiteen kaikkien ulottuville ja Kain Tapperin pölkyistä tuli sittenkin taidetta. Eroottinen taide ja nykytaide aiheuttavat helposti harmaita hiuksia, mutta olisin huolestunut vasta sitten, kun kysymystä ”Onko tämä taidetta?” ei koskaan kuuluisi missään, koska silloin taide olisi hukannut tehtävänsä ja lakannut kehittymästä.

Nostan koppalakkia hienoille uusille postimerkeille.

http://sirpaleita.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166917-rikkooko-itella-suomen-lakia-ja-eu-postimerkki-direktiivia

]]>
227 http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167046-pablo-picasso-tom-of-finland-ja-epamukava-taide#comments Kotimaa Itella Postimerkki Tom of Finland Touko Laaksonen Fri, 02 May 2014 11:41:13 +0000 Petra Nyqvist http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167046-pablo-picasso-tom-of-finland-ja-epamukava-taide
Ulla Appelsinin postimerkki http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166070-ulla-appelsinin-postimerkki <p>&nbsp;</p> <p>Monitahoinen yhteisötaideteos ”<em>Keskustelu Tom of Finlandin postimerkeistä</em>” (2014) &nbsp;laajeni eilen lähinnä missi-instituutiosta, satunnaisista kohuista, ihmissuhdekiemuroista ja talvisodasta tahkovan iltapäivälehden päätoimittajan <strong>Ulla Appelsinin</strong> kolumnilla <strong>Edistääkö vai vähentääkö paljas pylly suvaitsevaisuutta? </strong>(IS 17.4.)</p> <p>Aika hieno nimi kolumnille. &nbsp;Koska Appelsin ei näennäisesti itse vastaa kysymyksiinsä, vastaa niihin hänen puolestaan.</p> <p>Kolumnissaan Appelsin syyllistää kainosti erään (eikä varmasti tarvitse sanoa kenen, sillä muita kansainväliseen kulttimaineeseen kohonneita pop/camp-tyylin eroottisia taitelijoita Suomessa ei yksinkertaisesti ole) homoeroottista teemaa kantavien postimerkkien lanseeraamisen. Syy on, että ne saattavat vahingoittaa homoja ja vähentää ”suvaitsevaisuutta”.&nbsp; </p> <p>Minä en viitsi sen enempää lähteä selvittämään, mikä on Ulla Appelsinin tarkoittama ”suvaitsevaisuus”, mutta kolumnin lukaistua käy selväksi, ettei Appelsin pysty tarkastelemaan ilmiötä yli oman iltapäivälehtensä kontekstin. </p> <p>Kolumnissaan Appelsin näyttää tehneen taustatutkimusta lukemalla hieman pöhköjä some-kommentteja ”puolesta” ja ”vastaan”, joiden yläpuolelle on helppo istahtaa. Hän näyttää niistä monta esimerkkiä lukijalle. Paatuneempaa lukijaa tosin ei kiinnosta kuin <strong>Jouko Pihon Sodoma ja Gomorra</strong>, joten ei niistä sen enempää. Taustatutkimusta on tehty myös lukemalla The Guardianin artikkelista, että ulkomaalainen postimerkkiasiantuntija ei muista että eroottista taidetta olisi näytetty postimerkeissä, varsinkaan homoseksuaalista. </p> <p>Vaikkei juuri se ole tässä olennaista, haluan kuitenkin muistuttaa, että itse asiassa eroottista taidetta tehneiden taiteilijoiden töitä on painettu merkeiksi ennenkin. Pari vuotta sitten postikortteja sinetöitiin laajalti <strong>Gustav Klimtin</strong> (1962-1918) juhlavuonna kuvin oksitosiinista lasittuneista silmistä, heiluvista rinnoista, punehtuneista poskista, paljaista vartaloista ja intensiivisistä syleilyistä. Koko maailma rakastaa Gustav Klimtiä, vaikka osa hänen teoksistaan sykki erotiikkaa. Ja joskus juuri myös siksi. </p> <p>Appelsin yrittää pienentää<strong> Tom of Finlandin</strong> kutsumalla häntä ”kiistatta lahjakkaaksi piirtäjäksi”. Ei, <strong>Touko Laaksonen</strong> ei ollut mitenkään erityisen lahjakas piirtäjä. Piirtäjänä ainoastaan tekninen ja kuvasto on jonkinlaisen huonon ja hyvän maun jännittävässä välimaastossa; lihaksia ja viiksiä pullistelevia kiiltokuvia, joissa kaikki yhden miehen unelmat tulevat lihaksi.</p> <p>Nyt ei kuitenkaan puhuta piirtämisestä vaan ihan jostain muusta. Puhutaan fantasioiden siirtämisestä kuvastoon 40-80-lukujen undergroundissa, ja miten underground muuttui osaksi valtakulttuuria, muodosti stereotypioita, ylitti stereotypiat luoden vapautta ja iloa. Ei siis ainoastaan homokulttuurissa vaan popkulttuurissa ja muodissa. <strong>Se kaikki sai alkunsa häpeän kulttuurista. <br /></strong></p> <p>Suomessa herättiin Touko Laaksosen taiteeseen homokontekstin ulkopuolella vasta hänen elämänsä viime metreillä. Kotomaan tantereella ehdittiin järjestää vain pari pientä näyttelyä ennen taiteilijan kuolemaa sekä sarjakuvataiteen Pekka Puupää-palkinto. Muistan toisen näyttelyistä; se oli Galleria Mosabackan eroottisen taiteen yhteisnäyttely vuonna 1991, jossa oli näytteillä myös äitini töitä. Touko Laaksonen kuoli pian tämän näyttelyn jälkeen. Postuumisti Suomessa on pidetty kattavia Tom of Finland- näyttelyitä mm. Helsingin kaupungin taidemuseossa ja Logomossa.</p> <p>Appelsin kirjoittaa:</p> <p><em>”Voisi hyvin kuvitella monen heteromiehen hamstraavan merkkejä, joissa alastomat naiset taipuvat mutkille erilaisiin eroottisiin asentoihin. Eivät kaikki heterotkaan ehkä halua katsella merkeissään vain päiväkakkaroita ja muumeja.”</em></p><p><em>&nbsp;</em>Äh. Pelkään pahoin, että Appelsin on viettänyt liikaa aikaa lehtensä kornissa visuaalisessa maailmassa. En tiennytkään, että postimerkkejäkin ostetaan kiihottumistarkoituksissa. En tiennytkään, että Tom of Finland edustaa homoille kiihottumistarkoitusta ja muille asian puntarointia, sopiiko homojen kiihottua. Ei, eivät kaikki homot edes pidä Tom of Finlandista. Touko Laaksosen fantasiakuvasto kumpusi hänen omista kokemuksistaan ja unelmistaan, mutta joillekin siitä syntyi uudenlainen miesikoni - vahva, itsetietoinen, ylpeä, mutta myös emotionaalisesti lämmin mies. Sellainen mies joka kehtaa, pidit siitä tai et. Mies joka on kaikkea, vaikka sinä et.&nbsp; Mutta tämä tapahtui jo vuosikymmeniä sitten, joten Appelsin on myöhässä. </p><p>Olennaista on se, mitä se sai aikaan. Alaston nainen kumartelemassa postimerkissä on taidetta vasta jos sen taustalla on jokin laajempi ilmiö. Appelsin siis mielestäni erehtyy pahasti pohdinnoissaan moraalin kaksista vankkureista ja miksei heteroerotiikkaa saada postimerkkeihin.</p> <p><strong>Vastaus Appelsinin kysymykseen:</strong></p> <p>Ottamatta kantaa Itellan motiiveihin, Tom of Finlandin teemojen ilmaantuminen postimerkkiin ei vahingoita mitään seksuaalivähemmistöä. Tom of Finland loi itse sen ironisuuden, häpeilemättömyyden ja stereotypisen maskuliinimiesmaailman. Siinä maailmassa on tilaa myös vapautuneelle naurulle, emansipaatiolle, kalapuikkoviiksille, hipstereille ja huumorille. Merkin suunnittelijoiden kuvavalinnat ovat varsin onnistuneet.</p> <p>Julkeus on siis taiteilijan itse luoma, vähän samoin kuin iltapäivälehdet itse loivat sen tyhmentyneen bikinikulttuurin sekä "klikkaa ja <strong>KATSO KUVAT!"-</strong>maailman, jota vastaan voi tarvittaessa itsekin hyökätä ja laittaa sen päälle moraalisen rusetin päätoimittajan ominaisuudessa.</p> <p>Sen sijaan Tom of Finlandin teema nousi jo kauan sitten kansainväliseksi kultti-ilmiöksi, mutta iltapäivälehtien bikinitodellisuus on edelleen sitä samaa ummehtunutta kuvastoa, jonka päällä on huoltoaseman kahvikupin jättämät jäljet.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html" title="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html">http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>P.S. Niille, joille taide jakautuu ei-hyväksyttävään ja hyväkstyttävään: tällä hetkellä voi New Yorkin Neue Galeriessa tutustua Denegerate Art- näyttelyyn, joka on toisintonäyttely vuoden 1937 Münchenissä pidetystä pilkkanäyttelystä, jossa kutsuttiin koko kaupunki tutustumaan "vajaamieliseen" ja ei-hyväksyttävään taiteeseen. Näytillä oli merkittävien saksalaistaiteilijoiden töitä. </p><p><br /></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Monitahoinen yhteisötaideteos ”Keskustelu Tom of Finlandin postimerkeistä” (2014)  laajeni eilen lähinnä missi-instituutiosta, satunnaisista kohuista, ihmissuhdekiemuroista ja talvisodasta tahkovan iltapäivälehden päätoimittajan Ulla Appelsinin kolumnilla Edistääkö vai vähentääkö paljas pylly suvaitsevaisuutta? (IS 17.4.)

Aika hieno nimi kolumnille.  Koska Appelsin ei näennäisesti itse vastaa kysymyksiinsä, vastaa niihin hänen puolestaan.

Kolumnissaan Appelsin syyllistää kainosti erään (eikä varmasti tarvitse sanoa kenen, sillä muita kansainväliseen kulttimaineeseen kohonneita pop/camp-tyylin eroottisia taitelijoita Suomessa ei yksinkertaisesti ole) homoeroottista teemaa kantavien postimerkkien lanseeraamisen. Syy on, että ne saattavat vahingoittaa homoja ja vähentää ”suvaitsevaisuutta”. 

Minä en viitsi sen enempää lähteä selvittämään, mikä on Ulla Appelsinin tarkoittama ”suvaitsevaisuus”, mutta kolumnin lukaistua käy selväksi, ettei Appelsin pysty tarkastelemaan ilmiötä yli oman iltapäivälehtensä kontekstin.

Kolumnissaan Appelsin näyttää tehneen taustatutkimusta lukemalla hieman pöhköjä some-kommentteja ”puolesta” ja ”vastaan”, joiden yläpuolelle on helppo istahtaa. Hän näyttää niistä monta esimerkkiä lukijalle. Paatuneempaa lukijaa tosin ei kiinnosta kuin Jouko Pihon Sodoma ja Gomorra, joten ei niistä sen enempää. Taustatutkimusta on tehty myös lukemalla The Guardianin artikkelista, että ulkomaalainen postimerkkiasiantuntija ei muista että eroottista taidetta olisi näytetty postimerkeissä, varsinkaan homoseksuaalista.

Vaikkei juuri se ole tässä olennaista, haluan kuitenkin muistuttaa, että itse asiassa eroottista taidetta tehneiden taiteilijoiden töitä on painettu merkeiksi ennenkin. Pari vuotta sitten postikortteja sinetöitiin laajalti Gustav Klimtin (1962-1918) juhlavuonna kuvin oksitosiinista lasittuneista silmistä, heiluvista rinnoista, punehtuneista poskista, paljaista vartaloista ja intensiivisistä syleilyistä. Koko maailma rakastaa Gustav Klimtiä, vaikka osa hänen teoksistaan sykki erotiikkaa. Ja joskus juuri myös siksi.

Appelsin yrittää pienentää Tom of Finlandin kutsumalla häntä ”kiistatta lahjakkaaksi piirtäjäksi”. Ei, Touko Laaksonen ei ollut mitenkään erityisen lahjakas piirtäjä. Piirtäjänä ainoastaan tekninen ja kuvasto on jonkinlaisen huonon ja hyvän maun jännittävässä välimaastossa; lihaksia ja viiksiä pullistelevia kiiltokuvia, joissa kaikki yhden miehen unelmat tulevat lihaksi.

Nyt ei kuitenkaan puhuta piirtämisestä vaan ihan jostain muusta. Puhutaan fantasioiden siirtämisestä kuvastoon 40-80-lukujen undergroundissa, ja miten underground muuttui osaksi valtakulttuuria, muodosti stereotypioita, ylitti stereotypiat luoden vapautta ja iloa. Ei siis ainoastaan homokulttuurissa vaan popkulttuurissa ja muodissa. Se kaikki sai alkunsa häpeän kulttuurista.

Suomessa herättiin Touko Laaksosen taiteeseen homokontekstin ulkopuolella vasta hänen elämänsä viime metreillä. Kotomaan tantereella ehdittiin järjestää vain pari pientä näyttelyä ennen taiteilijan kuolemaa sekä sarjakuvataiteen Pekka Puupää-palkinto. Muistan toisen näyttelyistä; se oli Galleria Mosabackan eroottisen taiteen yhteisnäyttely vuonna 1991, jossa oli näytteillä myös äitini töitä. Touko Laaksonen kuoli pian tämän näyttelyn jälkeen. Postuumisti Suomessa on pidetty kattavia Tom of Finland- näyttelyitä mm. Helsingin kaupungin taidemuseossa ja Logomossa.

Appelsin kirjoittaa:

”Voisi hyvin kuvitella monen heteromiehen hamstraavan merkkejä, joissa alastomat naiset taipuvat mutkille erilaisiin eroottisiin asentoihin. Eivät kaikki heterotkaan ehkä halua katsella merkeissään vain päiväkakkaroita ja muumeja.”

 Äh. Pelkään pahoin, että Appelsin on viettänyt liikaa aikaa lehtensä kornissa visuaalisessa maailmassa. En tiennytkään, että postimerkkejäkin ostetaan kiihottumistarkoituksissa. En tiennytkään, että Tom of Finland edustaa homoille kiihottumistarkoitusta ja muille asian puntarointia, sopiiko homojen kiihottua. Ei, eivät kaikki homot edes pidä Tom of Finlandista. Touko Laaksosen fantasiakuvasto kumpusi hänen omista kokemuksistaan ja unelmistaan, mutta joillekin siitä syntyi uudenlainen miesikoni - vahva, itsetietoinen, ylpeä, mutta myös emotionaalisesti lämmin mies. Sellainen mies joka kehtaa, pidit siitä tai et. Mies joka on kaikkea, vaikka sinä et.  Mutta tämä tapahtui jo vuosikymmeniä sitten, joten Appelsin on myöhässä.

Olennaista on se, mitä se sai aikaan. Alaston nainen kumartelemassa postimerkissä on taidetta vasta jos sen taustalla on jokin laajempi ilmiö. Appelsin siis mielestäni erehtyy pahasti pohdinnoissaan moraalin kaksista vankkureista ja miksei heteroerotiikkaa saada postimerkkeihin.

Vastaus Appelsinin kysymykseen:

Ottamatta kantaa Itellan motiiveihin, Tom of Finlandin teemojen ilmaantuminen postimerkkiin ei vahingoita mitään seksuaalivähemmistöä. Tom of Finland loi itse sen ironisuuden, häpeilemättömyyden ja stereotypisen maskuliinimiesmaailman. Siinä maailmassa on tilaa myös vapautuneelle naurulle, emansipaatiolle, kalapuikkoviiksille, hipstereille ja huumorille. Merkin suunnittelijoiden kuvavalinnat ovat varsin onnistuneet.

Julkeus on siis taiteilijan itse luoma, vähän samoin kuin iltapäivälehdet itse loivat sen tyhmentyneen bikinikulttuurin sekä "klikkaa ja KATSO KUVAT!"-maailman, jota vastaan voi tarvittaessa itsekin hyökätä ja laittaa sen päälle moraalisen rusetin päätoimittajan ominaisuudessa.

Sen sijaan Tom of Finlandin teema nousi jo kauan sitten kansainväliseksi kultti-ilmiöksi, mutta iltapäivälehtien bikinitodellisuus on edelleen sitä samaa ummehtunutta kuvastoa, jonka päällä on huoltoaseman kahvikupin jättämät jäljet.

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html

 

P.S. Niille, joille taide jakautuu ei-hyväksyttävään ja hyväkstyttävään: tällä hetkellä voi New Yorkin Neue Galeriessa tutustua Denegerate Art- näyttelyyn, joka on toisintonäyttely vuoden 1937 Münchenissä pidetystä pilkkanäyttelystä, jossa kutsuttiin koko kaupunki tutustumaan "vajaamieliseen" ja ei-hyväksyttävään taiteeseen. Näytillä oli merkittävien saksalaistaiteilijoiden töitä.


]]>
46 http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166070-ulla-appelsinin-postimerkki#comments Postimerkki Tom of Finland Ulla Appelsin Fri, 18 Apr 2014 11:58:04 +0000 Petra Nyqvist http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166070-ulla-appelsinin-postimerkki
Itella homoilee! http://tuomoepisojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165825-itella-homoilee <p>Ti-tii-dit-tit-tit-tii!&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Viikonloppuna kuultiin Itellan julkaisevan syksyllä postimerkkejä suomalaisen homotaiteilija Tom of Finlandin (Touko Laaksonen 1920-1991) töistä.&nbsp;<a title="Itellan uutinen" href="http://www.posti.fi/tiedotteet/2014/20140413_postimerkit.html" target="_blank">http://www.posti.fi/tiedotteet/2014/20140413_postimerkit.html&nbsp;</a> Tämä - kuten arvata saattaa - kirvoitti välittömästi tulikivenkatkuisen keskustelun sosiaalisessa mediassa. &nbsp;Itselleni tuli mieleen ensisijaisesti seuraavat näkökulmat asiaan.&nbsp;</p><p><br /></p><p>1. En kiellä Laaksosen ansioita taiteilijana. Hän on omalla alallaan erittäin arvostettu maailmanlaajuisesti ja lisäksi hän on kokonaisen stereotyyppihahmon (äärimaskuliininen koppalakkihomo) luomalla vaikuttanut koko länsimaiseen populaarikulttuuriin. Poliisiopisto-elokuvat eivät olisi sama ilman ei-pidettyjen hahmojen harhauttamista menemään Blue Oyster-homobaariin.&nbsp;</p><p>&nbsp;Pelkästään viimeksimainittu on sellainen ansio, että kyllä siitä postimerkin ansaitsee.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>2. Ja muistetaanhan taas se suhteellisuudentaju.&nbsp;&nbsp;Siis ihan totta. Valtionvelka, työttömyys, maaseudun autioituminen, pakkokuntaliitokset, eurokriisi, islamisaatio, &nbsp;vanhustenhoito, mielenterveysongelmat, ynnä muuta, ynnä muuta, ynnä muuta. </p><p>Kuulostaako pahemmalta kuin kolme hintahtavaa postimerkkiä?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>3. "Mutta kun muslimimaat ja Venäjä suuttuu jos valtiollisessa postikuoressa homoillaan". EVVK. Ensinnäkin meillä on muitakin postimerkkejä ja toisekseen EVVK joku Suomen maine ulkomailla. Hittoako se kellekkään kuuluu, mitä Suomi tekee? Huolehtikoot omista asioistaan.&nbsp;</p><p>Itse ainakin ajattelin lähettää heti syyskuussa Putinille fanipostia. :D</p><p>&nbsp;</p><p>4. Kuka tahansa voi tilata Itellalta ns. "omakuvamerkkejä" tietyin rajoituksin. Näitä ovat mm. alastomuus ja päihteet.&nbsp;<a title="Omakuvamerkki Itellan sivuilla" href="http://www.posti.fi/kortitjakirjeet/postimerkit/omakuvapostimerkki/?gclid=CO-fhvqZ3b0CFYELcwod-aQAcw" target="_blank">http://www.posti.fi/kortitjakirjeet/postimerkit/omakuvapostimerkki/?gclid=CO-fhvqZ3b0CFYELcwod-aQAcw</a></p><p><a title="Omakuvamerkki Itellan sivuilla" href="http://www.posti.fi/kortitjakirjeet/postimerkit/omakuvapostimerkki/?gclid=CO-fhvqZ3b0CFYELcwod-aQAcw" target="_blank"></a>Miksi valtionyhtiö Itella saa tehdä merkkejä alastomuudella ja röökaamisella, jos tavikset eivät saa? &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>5. Taannoin uutisoitiin kuinka Jääkäriliike ei ansaitse omaa juhlapostimerkkiä. &nbsp;<a href="http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/angry%20jaakarit-7744" target="_blank">http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/angry%20jaakarit-7744</a>&nbsp;Ymmärrän että kaikista "kivoista jutuista" ei ole mahdollista tehtä virallisia merkkejä, mutta jääkäriliike kuitenkin vaikutti äärimmäisen merkittävästi Suomen itsenäistymiseen.</p><p>Uskon että myös Touko Laaksonen arvosti itsenäisyyttä. Kyseinen maailmankuulu homoikoni palkittiin Jatkosodan aikana Vapaudenristillä ansioistaan ilmatorjuntaupseerina. &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Jos jollain olisi myydä Poliisiopistot 2, 4 ja 5 VHS-muodossa alkuperäisillä kansilla, niin olisin kiinnostunut. (Muitakin kulttileffoja voi tarjota.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ti-tii-dit-tit-tit-tii! 

 

Viikonloppuna kuultiin Itellan julkaisevan syksyllä postimerkkejä suomalaisen homotaiteilija Tom of Finlandin (Touko Laaksonen 1920-1991) töistä. http://www.posti.fi/tiedotteet/2014/20140413_postimerkit.html  Tämä - kuten arvata saattaa - kirvoitti välittömästi tulikivenkatkuisen keskustelun sosiaalisessa mediassa.  Itselleni tuli mieleen ensisijaisesti seuraavat näkökulmat asiaan. 


1. En kiellä Laaksosen ansioita taiteilijana. Hän on omalla alallaan erittäin arvostettu maailmanlaajuisesti ja lisäksi hän on kokonaisen stereotyyppihahmon (äärimaskuliininen koppalakkihomo) luomalla vaikuttanut koko länsimaiseen populaarikulttuuriin. Poliisiopisto-elokuvat eivät olisi sama ilman ei-pidettyjen hahmojen harhauttamista menemään Blue Oyster-homobaariin. 

 Pelkästään viimeksimainittu on sellainen ansio, että kyllä siitä postimerkin ansaitsee. 

 

2. Ja muistetaanhan taas se suhteellisuudentaju.  Siis ihan totta. Valtionvelka, työttömyys, maaseudun autioituminen, pakkokuntaliitokset, eurokriisi, islamisaatio,  vanhustenhoito, mielenterveysongelmat, ynnä muuta, ynnä muuta, ynnä muuta.

Kuulostaako pahemmalta kuin kolme hintahtavaa postimerkkiä? 

 

3. "Mutta kun muslimimaat ja Venäjä suuttuu jos valtiollisessa postikuoressa homoillaan". EVVK. Ensinnäkin meillä on muitakin postimerkkejä ja toisekseen EVVK joku Suomen maine ulkomailla. Hittoako se kellekkään kuuluu, mitä Suomi tekee? Huolehtikoot omista asioistaan. 

Itse ainakin ajattelin lähettää heti syyskuussa Putinille fanipostia. :D

 

4. Kuka tahansa voi tilata Itellalta ns. "omakuvamerkkejä" tietyin rajoituksin. Näitä ovat mm. alastomuus ja päihteet. http://www.posti.fi/kortitjakirjeet/postimerkit/omakuvapostimerkki/?gclid=CO-fhvqZ3b0CFYELcwod-aQAcw

Miksi valtionyhtiö Itella saa tehdä merkkejä alastomuudella ja röökaamisella, jos tavikset eivät saa?  

 

5. Taannoin uutisoitiin kuinka Jääkäriliike ei ansaitse omaa juhlapostimerkkiä.  http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/angry%20jaakarit-7744 Ymmärrän että kaikista "kivoista jutuista" ei ole mahdollista tehtä virallisia merkkejä, mutta jääkäriliike kuitenkin vaikutti äärimmäisen merkittävästi Suomen itsenäistymiseen.

Uskon että myös Touko Laaksonen arvosti itsenäisyyttä. Kyseinen maailmankuulu homoikoni palkittiin Jatkosodan aikana Vapaudenristillä ansioistaan ilmatorjuntaupseerina.   

 

 

PS. Jos jollain olisi myydä Poliisiopistot 2, 4 ja 5 VHS-muodossa alkuperäisillä kansilla, niin olisin kiinnostunut. (Muitakin kulttileffoja voi tarjota.)

]]>
0 http://tuomoepisojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165825-itella-homoilee#comments Itella Postimerkki Tasa-arvo Tom of Finland Tue, 15 Apr 2014 09:19:54 +0000 Tuomo Ojala http://tuomoepisojala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165825-itella-homoilee
Tom of Finland, voimauttava porno, sananvapaus http://mikkoahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165791-tom-of-finland-voimauttava-porno-sananvapaus <p>Monille meistä on erityisen vaikea ymmärtää sitä, miksi porno on sallittu Amerikassa ja muissa demokraattisissa maissa sananvapauden periaatteeseen vedoten. Miten seksikuvien katselu muka voi liittyä sananvapauteen? </p> <p>Näin kuitenkin on. Porno on sallittu nimenomaan sananvapauden perusteella. Kyse on siitä, että sananvapaus ei koske vain puhuttua puhetta, eikä kirjoitettua tekstiä, vaan kaikenlaisia ilmaisun muotoja, kuten lauluja, runoja, näytelmiä, tv-ohjelmia, tauluja, elokuvia. Sananvapauteen kuuluu kiinteästi se, että myös ilmaistaviin asioihin liittyvät tunteet saa ilmaista halutussa muodossa. </p> <p>Mikä sitten on pornon viesti, jos vedotaan siihen, että porno pitää sallia sananvapauden perusteella. Pornon sanoma on tiivistetysti: ”Seksi on hauskaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä”. Tätä sitten on kuvitettu sitten kuva tai elokuvamateriaalilla. </p> <p>Tämän merkitys sananvapaudelle tulee selvemmin esille, jos muutamme edellisen väitelauseen muotoon: ”Homoseksi on hauskaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä”. Touko Laaksonen sitten kuvitti tämän kannanoton. </p> <p>Moni amerikkalainen homomies, joka eli aikoina, jolloin homoseksuaalit olivat vielä marginaalissa tai maan alla, on kertonut siitä, kuinka suuri voimaannuttava vaikutus Tom of Finlandin sarjakuvilla heille oli. Tämä on ymmärrettävää, sillä jos olet elänyt homokielteisessä yhteisössä, ja tunnet olevasi yksin, erilaisena ja poikkeavana muiden keskellä, niin painettu lehti, jossa kuvitetaan juuri sinun fantasioitasi herättää tunteen, että et ole yksin ja et ole ainoa, vaan sinunlaisiasi on muitakin, kun tällainen lehtikin on painettu. Tätä voidaan verrata amerikkalaisen homomiehen, joka myöhemmin väitteli aiheena homostripparit,&nbsp; kertomukseen siitä, miten hän koki ensimmäisen käyntinsä homostrippiklubissa hyvin voimaonnuttavana ja eheyttävänä. ”Olin elänyt keskilännessä rajoittuneessa ilmapiirissä, ja kun ensimmäisen kerran menin strippiklubille, ja sain muiden miesten joukossa vapaasti ilmaista ihastustani miesstrippareita kohtaan, niin tunsin voimakkaasti sen, että aiemmin kiellettyinä kokemani tuntemukset olivatkin tässä joukossa hyväksyttyjä. Olin yksi muiden joukossa ja kaikki tunsimme samalla tavoin”. </p> <p>Ranskalaisessa vanhassa Maigret-romaanissa oli kohtaus ajalta, jolloin porno ja ilmeisesti myös itsetyydytys olivat yksilön salainen, ja yksilöllinen syntitaakka. Kirjan tarinassa paljastui, että vanhemmalla miehellä oli laaja yksityinen kokoelma eroottisia kuvia. Romaanissa tälle yksityiskokoelmalle annettiin hieman negatiivinen, surkutteleva sävy, ja kokoelma nähtiin osoituksena yksilön perverssiyydestä. Tästä on matkaa nykypäivään, jolloin internetpornon katseleminen on niin yleistä, että tieteellisiin tutkimuksiin ei löydetä enää koehenkilöitä, jotka eivät olisi katsoneet lainkaan nettipornoa. Ja nuoret naisetkin katsovat nettipornoa: tilastojen mukaan enemmän, kuin yli 50-vuotiaat miehet. &nbsp;Mahtaa feministiä harmittaa, ja kristillistä, tosin tutkimusten mukaan kristityt pastorit katsovat hieman enemmän nettipornoa Amerikassa, kuin miehet keskimäärin. </p> <p>Pornoa onkin vaadittu kiellettäväksi sen vuoksi, koska sen olemassaolo paljastaa ihmisille, että he eivät ole yksinäisiä, poikkeavia, syntisiä pervetikkoja, vaan omat fantasiat ovat kaikkien muidenkin fantasioita ja niiden julki tuominen pornon kautta merkitsee sen myöntämistä, että kaikki me oikeastaan kuulumme tähän fantasijoiden joukkoon. </p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monille meistä on erityisen vaikea ymmärtää sitä, miksi porno on sallittu Amerikassa ja muissa demokraattisissa maissa sananvapauden periaatteeseen vedoten. Miten seksikuvien katselu muka voi liittyä sananvapauteen?

Näin kuitenkin on. Porno on sallittu nimenomaan sananvapauden perusteella. Kyse on siitä, että sananvapaus ei koske vain puhuttua puhetta, eikä kirjoitettua tekstiä, vaan kaikenlaisia ilmaisun muotoja, kuten lauluja, runoja, näytelmiä, tv-ohjelmia, tauluja, elokuvia. Sananvapauteen kuuluu kiinteästi se, että myös ilmaistaviin asioihin liittyvät tunteet saa ilmaista halutussa muodossa.

Mikä sitten on pornon viesti, jos vedotaan siihen, että porno pitää sallia sananvapauden perusteella. Pornon sanoma on tiivistetysti: ”Seksi on hauskaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä”. Tätä sitten on kuvitettu sitten kuva tai elokuvamateriaalilla.

Tämän merkitys sananvapaudelle tulee selvemmin esille, jos muutamme edellisen väitelauseen muotoon: ”Homoseksi on hauskaa ja ihmisten pitäisi tehdä sitä”. Touko Laaksonen sitten kuvitti tämän kannanoton.

Moni amerikkalainen homomies, joka eli aikoina, jolloin homoseksuaalit olivat vielä marginaalissa tai maan alla, on kertonut siitä, kuinka suuri voimaannuttava vaikutus Tom of Finlandin sarjakuvilla heille oli. Tämä on ymmärrettävää, sillä jos olet elänyt homokielteisessä yhteisössä, ja tunnet olevasi yksin, erilaisena ja poikkeavana muiden keskellä, niin painettu lehti, jossa kuvitetaan juuri sinun fantasioitasi herättää tunteen, että et ole yksin ja et ole ainoa, vaan sinunlaisiasi on muitakin, kun tällainen lehtikin on painettu. Tätä voidaan verrata amerikkalaisen homomiehen, joka myöhemmin väitteli aiheena homostripparit,  kertomukseen siitä, miten hän koki ensimmäisen käyntinsä homostrippiklubissa hyvin voimaonnuttavana ja eheyttävänä. ”Olin elänyt keskilännessä rajoittuneessa ilmapiirissä, ja kun ensimmäisen kerran menin strippiklubille, ja sain muiden miesten joukossa vapaasti ilmaista ihastustani miesstrippareita kohtaan, niin tunsin voimakkaasti sen, että aiemmin kiellettyinä kokemani tuntemukset olivatkin tässä joukossa hyväksyttyjä. Olin yksi muiden joukossa ja kaikki tunsimme samalla tavoin”.

Ranskalaisessa vanhassa Maigret-romaanissa oli kohtaus ajalta, jolloin porno ja ilmeisesti myös itsetyydytys olivat yksilön salainen, ja yksilöllinen syntitaakka. Kirjan tarinassa paljastui, että vanhemmalla miehellä oli laaja yksityinen kokoelma eroottisia kuvia. Romaanissa tälle yksityiskokoelmalle annettiin hieman negatiivinen, surkutteleva sävy, ja kokoelma nähtiin osoituksena yksilön perverssiyydestä. Tästä on matkaa nykypäivään, jolloin internetpornon katseleminen on niin yleistä, että tieteellisiin tutkimuksiin ei löydetä enää koehenkilöitä, jotka eivät olisi katsoneet lainkaan nettipornoa. Ja nuoret naisetkin katsovat nettipornoa: tilastojen mukaan enemmän, kuin yli 50-vuotiaat miehet.  Mahtaa feministiä harmittaa, ja kristillistä, tosin tutkimusten mukaan kristityt pastorit katsovat hieman enemmän nettipornoa Amerikassa, kuin miehet keskimäärin.

Pornoa onkin vaadittu kiellettäväksi sen vuoksi, koska sen olemassaolo paljastaa ihmisille, että he eivät ole yksinäisiä, poikkeavia, syntisiä pervetikkoja, vaan omat fantasiat ovat kaikkien muidenkin fantasioita ja niiden julki tuominen pornon kautta merkitsee sen myöntämistä, että kaikki me oikeastaan kuulumme tähän fantasijoiden joukkoon.

]]>
3 http://mikkoahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165791-tom-of-finland-voimauttava-porno-sananvapaus#comments Tom of Finland Mon, 14 Apr 2014 20:26:33 +0000 Mikko Ahola http://mikkoahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165791-tom-of-finland-voimauttava-porno-sananvapaus
Homo- vai heterohommia? http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165708-homo-vai-heterohommia <p>Suomalainen tiedonvälitys on monin tavoin pulassa. Levikit pienenevät ja mainostajat kaikkoavat. Lisäksi jakelu kallistuu.</p><p>Entinen posti, nykyinen Itella Oy, kreivi Pietari Brahen aikanaan pystyttämä firma on pohtinut kuvioitaan uusiksi. Se muun muassa pani kiinni vanhat jakelusopumuksensa ja esitti median levittäjille uudet ehdot. Itellan tempausten takia muutamia pieniä lehtiä on jo lopetettu.</p><p>En kitise tästä enempää, kerronpa vaan, että kyseessä on iso asia. Karjalan päässä ilmestyviin lehtiin minulla ei ole erityisiä jääviyssiteitä. Katsokaa vaikka tämä Karjalainen-lehden syksyinen uutinen.&nbsp; <a href="http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/40681-itella-irtisanoo-karjalaisen-jakelusopimukset" title="http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/40681-itella-irtisanoo-karjalaisen-jakelusopimukset">http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/40681-itell...</a>. Noin se vaan menee.</p><p>Sen verran uskallan omalla asiallani olla, että kerron: ilman Itellan toimiakin suomenkielisen tiedon järjestäminen suomenkielisille lukijoille on kallista.</p><p>***<br />Itella on "liikeyhtiö". Yhtiössä tiedetään, että kannattavinta "tiedonvälitystä" on porno. Siksi Itellalla on uusi tuote: homoporno. Itella julkaisee postimerkit, joissa kuvataan suomalaistaiteilija Touko Laaksosen (Tom of Finland) homopornoa. Lisää valtionyhtiön sivuilla: <a href="http://www.itella.fi/group/tiedotteet/2014/20140413_postimerkit.html" title="http://www.itella.fi/group/tiedotteet/2014/20140413_postimerkit.html">http://www.itella.fi/group/tiedotteet/2014/20140413_postimerkit.html</a>.</p><p>Itella/Posti ei ole mukana tässä projektissa esimerkiksi siksi, että kunnioittaisi Touko Laaksosen taidetta tai suomalaisuutta muuten vaan. Itella painattaa merkit siksi, että yhtiössä uskotaan homopornopostimerkkien myyvän mukavasti. Voittoa siis voi tavoitella Itellassa jopa kahdella tavalla: painamalla postimerkkejä ja lopettamalla lehtien jakelemisen.</p><p>Yhden Touko Laaksosesta kertovan kirjan olen lukenut eikä se ole käsillä nyt. Muistinvaraisesti, Laaksonen ei ollut erityisen innostunut edes taiteilijanimestään ( Tom&nbsp; of Finland), koska ei halunnut olla erityisen "suomalainen". Hän oli oman aikansa seksuaalinen radikaali ja maailmankansalainen. Jos näin on, Itella/Posti ja Laaksosen tekijänoikeuksien haltijat toimivat väärin.</p><p>***<br />Tuliko tuossa jo liikaa homokamaa? Suuri suomalainen mediayhtiö Sanoma Oyj luottaa heterokamaan kansainvälisessä toiminnassaan. Kas tässä: <a href="http://www.sanoma.nl/merken/artikel/playboy/print/merk-profiel/" title="http://www.sanoma.nl/merken/artikel/playboy/print/merk-profiel/">http://www.sanoma.nl/merken/artikel/playboy/print/merk-profiel/</a>, Sanoma Hollannissa.</p><p>***<br />Koska olen ihan varmasti jonkun mutkan kautta sotkeutunut myös pornon julkaisemiseen, en tietenkään tuomitse ketään. Mutta veronmaksajana vaadin, että Posti/Itella kertoo oikeasti, miksi pienten lehtien jakelusta tehdään vaikeaa ja miksi homopehmopornoa pistetään valtion postimerkkeihin.</p><p>Ja lisäksi vaadin, että Itella kertoo oikeasti vastaukset. Pitääkö suomalaisille välittää tietoa vai ei? Jos pitää, miten Itellan/postin pitäisi toimia? Tuumaustaukoon ei ole aikaa. Kysymys on muutamasta vuodesta.</p><p>Ja kyllä Suomessa pitäisi ilman kansainvälisen pornon kustantamistakin pärjätä.</p> Suomalainen tiedonvälitys on monin tavoin pulassa. Levikit pienenevät ja mainostajat kaikkoavat. Lisäksi jakelu kallistuu.

Entinen posti, nykyinen Itella Oy, kreivi Pietari Brahen aikanaan pystyttämä firma on pohtinut kuvioitaan uusiksi. Se muun muassa pani kiinni vanhat jakelusopumuksensa ja esitti median levittäjille uudet ehdot. Itellan tempausten takia muutamia pieniä lehtiä on jo lopetettu.

En kitise tästä enempää, kerronpa vaan, että kyseessä on iso asia. Karjalan päässä ilmestyviin lehtiin minulla ei ole erityisiä jääviyssiteitä. Katsokaa vaikka tämä Karjalainen-lehden syksyinen uutinen.  http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/40681-itella-irtisanoo-karjalaisen-jakelusopimukset. Noin se vaan menee.

Sen verran uskallan omalla asiallani olla, että kerron: ilman Itellan toimiakin suomenkielisen tiedon järjestäminen suomenkielisille lukijoille on kallista.

***
Itella on "liikeyhtiö". Yhtiössä tiedetään, että kannattavinta "tiedonvälitystä" on porno. Siksi Itellalla on uusi tuote: homoporno. Itella julkaisee postimerkit, joissa kuvataan suomalaistaiteilija Touko Laaksosen (Tom of Finland) homopornoa. Lisää valtionyhtiön sivuilla: http://www.itella.fi/group/tiedotteet/2014/20140413_postimerkit.html.

Itella/Posti ei ole mukana tässä projektissa esimerkiksi siksi, että kunnioittaisi Touko Laaksosen taidetta tai suomalaisuutta muuten vaan. Itella painattaa merkit siksi, että yhtiössä uskotaan homopornopostimerkkien myyvän mukavasti. Voittoa siis voi tavoitella Itellassa jopa kahdella tavalla: painamalla postimerkkejä ja lopettamalla lehtien jakelemisen.

Yhden Touko Laaksosesta kertovan kirjan olen lukenut eikä se ole käsillä nyt. Muistinvaraisesti, Laaksonen ei ollut erityisen innostunut edes taiteilijanimestään ( Tom  of Finland), koska ei halunnut olla erityisen "suomalainen". Hän oli oman aikansa seksuaalinen radikaali ja maailmankansalainen. Jos näin on, Itella/Posti ja Laaksosen tekijänoikeuksien haltijat toimivat väärin.

***
Tuliko tuossa jo liikaa homokamaa? Suuri suomalainen mediayhtiö Sanoma Oyj luottaa heterokamaan kansainvälisessä toiminnassaan. Kas tässä: http://www.sanoma.nl/merken/artikel/playboy/print/merk-profiel/, Sanoma Hollannissa.

***
Koska olen ihan varmasti jonkun mutkan kautta sotkeutunut myös pornon julkaisemiseen, en tietenkään tuomitse ketään. Mutta veronmaksajana vaadin, että Posti/Itella kertoo oikeasti, miksi pienten lehtien jakelusta tehdään vaikeaa ja miksi homopehmopornoa pistetään valtion postimerkkeihin.

Ja lisäksi vaadin, että Itella kertoo oikeasti vastaukset. Pitääkö suomalaisille välittää tietoa vai ei? Jos pitää, miten Itellan/postin pitäisi toimia? Tuumaustaukoon ei ole aikaa. Kysymys on muutamasta vuodesta.

Ja kyllä Suomessa pitäisi ilman kansainvälisen pornon kustantamistakin pärjätä.

]]>
97 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165708-homo-vai-heterohommia#comments Kotimaa Itella Lehdistö Porno Posti Tom of Finland Sun, 13 Apr 2014 20:25:59 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165708-homo-vai-heterohommia